Väitöstutkija Libero Mureddu on improvisaation puolestapuhuja
Kansainvälinen METRIC-verkosto kokoontuu Helsingissä helmikuussa improvisaation äärelle.
METRIC-hanke (Modernizing European Higher Music Education through Improvisation) on 17 oppilaitoksen verkosto, jonka päämäärä on harmonisoida improvisaation opetusta Euroopassa. Mureddun matka METRIC-hankkeessa heijastaa hänen intohimoaan musiikkiin ja improvisaation mullistavaa vaikutusta. Hankkeessa mukana ollut Sibelius-Akatemian väitöstutkija Libero Mureddu on improvisoija, säveltäjä ja muusikko. Hän tekee parhaillaan taiteellista tohtorintutkintoaan Sibelius-Akatemiassa ja on toiminut improvisaation opetuksen puolestapuhujana eri puolilla Eurooppaa.
Miten METRIC-hanke sai alkunsa?
METRIC-hanke käynnistyi eurooppalaisena aloitteena, kun AEC kokosi yhteen improvisaation opetusta tarjoavia oppilaitoksia. Tärkeimpinä tavoitteina oli parantaa klassisen musiikin improvisaation opetusta, luoda verkko-oppimisresurssi improvisaation opetukseen ja kriteerit improvisaation arviointiin sekä kehittää yhtesiiä improvisaation opintokokonaisuuksia. Vuosien varrella olemme kehittäneet verkoston tarjontaa lisäämällä mukaan elektronisia elementtejä, poikkitieteellisyyttä ja toisinaan myös ei-länsimaisia improvisaatiokäytänteitä.
Olemme kiinnittäneet hankkeessa erityistä huomiota siihen, että ymmärrämme ja kunnioitamme toisiamme ja vältämme musiikkityylien välisiä kiistoja. Keskitymme yhteistyöhön ja pyrimme löytämään yhteisiä näkökulmia ja huomioimaan jäsenten erilaiset lähestymistavat improvisaatioon. Olemme huomanneet, että improvisaatiosta kiinnostuneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut muutaman vuoden takaisesta. Osa on jo valmiiksi improvisoinnin taitajia esimerkiksi Sibelius-Akatemiaan tullessaan – tämä innostaa meitä jatkamaan kehitystyötä!
Hanke päättyi vuonna 2018. Mitä sen jälkeen on tapahtunut?
Päätimme jatkaa sitä itsenäisesti AEC:n tuella. Tällä hetkellä kokoonnumme kerran vuodessa viikon mittaiseen METRIC IP (Intensive Period) -tapahtumaan, jossa opettajat ja opiskelijat eri oppilaitoksista tapaavat. Nämä kokoontumiset tarjoavat arvokkaita oppimis- ja verkostoitumismahdollisuuksia. Opiskelijoillemme pääväylä niihin ‘Contemporary Free Improvisation’., jota opetan yhdessä Veli Kujalan kanssa. Veli on myös METRICin ohjausryhmän jäsen. Tilanteen mukaan myös muille opiskelijoille saattaa avautua mahdollisuuksia osallistua näihin tapahtumiin ja olemme iloisia saadessamme isännöidä seuraavan IP-viikon Helsingissä helmikuussa 2025!
Millaista improvisaation opetus on tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa?
Improvisaatio kattaa Sibelius-Akatemiassa useimmat soittimet ja osastot. Meillä on improvisaation sivuainekokonaisuus, joka on varsin ainutlaatuinen ja jossa opiskelijat voivat yhdistää improvisaatioon liittyviä kursseja kaikilta osastoilta. Se käynnistyi muutama vuosi sitten ja on kasvanut tasaisesti. Tällä hetkellä kartoitan opiskelijoiden toiveista yhä lisää verkostoitumismahdollisuuksia.
Taideyliopistotasolla pidin joitakin vuosia sitten hdessä Teatterikorkeakoulun tuntiopettajan kanssa improvisaatiokurssin, jossa yhdistettiin musiikkia ja tanssia. On hienoa, että tällä hetkellä esimerkiksi Global Music -koulutuksessa tarjotaan mahdollisuuksia poikkitieteelliseen improvisaatioon. Haluaisin luoda lisää tällaisia mahdollisuuksia sekä sekä Sibelius-Akatemian että koko Taideyliopiston sisällä. Suurin haaste on aika; yhteyksien luominen ja niiden ylläpitäminen vaatii aikaa ja vaivaa.
Kun puhun improvisaatiosta, minun on erotettava henkilökohtaiset ennakkoluuloni sekä omat improvisaatiokokemukseni ja -käytäntöni. Minulle musiikillinen improvisaatio tarkoittaa minkä tahansa reaaliaikaisen äänitaiteen luomista. Tämän määritelmän sisällä on ”improvisoitu musiikki”, jonka parissa toimin taiteilijana, tutkijana ja opettajana.
Miten opiskelijat kokevat improvisaation osana koulutustaan?
Opiskelijoiden asenteet improvisaatiota kohtaan riippuvat yksittäisistä opettajista ja siitä, miten he esittelevät käsitteen opiskelijoilleen. METRICissä jotkin oppilaitokset tarjoavat improvisaatio-opetusta tohtorikoulutuksen tasolla, toisilla on jopa omat improvisaatioon keskittyneet osastot. Erilaiset lähestymistavat improvisaatioon heijastavat kunkin laitoksen perinteitä ja mukana olevia henkilöitä. Yleisesti ottaen klassisen musiikin opetuksessa on perinteisesti korostettu sävellystyön käsityötaitoa ja pyritty lähes täydellisyyteen. Vapaus ja arvaamattomuus eivät ole olleet yhtä korostettuja, mutta tilanne on muuttumassa.
Miten METRIC-hanke on edistänyt improvisaatiota koskevaa keskustelua ja tietoisuutta Euroopassa?
METRICin kautta olen oppinut keskittymään yhteisiin asioihin. Se on ollut foorumi, jossa on kuultu eri-ikäisten ihmisten näkökulmia eri maista, joilla on oma historiansa ja erilaisia musiikillisia perinteitä. Näen, että improvisaatio on tulossa yhä laajemmin keskustelunaiheeksi, ja tässä kontekstissa Sibelius-Akatemian monimuotoisuus on etu – se on siinä mielessä ainutlaatuinen ja siisti paikka olla!
Miten itse alun perin päädyit improvisaation pariin ja mikä sinua siinä erityisesti kiehtoo?
Olen improvisoinut siitä lähtien kun aloitin oman matkani musiikin maailmassa. Opiskelin 15-vuotiaana sävellystä Milanossa mutta jätin lopulta konservatorion opiskellakseni jazzia. Toiminkin jazzmuusikkona useita vuosia kunnes palasin takaisin säveltämiseen. Olen aina ollut kiinnostunut sekä sävellyksestä että äänten ja musiikillisten konseptien reaaliaikaisesta järjestämisestä. Rakastan myös soittaa pianoa ja kaikkia kosketinsoittimia; niiden parissa sydämeni todella lepää. Ennen kaikkea musiikin tekeminen yhdessä muiden kanssa on minulle elintärkeää – reaaliaikaisen luomisen jännitys ja sen seuraaminen, mitä tapahtuu. Saan iloa hetkessä olemisesta ja muiden tekemiseen reagoimisesta. Kyse ei ole täydellisyydestä, vaan odottamattomasta.
Suomessa on erittäin rikas improvisaatiokenttä sekä akateemisella tasolla että muutenkin. Suomalaiseen improvisaatiokenttään kuuluu merkittäviä hahmoja, joilla on klassinen tausta, ja jotkut heistä jakavat uransa improvisaation, säveltämisen ja klassisen musiikin esittämisen välillä. Kuitenkin usein juuri heidän työnsä improvisaation parissa pysyy osittain piilossa ja vähemmän tunnettuna suurelle yleisölle. Ehkä tämä on vaikuttanut siihen, että improvisaatiota harvoin nähdään uramahdollisuutena tai opiskelijoiden taiteentekemisen pääpainopisteenä. Itse toivoisin, että Suomessa arvostettaisiin vielä enemmän kokeilevaa, riskialtista, arvaamatonta ja ehkä hallitsematontakin taiteen tekemistä.
Olet asunut ja työskennellyt Suomessa jo pitkään. Miten Suomi on muuttunut tänä aikana ja miten se vertautuu muihin tuntemiisi maihin?
Suomi on muuttunut merkittävästi niiden 20 vuoden aikana, jotka olen täällä ollut. Maailmasta on tullut kansainvälisempi, ja Suomi on seurannut tätä kehitystä. Maa on tullut kansainvälisessä kontekstissa yhä enemmän muiden maiden kaltaiseksi, ja se on luonnollinen kehitys, vaikka välillä kaipaankin tiettyjä piirteitä siitä Suomesta, jonka kohtasin 20 vuotta sitten. Tämä kehityssuunta on monissa Euroopan maissa. Opiskelin Italiassa ja Suomessa suunnilleen yhtä kauan ja nyt olen sekä italialainen että suomalainen – sekä virallisesti että ennen kaikkea kulttuurisesti. Toivon, että Suomi voi hyötyä läsnäolostani yhtä paljon kuin minä olen hyötynyt täällä olemisesta.