Vanhan musiikin alumnit: Ammattimuusikon työ rakentuu monesta palasesta
Barokkisellisti ja gambisti Johanna Randverelle ja barokkioboisti Katariina Malmbergille opiskeluaikojen kokemukset orkestereissa ja yhtyeissä poikivat työtilaisuuksia myös ammattiuralla. Opettajina ja freelance-muusikoina toimivat Taideyliopiston Sibelius-Akatemian vanhan musiikin alumnit kannustavatkin tarttumaan kaikkiin oppilaitoksen tarjoamiin esiintymismahdollisuuksiin ja verkostoihin.
Kuka olet ja millainen tausta sinulla on musiikin alalla?
Johanna: Olen Johanna Randvere, barokkimuusikko. Soitan matalia jousisoittimia, viola da gambaa ja barokkiselloa ensemble-muusikkona ja toimin sellomusiikin opettajana musiikkiopistossa kotikaupungissani Etelä-Virossa. Tulin Sibelius-Akatemiaan alun perin Erasmus-vaihdossa. Jäin sille tielle ja valmistuin akatemiasta vuonna 2021.
Katariina: Olen Katariina Malmberg, freelance-barokkioboisti. Aloitin musiikkiopinnot pianolla 5-vuotiaana, mutta myöhemmin mukaan tullut oboensoitto ja sen tuomat orkesterikokemukset johdattivat minut lopulta Sibelius-Akatemiaan, josta valmistuin musiikin maisteriksi vuonna 2014.
Akatemiassa sivuaineena alkanut barokkioboe vei sittemmin mukanaan. Opiskelin ensin Brysselin konservatorion maisteriohjelmassa, ja joulukuussa 2020 valmistuin barokkioboella maisteriksi Sibelius-Akatemiasta.
Millä tavoin opiskelusi Sibelius-Akatemiassa valmisti sinua vanhan musiikin ammattilaiskentälle?
Katariina: Modernin oboen maisterintutkinto Sibasta oli hyvä pohja lähteä syventämään osaamistani vanhan musiikin maailmaan. Pääsin soittamaan ohjatusti erilaista ohjelmistoa lukuisissa projekteissa sekä isommissa että pienemmissä kokoonpanoissa ja harjoittelemaan myös solistitehtäviä.
Lisäksi sain erinomaisen asiantuntevaa opetusta omassa soittimessani. Pääsin myös laajentamaan musiikillista osaamistani cembalon parissa, josta on ollut erityisesti hyötyä opetustehtävissä.
Johanna: Soittajalle tärkeintä on soittaminen ja musiikillinen kehitys. Siihen sai akatemiassa erittäin hyvän koulutuksen. Opimme tuntemaan eri aikakausien ja paikkojen musiikkia.
Opin myös sosiaalisia taitoja. Sain kavereita koko akatemiasta. Kursseillemme tuli opettajia myös akatemian ulkopuolelta, suomalaisia ja ulkomaisia barokkimuusikoita, joiden avulla sain kontakteja ja verkostoja.
Asiat, joita olisi voinut korostaa opiskelussa enemmän, ovat tylsempiä, kuten rahoituksen hakeminen, taiteellinen suunnittelu ja konserttien tuottaminen.
Kertoisitko urasi vaiheista sen jälkeen, kun valmistuit Sibelius-Akatemiasta?
Johanna: Vakityössäni toimin lasten sellonopettajana, mikä ei suoraan liity vanhaan musiikkiin. Jonkun verran olen opettanut myös vanhan musiikin opiskelijoita Virossa.
Lisäksi toimin esiintyvänä muusikkona freelancerina. Minua kutsutaan soittamaan erityisesti Suomeen. On ollut onni saada kutsuja huippukokoonpanoihin, kuten Ensemble Nylandiaan, Suomalaiseen barokkiorkesteri FiBO:on ja BRQ Vantaa -festivaalille. Minulla on riittävästi töitä, tyypillisesti 1-3 esiintymistä kuukaudessa. En kuitenkaan pystyisi elämään ilman vakityötä.
Opiskelukavereideni kanssa perustamamme Aestus-soitinyhtyeen kanssa olemme soittaneet kilpailuissa ja konserteissa. Aestus tarkoittaa virtaa, intohimoa ja liekkiä. Tämä matka on ollut hieno, koska se tuntuu omalta, mutta on haastavaa saada rahoitusta toiminnallemme.
Usein haluamme kertoa huippukokemuksista, mutta tavallisesti kokonaisuus syntyy pienistä palasista. Hyvin harvat vanhan musiikin ammattilaiset pärjäävät pelkällä soittamisella. Useimmat tuottavat ja opettavat taiteellisen työn rinnalla.
Katariina: Tein jo opintojen aikana freelancerina töitä eri orkestereissa ja yhtyeissä, ja valmistumisen jälkeen olen jatkanut niiden parissa. Barokkioboistina esiinnyn säännöllisesti muun muassa Suomalaisen barokkiorkesterin, Espoon barokin, Kuninkaantien muusikoiden sekä erilaisten koottujen kokoonpanojen kanssa.
Perinteisten barokkioboistin jouluoratorioiden ja pääsiäisen passioiden lisäksi viime vuosiin ovat kuuluneet konsertit muun muassa BRQ Vantaa -festivaalilla, Café Barock -konserttisarjassa sekä Herrenchiemnsee-festivaalilla, Hampurin Elbphilharmoniessa, Barcelonassa, Madridissa ja Heidelbergissa Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa.
Opetan myös barokkioboeta tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa sekä yksityisesti. Pääseminen barokkioboen kanssa syvemmin opettamisen pariin on tuntunut kovin mielekkäältä. Lisäksi toimin osa-aikaisena EU-projektipäällikkönä Aalto-yliopiston tutkimuspalveluissa.
Voisitko kertoa erityisen mieleenpainuvista tai palkitsevista projekteista tai esityksistä, joihin olet osallistunut valmistumisesi jälkeen?
Katariina: Toteutimme hyvien ystävieni – ja erinomaisten muusikoiden – kanssa viime vuoden aikana useampia Händelin Italian vuosiin perustuvia konsertteja. Soitimme muun muassa Händelin Roomassa säveltämiä teoksia Villa Lantessa, joka oli valtavan inspiroiva ympäristö tälle musiikille. Oli erityisen mahtavaa päästä tekemään omista ideoistani lähtenyttä projektia porukassa, jossa yhteismusisoinnin luontevuus yhdistyi jaettuun musiikilliseen kieleen.
Johanna: Yksi hieno tilaisuus tuli eteen, kun entinen opettajani Markku Luolajan-Mikkola pyysi minua säestäjäksi kokoonpanoon, jossa oli myös virolainen kanteleensoittaja Anna-Liisa Eller. Meillä oli kolme konserttia Itävallassa, Tšekissä ja Suomessa. Myöhemmin esiinnyimme myös Virossa, jolloin kokoonpanoomme liittyi erittäin inspiroiva ja taitava gamba-muusikko, italialainen André Lislevand.
Olin hiljattain mukana myös pidemmässä, vanhan musiikin yhtye Nylandian, järjestämässä projektissa, jossa yhtyeet eri Pohjoismaista soittivat yhdessä 1600-1700-lukujen musiikkia. Kansainvälisessä porukassa tutustuu uusiin ihmisiin. Tämä yhteys on tosi tärkeä.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia tai haaveita sinulla on vanhan musiikin alalla?
Johanna: Haaveenani on löytää ratkaisuja teknisiin ongelmiin soittaakseni mahdollisimman hyvin sekä olla aktiivinen, jotta kutsutaan soittamaan aina uudelleen. Haluaisin myös oppia järjestämään ja tuottamaan konsertteja yhtyeeni kanssa sekä löytää yhteistyökumppaneita ulkomailta.
Lisäksi haluaisin tutkia musiikin historiaa. Siellä on paljon, mitä en vielä tiedä, ja näkökulmat historiaan muuttuvat myös ajassa.
Katariina: Toiveissani on kehittää lisää pienemmän kokoonpanon projekteja, ja tehdä myös perinteistä periodiorkesteriohjelmistoa – toisin sanoen soittaa hyvässä seurassa tätä upeaa musiikkia, joka alun perin veti minut barokkioboen pariin.
Suhtaudun myös uteliaisuudella uudempaan periodisoittimille sävellettyyn musiikkiin. Lisäksi kokemusten karttuminen ja kehittyminen opetustyössä tuntuu erityisen motivoivalta, tästä kiitos mahtavien opiskelijoiden!
Mitä neuvoja antaisit nykyisille tai tuleville vanhan musiikin opiskelijoille uranäkymistä valmistumisen jälkeen?
Katariina: Oma urapolkuni ei ehkä ole ollut se tyypillisin, mutta monipuolinen muusikkous yhdistettynä oma-aloitteisuuteen ja avarakatseisuuteen lienee tänä päivänä välttämättömyys, toki unohtamatta erinomaista soittimen hallintaa.
Kannattaa osallistua jo opiskeluaikana kaikkiin mahdollisiin soittomahdollisuuksiin, ja ottaa hienosta ja erityisen monipuolisesta opetustarjonnasta kaikki irti! Suosittelen hyödyntämään mahdollisuuksia omien proggiksien kehittämiseen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa ja hankkimaan kokemuksia myös ulkomailta.
Johanna: Tärkeintä on opiskella musiikkia ja soittotaitoa eri tyyleissä sekä tutkia historiaa, jotta tietää, miksi teemme näin. Taidot huomataan ja kutsutaan töihin.
Tärkeää on myös oppia konserttien järjestämiseen ja talouteen liittyviä perustaitoja, kuten CV:n kirjoittamista, verotusta, rahoituksen hakemista ja taiteellisen ohjelmiston suunnittelua.
Lisäksi pitää olla ystävällinen ja hyvä kollega.