Uskallusta heittäytyä uuteen
Suomalaisen musiikkikoulutuskentän yhteinen visiotyö on loppusuoralla. Tässä haastattelusarjassa kuulemme viiden musiikkialan toimijan ajatuksia musiikkikoulutuksen merkityksestä ja toivotusta tulevaisuudensuunnasta. Pietarsaarelaisen Wava-opiston rehtorin Peter Roosin haastattelu on sarjan kolmas osa.
Pietarsaarelaisen Wava-opiston rehtori Peter Roos uskoo kuuntelemisen ja keskustelun voimaan. ”On tärkeää kuunnella, mitä oppilaat sanovat. Pitää olla avoin ja uskaltaa heittäytyä uuteen – vaikka tulisikin tehtyä virheitä”, hän sanoo.
Peter Roosin johtama Wava-opisto on oikea taideaineista innostuneen aarreaitta. Opisto tarjoaa musiikki-, tanssi-, teatteri- ja kuvataideopetusta sekä sanataideopetusta projektimuodossa kaiken ikäisille. Se toimii Pietarsaaressa, Pedersöressä, Luodossa ja Uudessakaarlepyyssä. Opiskelijoita on hieman yli 800.
Wava syntyi, kun Pietarsaaren seudun musiikkiopiston toimintaan vuonna 2010 tulivat mukaan myös muut taideaineet. Nimi Wava, joka kuvaa paremmin opiston toimintaa, otettiin käyttöön vuonna 2019.
”Pienellä paikkakunnalla tämä on toimiva yhdistelmä. Kun toimimme yhdessä, pystymme helpommin ylläpitämään laadukasta opetusta, toimimaan pitkäjänteisesti sekä tuottamaan myös erilaisia produktioita. Meillä on paljon toimintaa ja konsertteja, joten olemme näkyvästi esillä ja olemme tärkeä yhteistyökumppani jäsenkunnillemme. Näkyvin ponnistuksemme on vuosittainen RUSK-kamarimusiikkifestivaali, joka on vetänyt yleisöä Pietarsaareen eri puolelta maailmaa. Sanoisin, että Wava-opisto vaikuttaa vahvasti siihen, että meillä on aktiivinen kulttuurikaupunki. Ja toisin päin, Pietarsaaressa on vahva opisto ja taideammattikoulutusta ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa, koska toiminta täällä on ja on aikaisemminkin ollut aktiivista”, Peter Roos kertoo.
Tehtävänä luoda mahdollisuuksia onnistumiseen
Peter Roosin oma musiikkiura alkoi synnyinpaikkakunta Närpiön koulusoittokunnan trumpetistina. Hän toimi pitkään sotilassoittajana Pohjanmaan sotilassoittokunnassa, kunnes siirtyi ensin vaskiopettajaksi Närpiöön ja sieltä muutaman mutkan kautta hallinnollisiin töihin vuonna 2013.
”Olen soittanut aikanaan paljon ja nyt se on jäänyt vähemmälle. Yritän raivata kalenteriini aikaa soittamiselle. Olenkin mukana myös soittajana meidän uusimmassa musikaaliproduktiossamme, joten soittokuntoa on nyt treenattava”, hän kertoo.
Omaa työtään hän kuvaa kirjoituspöytätyöksi, jossa hän toimii mahdollistajana. Rehtorin tehtävä on Peter Roosin mielestä luoda oppilaille, opettajille ja kollegoille puitteet, missä nämä voivat onnistua.
”Juuri se on tässä työssä tärkeää. Ihmisten pitää saada onnistua harrastuksissaan. Joskus onnistuminen edellyttää isompaa työmäärää, joskus pienempää. Nautin esimerkiksi siitä, että rakennamme yhdessä isoja projekteja, kuten musikaaleja tai monitaideteoksia. On ollut hienoa huomata, että produktiot ovat innostaneet nuoria eteenpäin taideuralla. Esimerkiksi vuonna 2015 tuottamastamme musikaaliproduktiosta ainakin kolme nuorta jatkaa opintojaan eteenpäin kohti taidealan ammattia.”
Peter Roos haluaa pitää rehtorin kanslian kynnyksen matalana. Hän toivoo, että opettajat ovat mukana päättämässä opiston asioista yhdessä ja keskustellen. Kun organisaatio toimii kollegiomaisesti, kaikkien sitoutuminen omaan työhön on vahvempaa.
”Päätösten tekeminen voi viedä näin vähän enemmän aikaa, mutta asiat ovat paremmin mietittyjä eri näkökulmista”, Peter Roos sanoo.
Oppia myös muilta ja muualta
Suomalaiset voivat olla ansaitusti ylpeitä musiikkikoulutuksen saavutuksista. Mutta Peter Roos muistuttaa, että silmiä ei kannata sulkea siltä, mitä ympärillä tapahtuu.
”Me olemme hyviä, mutta voimme ottaa oppia myös muilta. Esimerkiksi Norjan koulusoittokunnat on jännittävä ilmiö, joka vetää lapsia ja nuoria sekä yhdistää yhteiskuntaa. Toinen hyvä esimerkki on Ruotsin laaja musiikkivienti, joka nojaa vahvasti kunnalliseen musiikkikouluun.”
Hän nostaa esiin myös musiikkikoulutuksen tasa-arvon ja kannustaa miettimään saavutetaanko tällä hetkellä tarpeeksi lapsia ja nuoria ja onko taideopiskelu kaikille mahdollista. Pohdinnan paikka on myös se, ohjataanko taideopetuksessa eteenpäin vain muusikoita ja jäävätkö ne, jotka ovat ehkä olisivat kiinnostuneet pedagogiikasta vähemmälle huomiolle.
”Ongelma taitaa olla, että isoilla paikkakunnilla kaikille oppilaille ei löydy paikkoja ja pienillä paikkakunnilla ei löydy tarpeeksi tarjontaa. Tässä on haaste, johon olisi vastattava yhä laajemmalla yhteistyöllä”, Peter Roos miettii.
Nuorilla on ideoita, kuunnellaan niitä
Wava-opisto tuotti vuonna 2019 monitaideteoksen, jossa kaikki opiston linjat olivat mukana. Hokselipokseli Poff -niminen esitys perustui Jukka Itkosen kirjan hahmoihin ja Timo Klemettisen sävellykseen. Käsikirjoituksen esitykseen tekivät lapset ja nuoret itse. Tämän kaltainen toiminta on Peter Roosin mielestä tärkeää.
”Pitää kuunnella, mitä oppilaat sanovat. Esimerkiksi tässä projektissa nuorilla oli aivan uudenlaisia näkökulmia ja luovia ajatuksia, jotka veivät lopputuloksen upeaan suuntaan. Tässä erityisesti prosessi on tärkeää, voi tulla virheitä, mutta niitäkin on uskallettava joskus tehdä”, hän kannustaa.
Peter Roos uskoo, että kuuntelemalla nuoria pysytään myös ajan tasalla siitä, millaista soitintarjontaa tai opetusta musiikkikoulutuksessa tulevaisuudessa tarvitaan.
”Meillä on pitkä traditio, jonka turvin meidän pitää uskaltaa heittäytyä myös uuteen. Hyvin koulutetut opettajat osaavat varmasti poimia nuorten ideoista ja ajatuksista asioita, joita kehittämällä saamme myös tulevaisuuden nuoret innostumaan musiikkiharrastuksesta.”
Teksti: Terhi Paavola
Peter Roosin haastattelu on julkaistu alunperin musiikkikoulutuksen visiotyön verkkosivuilla.
