Valosuunnittelijan opiskelija: Voin yhdistää keskenään valosuunnittelijan opintoni ja tanssitaustani
Samu Kotilainen arvostaa sitä, miten koulu tukee jokaisen opiskelijan omaa taiteellista polkua. Lue Kotilaisen haastattelu.
Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?
Olen Samu ja opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta valosuunnittelun koulutusohjelmassa. Aikaisemmin opiskelin tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa. Siellä aloin tehdä tanssiteoksia ja koreografioita vahvasti valon ja tilan näkökulmasta.
Päädyin tekemään valosuunnittelun erään kollegani tanssiteokseen. Työ oli inspiroivaa ja koin sen ruokkivan luovuuttani ja päästävän oikeuksiinsa tilallisen herkkyyteni ja kehollisuuteni. Niinpä päätin hakea Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun opiskelemaan valosuunnittelua. Mitään teknistä suunnittelutaustaa minulla ei ollut.
Millainen oli pääsykokeesi?
Hakuprosessi oli kolmivaiheinen. Ensimmäisenä oli ennakkotehtävät, joiden perusteella valittiin osallistujat kaksivaiheisiin pääsykokeisiin. Ennakkotehtävissä piti muun muassa kirjoittaa motivaatiokirje ja käydä katsomassa esitys ja analysoida sen valojen käyttöä, sekä piirtää esityksestä valitsemani kohtaus kuvaksi valitsemallani tyylillä ja tavalla.
Pääsykokeessa oli loppujen lopuksi aika vähän pelkästään valoon keskittyviä tehtäviä. Niissä keskityttiin laajemmin visuaaliseen hahmotuskykyyn, värien käyttöön, luovuuteen, kommunikointitaitoihin ja ryhmätyöskentelyyn, sekä siihen, että minkälainen kukin hakija on yksilönä.
Miten valmistauduit pääsykokeeseen?
Menin pääsykokeisiin avoimin mielin ja olemalla mahdollisimman oma itseni. Toki se on myös luonteelleni tyypillistä, sillä olen hyvä eläytymään ja improvisoimaan hetkessä. Pyrin olemaan rennosti ja vapautuneesti läsnä, luottamaan omaan intuitiooni ja tekemään sen, mikä tuntui minulle parhaalta. En ajatellut kokeita kilpailuna.
Millaisena koit ennakkotehtävät?
Ennakkotehtävät olivat herätteleviä ja ne antoivat osviittaa siitä, mitä koulutusohjelma tulee pitämään sisällään. Jälkikäteen ajattelin, että olisin voinut käyttää ennakkotehtävien tekemiseen enemmänkin aikaa, sillä ne olivat viimeisessä vaiheessa yhtä lailla osa pääsykoekokonaisuutta. Haastavaa ennakkotehtävissä oli se, että niitä tehdessä pääsykoeprosessi tuntui vielä etäiseltä, eikä kosketuspintaa koko koulutukseen ollut muodostunut.
Minkälaista opiskelu on ollut?
Suuri osa valosuunnittelun opinnoista on kaikkea muuta kuin itse valotekniikan kanssa toimimista. Toki nekin ovat tärkeä osa opintoja ja tekniikka toimii hyvin työvälineenä, mutta enemmän keskitytään ajattelun syventämiseen sekä siihen, mikä esimerkiksi valon rooli esityksessä on ja miten se osallistuu teoksen dramaturgiaan.
Sanoisin, että noin kolmasosa opinnoista on teoriaa, kolmasosa tekniikan opiskelua ja loput sitä, että pannaan kädet multaan ja tutkitaan ja kokeillaan käytännössä kaikkea oppimaamme.
Mikä on ollut yllättävintä opiskelussa?
Varmaankin se, mikä kaikki onkaan mahdollista, ja mitä kaikkea voisikaan tutkia lisää. On ollut yllättävää ja inspiroivaa, miten meillä kaikilla on niin erilaisia maailmankatsomuksia, näkökulmia ja kiinnostuksen kohteita, ja silti olemme saman aiheen äärellä, versoten toistemme ideoista ja ajatuksista. Vajaan kolmen vuoden aikana olen oppinut eniten omilta kanssaopiskelijoiltani.
Mikä on opiskelussa parasta?
Ryhmässä työskentelemisen ohella parasta on se, miten koulu tukee jokaista opiskelijaa omassa taiteilijuudessaan ja siinä suunnassa, johon opiskelija haluaa mennä.
Esimerkiksi minulla tanssi, liike ja kehollisuus ovat aiempien opintojeni myötä edelleen voimakas osa taiteilijuuttani valon ohella. On ollut mahtavaa, miten paljon opettajat ja koko instituutio on tukenut minua siihen, että voin yhdistää keskenään valosuunnittelijan opintojani liikkeelliseen lähestymistapaan, ja sillä tavoin löytämään oman polkuni taiteilijana.