Visiting Professor Monster Chetwynd opettaa kiehtovien keskustelujen kautta
Kuvataideakatemian Visiting Professor -ohjelmassa opettava Monster Chetwynd tunnetaan muun muassa kulttuurihistoriasta ammentavista performansseistaan. Monster on jo hänen kolmas taiteilijanimensä, ja jokaisen nimen taakse kätkeytyy tarina.
Monster Chetwynd maalaa, tekee performansseja, veistoksia, installaatioita, videotaidetta ja nukketeatteria. Chetwyndin viimeaikaisia töitä ovat olleet muun muassa Medusan päästä inspiraationsa saanut lasten veistosleikkipuisto Istanbulin biennaalin yhteydessä ja valtavat ledivalaistut etanat Tate Britain -museon edustalla Lontoossa.
Turner-palkintoehdokkaanakin ollut Chetwynd on yksi Kuvataideakatemian Visiting Professor -ohjelman vierailevista opettajista.
Ideat teoksiinsa Chetwynd kertoo saavansa ihmisten kanssa käymistään keskusteluista, jotka välillä ihmetyttävät, välillä ärsyttävät.
”En tutki asioita verkossa vaan kysymällä ihmisiltä. Päädyn usein vakaviin keskusteluihin siitä, mitä ajatuksia jokin asia herättää.”
Se on helppo uskoa. Olemme tavanneet lounaalla puolisen tuntia ennen haastattelun alkua, ja sinä aikana olemme ehtineet jutella muun muassa lapsuudenperheistämme, omista lapsistamme, lastenkasvatuksesta ja eri maissa asumisesta.
Henkilökohtaisista ja syvistä aiheista siis. Monster Chetwynd vaikuttaa olevan ihminen, jonka kanssa keskustelut päätyvät nopeasti pintaa syvemmälle.
Brittiläinen Chetwynd syntyi Alalia Chetwyndinä vuonna 1973. Lapsuutensa hän vietti vanhempiensa töiden vuoksi eri puolilla maailmaa: Malesiassa, Pakistanissa, Australiassa, Honkongissa.
”Sellaisissa olosuhteissa oli mahdotonta saada kunnollista kouluopetusta. En osannut lukea ja kirjoittaa ennen kuin olin kymmenen. Vietin paljon aikaa veljeni kanssa, ja se oli mukavaa. Mielikuvitusrikasta ja outoa”, Chetwynd sanoo.
Nykyään hän asuu Glasgow’ssa Skotlannissa 7-vuotiaan poikansa kanssa.
Ennen taideopintoja Chetwynd opiskeli yliopistossa kanditutkinnon antropologiasta, mutta ymmärsi pian kurinalaisen tieteentekemisen sijaan haluavansa mieluummin ilmaista itseään.
”Minulla oli tapana kuvittaa kaikki esseeni, mikä nyt tuntuu nololta. Antropologiassa korostettiin subjektia, mutta minua kiinnostivat enemmän objektit ja materiaalinen kulttuuri kuin ihmiset.”
Antropologiasta jäi tapa kontekstoida asioita, asettaa niitä historiallisiin ja kulttuurisiin yhteyksiinsä, Chetwynd sanoo. Taiteilijana hänet tunnetaan muun muassa kulttuurihistoriasta ammentavista anarkistisista performansseistaan.
Kuvataideakatemiassa Chetwynd on vetänyt nukketeatteri- ja miimityöpajoja. Ne ovat ekonomisia ja ilmaisuvoimaisia taidemuotoja, Chetwynd sanoo. Pienellä panoksella voi saada aikaan suuren vaikutuksen.
Opetusnäkökulmasta kenties tärkeintä Chetwyndin mielestä kuitenkin on, että ne herättävät kiehtovia keskusteluja.
Esimerkiksi nukketeatterin tekeminen on erinomainen tapa vahvistaa ryhmän jäsenten keskinäistä yhteyttä. Kun yksi liikuttaa nuken yhtä kättä ja toinen toista, liikettä on koordinoitava yhdessä, mentävä samaan suuntaan.
”Se tekee vastaanottavaiseksi, liimaa ryhmän yhteen. Sen jälkeen ihmiset puhuvat eri tavalla, luottamuksellisemmalla tasolla, ovat halukkaampia kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiaan.”
Monster on Chetwyndille jo neljäs nimi: aiemmin hän oli Marvin Gaye, sitä ennen Spartacus.
Nimen vaihtaminen on Chetwyndin mukaan eräänlainen koe, helppo toteuttaa mutta vaikutukseltaan voimakas.
”Ihmiset saattavat jopa suuttua siitä. Nimen vaihtaminen on melkein kuin totuuden peili, joka tuo esiin kaiken sen, mitä ihmiset heijastavat sinuun.”
Chetwyndin jokaisen nimen taakse kätkeytyy jokin tarina. Spartacus symboloi solidaarisuutta.
”Sitten eräs toimittaja sekoitti sen Tšingis-kaaniin. En voinut enää käyttää nimeä, jos se kerran yhdistettiin veriseen valloittajaan eikä orjakapinan johtajaan.”
Marvin Gaye puolestaan valikoitui, koska Gaye joutui isänsä ampumaksi ja Chetwynd halusi pitää mielessään oman isäsuhteensa. Monster taas oli alun perin ystävien hänestä piloillaan käyttämä lempinimi.
”He kiusoittelivat minua sanomalla, että olin itsepäinen ja manipulatiivinen. Myöhemmin aloin ajatella, että niinhän minä olenkin, joten voin yhtä hyvin pitää sen. Minusta se on hyvä nimi, sukupuoleton. Siinä on paljon tilaa.”
Taideyliopiston Kuvataideakatemia kutsuu Visiting professor -ohjelmaansa ansioituneita, kansainvälisiä taiteilijoita ja taiteen eri alojen asiantuntijoita. Ohjelman vuoden 2019 muut vierailevat professorit ovat David Batchelor, Christian Benefiel, Peter McDonald, James Nisbet, Ruth Pelzer-Montada, Mira Schor ja Emily Wardill.
Silja Ylitalo