Uusi opetussuunnitelma tukee opiskelijoiden hyvinvointia vähentämällä opintojen kuormittavuutta ja lisäämällä valinnanvapautta
Taideyliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Sara Koiranen ja Sibelius-Akatemian opetuksesta vastaava varadekaani Markus Utrio kertovat näkemyksiään Taideyliopiston ensimmäisestä yhteisestä opetussuunnitelmasta
Taideyliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana tammikuussa 2024 aloittanut Sara Koiranen osallistui uuden opetussuunnitelman syntyprosessiin omassa koulutusohjelmassaan. Hän opiskelee dramaturgiaa ja näytelmän kirjoittamista.
”Teatterikorkeakoulun suunnittelutyössä kiinnitettiin hyvin huomiota opintojen kuormittavuuteen ja opintopisteiden vaatimaan työmäärään. Yksi opiskelijoiden vaatimus oli, että lomien aikana ei tarvitsisi tehdä töitä. Kurssit ja produktioiden määrä vuotta kohti pitää suunnitella niin, että opiskelijoille jää myös vapaa-aikaa”, Koiranen sanoo.
Hän toteaa, että uusi opetussuunnitelma on kokonaisuudessaan äskettäin julkaistu, joten sen onnistumista on vielä hankala arvioida.
”Opetussuunnitelmaa pitää pystyä reflektoimaan ja kommentoimaan vuosien mittaan, ja korjausliikkeitä tulee tehdä tarpeen mukaan”, Koiranen toteaa.
Opiskelijoiden toiveet täyttyvät hyvin, sillä yliopistotasoisesti onkin päätetty, että opetussuunnitelmalle tehdään väliarviointi mahdollisine korjausliikkeineen noin kolmen vuoden kuluttua voimaantulosta. Lisäksi opetuksen toteutus suunnitellaan lukuvuosittain.
Markus Utrio aloitti Sibelius-Akatemian koulutuksesta vastaavana varadekaanina vuoden alussa. Hän osallistui alusta alkaen opetussuunnitelman uudistukseen klassisesta musiikista vastaavan varadekaanin roolissa.
”On merkittävä uudistus, että opetussuunnitelma on nyt ensimmäistä kertaa koko yliopiston laajuinen. Käytimme paljon aikaa yhteisen tason ja yhteisten tavoitteiden löytämiseen. Suunnitteluprosessi eteni yliopiston tasolta akatemioiden tasolle ja sitten koulutusohjelmien tasolle. Mukana suunnittelutyössä oli akateemista henkilöstöä, palveluhenkilöstöä sekä opiskelijoita. Lisäksi ylioppilaskunnan hallitus osallistui prosessiin aktiivisesti. Aineryhmät osallistivat opiskelijoita, joille myös maksettiin kokouspalkkioita osallistumisesta suunnittelutyöhön”, Utrio kertoo.
Akatemioiden yhteistyötä yhteisen strategian pohjalta
Uuteen opetussuunnitelmaan on nostettu viisi teemaa Taideyliopiston strategiasta: digitaalisuus, ekologinen kestävyys, hyvinvointi, kansainvälisyys ja tutkimuksellisuus.
”Halusimme sitoa yliopiston strategiasta nousevat teemat opetussuunnitelmassa osaksi kaikkea opetusta alusta alkaen. Taidealalla on keskeistä rakentaa kautta linjan myös yliopisto-opetukseen liittyvää tutkimuksellisuutta eli käsitteellistämistä ja analysointia”, Utrio toteaa.
Koiranen pitää yhtenä tärkeimmistä muutoksista akatemioiden välisen yhteistyön lisäämistä.
”Opiskelijat toivovat opintojen joustavuutta ja yksilöllisten valintojen tukemista. Arvostan sitä, että uuden opetussuunnitelman myötä opintoja voi valita myös toisesta akatemiasta. Nähtäväksi jää, maltetaanko koulutusohjelmissa antaa tilaa akatemioiden yhteistyölle. Taiteidenvälinen yhteistyö olisi erittäin tärkeää sekä taiteellisen työskentelyn että esimerkiksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen tasolla”, Koiranen sanoo.
Utrio toteaa, että toisesta akatemiasta saisi jatkossa ennen kaikkea ryhmäopetusta, ei resurssi-intensiivistä yksilöopetusta.
”On taiteenaloja, jotka asettuvat eri alojen välimaastoon, jolloin tutustuminen rinnakkaisaloihin on luontevaa. Ohjaamme opiskelijoita selkeämmin valitsemaan vaihtoehtoisia opintokokonaisuuksia, emme niinkään yksittäisiä kursseja.”
Opintopistettä vastaavaa työmäärää tarkistettiin ja läsnäolopakosta keskustellaan
Opetussuunnitelmaa tehtäessä pyrittiin yhtenäistämään koko Taideyliopiston tasolla opintopisteiden saamiseksi edellytettyä työmäärää. Esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa analysoitiin lähes 700 opintojakson kuormittavuutta ja tehtiin tilastollinen analyysi tyypillisestä kuormituksesta. Nyt opettaja voi sähköisen työkalun avulla arvioida opintojaksonsa kuormitusta suhteessa normaaliin.
”Opiskelijalle on oltava mahdollista selviytyä työmäärästä opiskeluvuosien puitteissa. Eri aloilla on käytetty erilaisia työkaluja työmäärän mittaamiseen. Vertasimme kurssien kuormittavuutta ja resurssi-intensiivisyyttä eli kuinka kallista tietty opetus on”, Utrio sanoo.
Koiranen pitää opintopisteiden uusia laskentatapoja keskeisenä tekijänä opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta.
”Aiemmin yhden opintopisteen saamiseen on vaadittu hyvin erilaisia työmääriä. Läsnäolopakkoon liittyvät ohjeet ja korvaavien töiden laajuudet pitäisi vielä yhdenmukaistaa akatemioiden sisällä ja välillä. Jos on yhtä aikaa päällekkäin iso henkilökohtainen projekti ja läsnäolopakko luennolla, aika ei riitä kaikkeen. Taideyliopiston opiskelijat suhtautuvat opintoihinsa hyvin intohimoisesti ja ovat todella motivoituneita. Jos opiskelija ei osallistu jollekin kurssille, se on häneltä itseltään pois. Opettajien pitäisi luottaa opiskelijoiden haluun oppia”, Koiranen muistuttaa.
Opiskelijoiden toimeentulon kannalta on tärkeää, että opiskelijoilla on tarvittaessa mahdollisuus tehdä töitä opintojen rinnalla.
”Jos opiskelija saa oman alan työkeikan, pitäisi olla mahdollista suorittaa joitakin kursseja esimerkiksi korvaavin essein. Hyvinvoinnin kannalta on ehdottomasti voitava olla muutakin elämää kuin opiskelua ja töitä, myös perhe-elämää”, Koiranen sanoo.
Utriokin korostaa, että opettajia on ohjeistettu järjestämään opetus pääsääntöisesti klo 8–18 välille, jotta perhe-elämä ja vapaa-ajan harrastukset olisivat mahdollisia.
”Taideyliopistossa opiskelijan työmäärä on usein sidottu ryhmätyöskentelyyn. Kaikkien on oltava läsnä joka ryhmäharjoituksessa ja oppimisprosessi on yhteinen. Sen sijaan luentokursseilla en pidä läsnäolopakkoa olennaisena, vaan ne pitäisi voida korvata kirjatentillä tai esseellä. Läsnäolopakolle on oltava peruste”, Utrio toteaa.
Opintojen intensiivisyys kuuluu taiteeseen – mutta sitä voi rytmittää
Ajankäytön hallinta on taiteilijoiden intohimotyössä haastavaa.
”Taiteilijan työn intensiivisyys on välillä todella raskasta. Opintoja suunniteltaessa opettajat voisivat katsoa, että erityisen intensiiviset kurssit eivät olisi peräkkäin”, Koiranen toteaa.
Taideyliopisto tarjoaa valinnaisopinnoissa kaikille yliopiston opiskelijoille kurssin ajankäytöstä ja hyvinvoinnista. Kurssin nimi on Ajanhallinta tienä hyvinvointiin. Utrio pitää tärkeänä, että ajankäyttöä opetellaan myös osana oman alan opintoja.
”Kokonaisvaltainen taiteilijuuden tukeminen on tärkeää. Joissakin oppiaineissa käytössä oleva opettajatutor esimerkiksi toimii hyvin. Taiteilijan työssä ydinkysymys on, milloin olen valmis astumaan yleisön eteen tai avaamaan näyttelyn. On työelämätaito oppia, paljonko aikaa tiettyyn esitykseen panostaa. Opettajan on tuettava opiskelijaa tunnistamaan, milloin hän on tarpeeksi valmis. Työelämässä ensi-ilta, konsertti tai avajaiset ovat tiettynä päivänä, tunsi taiteilija itsensä valmiiksi tai ei. Työ pitää aikatauluttaa, vaikka tavoittelisi täydellisyyttä”, Utrio toteaa.
Opiskelijoita kuormittavat myös kulttuurialan tulevaisuusnäkymät, opiskelijoiden taloudellisen aseman heikkeneminen ja suuret kansainväliset kriisit, kuten koronapandemia, ilmastonmuutos, luontokato ja sodat.
”Erityisesti opiskelijoiden toimeentulon heikennykset ja työn tekemisen edellytykset huolestuttavat taideopiskelijoita. Koko yhteiskunnan hälytystila vuotaa taiteeseen ja opiskelijoiden psyykeen. Taideopiskelijat kuuntelevat keskustelua maailman tilasta herkällä korvalla. Onneksi moni on ponnistanut toivottomuudesta toimintaan ja saanut aktivismista voimaa. Myös Taideyliopiston pitää yhteisönä käyttää lobbaajan valtaansa päivänpolttavien kysymysten kommentointiin”, Koiranen kertoo.
Yliopiston arvot käytäntöön esimerkiksi yhdenvertaisuutta lisäämällä
Taideyliopiston tavoite on, että sen arvot näkyvät opintosuunnitelmassa. Yksi arvoista on yhdenvertaisuus. Koiranen kannustaakin yliopistoa vahvistamaan arvojensa esiintuontia käytännössä.
”Koen antoisaksi sen, että yhdenvertaisuudesta käydään Taideyliopistolla kriittistä keskustelua. Keskeinen asia on se, kuka tänne pääsee opiskelemaan. Pitää käydä läpi raadit ja pääsykokeet. Mitä ominaisuuksia arvioidaan, ja mitä opiskelijoilta edellytetään? Opiskelijoiden pitää kirittää koulua ja taidekenttää yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa”, Koiranen toteaa.
Utrio korostaa, että Taideyliopistossa arvokeskustelua käydään kaiken aikaa.
”Viime vuosina on käyty intensiivistä keskustelua esimerkiksi Me Too ja Black Lives Matter -ilmiöiden myötä. Aina yliopisto ei itse päätä yhdenvertaisuudesta, sillä esimerkiksi ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista päätetään valtion tasolla. Opetussuunnitelmassa yhdenvertaisuus näkyy esimerkiksi sen avaamisena, miksi johonkin kurssiin käytetään paljon resursseja ja toiseen vähän. Teimme paljon työtä läpinäkyvyyden lisäämiseksi”, Utrio vakuuttaa.
Taideyliopistolla on nyt kaksi psykologia ja pappi, joiden kanssa opiskelijat voivat keskustella. Koiranen pitää keskusteluapua erittäin tarpeellisina.
”Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön psykologit ovat todella varattuja, joten matalan kynnyksen keskusteluapu on tarpeen. Taide on itseilmaisua, ja siksi minuuden pohdiskelu ammattilaisen kanssa on joskus tarpeen”, Koiranen toteaa.
Teksti: Päivi Brink