Tutustu taitelijaan: Elina Sallinen ja Ossi Hiltunen
Runoilija Elina Sallinen ja säveltäjä Ossi Hiltunen ovat työstäneet yhdessä uutta teosta lukuvuosien 2021–23 aikana Teatterikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian teksti- ja runoanalyysikurssilla. Taiteilijoiden teos saa päivänvalon 29.5. Musiikkitalolla Soikoon!-konsertissa. Haastattelimme Elinaa ja Ossia teoksen tekemisestä ja tulevasta konsertista.
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sävellysopiskelijat ja Teatterikorkeakoulun kirjoittaja- ja dramaturgiaopiskelijat ovat osallistuneet lukuvuoden 2021–22 aikana teksti- ja runoanalyysikurssille, jonka aikana on muodostettu yhteistyöparit ja yhteistyö on alkanut. Työparien yhteistyö kohti teosta on jatkunut lukuvuoden 2022–23 aikana.
Uudet teokset kuullaan Musiikkitalon Camerata-salissa sopraano Tuuli Lindebergin ja 7-jäsenisen Uusinta Ensemblen esittäminä 25.9.2023 klo 19 alkaen. Haastattelimme sävellysopiskelija Ossi Hiltusta sekä kirjoittajaopiskelija Elina Sallista heidän työskentelystään ja uuden teoksen luomisesta.
Uusia ajatuksia laulumusiikista
Sallista ja Hiltusta molempia motivoi kurssille osallistumisessa taiteiden välinen yhteistyö. Elina painottaa myös musiikille kirjoittamista yhtenä motivaattorina osallistumiselle.
’’Ehkä kivointa on ollut luonnostella eheää kokonaisuutta, jossa kieli ja musiikki enemmänkin sulautuvat yhteen ja toimivat yhdessä, toisistaan erottelemattomina osina. On ollut kiinnostavaa pohtia näitä välisyyksiä, kieltä instrumenttina ja äänteellisyyksinä’’, Sallinen pohtii.
Salliselle mielenkiintoista on myös ollut avartaa ajatusta siitä, mitä laulumusiikin pitäisi olla tai mitä sen luulisi olevan.
’’Ihmisääni on aina kiinnostanut instrumenttina, ja yleensä tekstiä pääseekin juuri säveltämään ihmisäänelle tai -äänille’’, Hiltunen lisää.
Näkökulmia, joita tuskin olisi tullut löytäneeksi ilman parityöskentelyä
Keskeinen osa projektia on ollut tiivis parityöskentely, joka on avartanut molempien tekijöiden ajatusmaailmaa ja näkökulmia teoksien ja tekstien työstämiseen. Pari on työstänyt sekä tekstiä että sävellystä yhteisestä konseptista lähtien. Molemmat taitelijat ovat kokeneet parityöskentelyn antoisaksi.
’’Toisen ajattelutavat antavat yleensä itselleni hurjan paljon myös omaan sävellystyöhön. Myös sellaisia näkökulmia, joita tuskin olisi tullut löytäneeksi ilman tämänkaltaista työskentelytapaa’’, Hiltunen avaa.
Hiltunen painottaa, että dialogi runoilijan kanssa avaa säveltäjälle sellaisia näkökulmia, mitä ei itsenäisesti tulisi löytäneeksi.
’’Siinä on mielestäni kollaboratiivisen taiteen hienous!’’, Hiltunen iloitsee.
Sallinen komppaa Hiltusta dialogiajatuksesta.
’’On ollut kiva visioida yhdessä ja puhua siitä, mitä voisi olla, ja millaisin käsittein ja kuvittelurakennelmin sekä musiikkia että runoa voisi mieltää sekä kuinka luonnostella konseptia, jossa nämä sulautuvat yhteen’’, Sallinen summaa.
Taideyliopisto taiteiden välisen yhteistyön ja tulevaisuuteen katsovan taiteen synnyttäjänä
Molemmat taitelijat ovat yhtä mieltä siitä, että Taideyliopiston kolmen akatemian väliset työskentelymahdollisuudet ovat mielenkiintoisia, ja niitä voisi olla enemmänkin. Erityisen tärkeänä akatemiarajojen ylittävissä projekteissa molemmat pitävät eri akatemioiden opiskelijoihin tutustumista.
Sallisen mukaan esimerkiksi Teatterikorkeakoulun sisällä itsessään järjestetään paljon koulutusohjelmia ylittävää toimintaa.
’’Akatemioiden välistä työskentelyä ja työskentelymahdollisuuksia voisi olla enemmänkin’’, Sallinen tuumii.
Hiltusen mielestä akatemiarajat ylittävät kurssit antavat uudenlaisia työkaluja ja ajattelutapoja.
’’Toistaiseksi olen vain ollut kahdella kurssilla; Runoanalyysipraktikum ja Ooppera monitaiteisena yhteistyönä. Molemmat kurssit ovat antaneet valtavasti uudenlaisia työkaluja ja ajattelutapoja’’, Hiltunen lisää.
Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että Taideyliopisto kannustaa ja on turvallinen alusta tulevaisuuteen katsovan ja kantaaottavan taiteen tekemiseen. Hiltunen kokee etenkin eri medioiden hyödyntämisen osana aikamme taidetta tärkeäksi.
’’Kyllä siihen kannustetaan ainakin meidän oppiaineessamme, tai ei ainakaan kauheasti kielletä!’’, Sallinen lisää.
Lahoaminen, käävät ja kummalliset olosuhteet
Sallisen ja Hiltusen teos käsittelee konkreettisesti lahoamista ja kääpiä, sekä tekstissä että musiikissa.
’’Ne ovat kiinnostavia ja tarjoavat tekemiselle kummallisia olosuhteita, joissa voi kokeilla ja koetella totunnaista vastaan’’, Sallinen kertoo
Ossi allekirjoittaa Sallisen ajatukset.
’’Niin kuin Elina sanoi: ’’Haapoja ja kääpiä!’’ Minua on erityisesti tässä kiinnostanut lahoamisprosessit musiikin lähtökohtana ja niiden teksturaalisuus’’, Hiltunen lisää.
Molemmat tekijät kannustavat konserttiin tulijoita keskittymään teoksessa kuultavaan muutokseen. Hiltusen mukaan konkreettisesti tämä tarkoittaa muutoksia tekstuureissa sekä äänen soinnissa itsessään. Hän lisää, että muutkaan huomion kiintopisteet eivät ole vääriä.
’’Sanoisin, että kannattaa kuunnellessa keskittyä siihen, mihin itse kiinnittää huomionsa ja seurata sitä rohkeasti’’, Ossi Hiltunen kannustaa.