Tutustu taiteilijaan: Victoria Newlyn
Ohjaaja, opettaja ja koreografi Victoria Newlyn on ohjannut yhteensä kolme oopperaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hänen neljäntenä ohjauksenaan Sonore-salin lavalle nähdään kahden oopperan ilta. Kysyimme Newlyniltä näistä oopperoista ja siitä, millaista nuoria taiteilijoita on ohjata sekä opettaa.
Kuka olet ja mitä teet Sibelius-Akatemiassa?
Olen Victoria Newlyn ja asun Lontoossa. Aloitin urani näyttelijänä, mutta 20 vuotta sitten siirryin työskentelemään klassisten laulajien kanssa. Olen liikkeen ja draaman opettaja, koreografi ja ohjaaja. Opetan Lontoossa Guildhall School of Music and Dramassa ja Royal Academy of Musicissa, työskentelen freelancerina eri oopperataloissa sekä muissa koulutusympäristöissä.
Ensimmäinen oopperaproduktioni Sibelius-Akatemiassa oli Benjamin Brittenin Kesäyön uni vuonna 2017. Sen jälkeen olen ohjannut vielä kaksi Britten-oopperaa, Lucretian raiskaus ja Albert Herring, ja nyt olen täällä jatkamassa yhteistyötäni Markus Lehtisen ja muun Sibelius-Akatemian tiimin kanssa tällä kahden oopperan illalla.
Miksi valitsit juuri nämä kaksi tuotantoa Sibelius-Akatemian oopperan kevätkaudelle?
Teokset on valinnut oopperakoulutuksen professori Markus Lehtinen sekä oopperan koulutusohjelman opettajat opiskelijoiden äänille sopiviksi ja kaikille riittävästi haastetta tarjoaviksi. Tässä mielessä olen ”vuokraohjaaja” ja työskentelen sen parissa, mitä minulle ehdotetaan, vaikka tunsinkin nämä molemmat teokset entuudestaan ja olin erittäin tyytyväinen, että ne valittiin!
Miten päädyit valitsemaan esitettäväksi kaksi lyhyttä oopperaa yhtenä iltana?
Kaikille ryhmän jäsenille sopivan yksittäisen oopperan löytäminen ei ole aina helppoa. Koska produktion pääpaino on pedagoginen, ei kaupallinen, kahden (tai joskus jopa kolmen!) lyhytoopperan valitseminen mahdollistaa enemmän joustavuutta, ja useammat ihmiset ovat tasa-arvoisia roolien ja näyttämöajan suhteen.
Ohjaajalle ja luovalle tiimille tämä herättää jännittävän kysymyksen: yritämmekö yhdistää nämä kaksi teosta kokonaisuudeksi vai annammeko niiden olla itsenäisinä teoksia? Yleisö saa tässä tilanteessa ”kaksi yhden hinnalla” -tarjouksen: monipuolisempaa musiikkia ja dramaallisia tyylejää, kaksi juonta, kaksi roolikattausta. Mieluummin kaksi annosta maun mukaan, kuin vain yksi!
Miksi nämä oopperat ovat ajankohtaisia nyt? Mitä erikoista näissä oopperoissa on?
The Telephonessa on vain kaksi hahmoa lavalla, Lucy ja Ben; mukana on myös joukko näkymättömiä hahmoja, joiden kanssa Lucy puhuu puhelimessa. Lucylla on laaja sosiaalinen piiriin, mutta nämä ystävyyssuhteet vaikuttavat melko epävakailta ja pinnallisilta. Lucy on tehnyt vakavan kömmähdyksen erään ystävänsä kanssa, ja hänen on kannettava sen seuraukset… mutta kaikki puhelimen välityksellä. Sillä välin Ben yrittää keskustella Lucyn kanssa kasvotusten, mutta molempien on vaikea olla täysin läsnä toistensa kanssa. Meille yhteiskuntana vuonna 2023, joka vielä käsittelee pandemian vaikutusta kykyymme kommunikoida ja olla läsnä toistensa kanssa, tämä vuoden 1947 ooppera on yllättävän ajankohtainen.
A Dinner Engagement (1954) on hyvin englantilainen käytöstapojen komedia, joka pyörii sosiaalisen luokan, sosiaalisen etiketin ja huumorin ympärillä peilaten ulkomaalaisten ja heidän tapojensa eroavaisuuksia (tässä tapauksessa englantilaisten ja ranskalaisten välisia eroja). Ennen kaikkea se on erittäin oivaltava tarina kahdesta keski-ikäisten vanhempien perheestä, joissa on aikuisia lapsia. Britanniassa on tällä hetkellä taloudellisten ongelmien vuoksi tavallista, että lapset asuvat kotonaan pitkälle yli 20-vuotiaiksi. Perheiden on selvitettävä, kuinka kaksi aikuisten sukupolvea voivat elää sopusoinnussa yhdessä, vaikka vuosien aikana syntyneet roolit, odotukset ja käyttäytymismallit nostavat edelleen päätään. Oopperassa on myös kaksi henkilöä, jotka löytävät todellisen yhteyden ruoan suhteen: sen alkuperä, historia, tietyt harvinaiset paikalliset ruoat ja niin edelleen. Tämä vaikuttaa hyvin nykyaikaiselta, ja sitä ovat lisänneet pandemian kautta kokemuksemme, jossa ruoka sekä sen valmistus- ja jakamistavat siirtyivät monien ihmisten elämän keskipisteeseen.
Mikä motivoi ja inspiroi ohjaamaan ja valmentamaan nuoria oopperaopiskelijoita Sibelius-Akatemiassa?
Suurin osa työstäni tapahtuu nuorten ja nousevien taiteilijoiden parissa. On uskomattoman palkitsevaa auttaa heitä tekemään taidetta ja löytämään asioita taidemuodostamme, itsestään tarinankertojana ja jopa ihmisenä olemisesta. Opettaessani jatkan samalla myös omaa oppimistani ja kasvuani.
Mihin yleisön tulisi kiinnittää huomiota näissä kahdessa oopperassa?
Molemmat teokset on kirjoitettu äärimmäisen melodisella, helposti lähestyttävällä tyylillä. Siitä huolimatta molemmissa on valtava valikoima eri tyylejä ja sävyjä. Jos luulet, että vuosisadan puolivälin musiikki ei ole sinun juttusi, tule mukaan ja valmistaudu ihastumaan näihin melodioihin ja loistavaan soitinnukseen.
Yllä mainittujen ajankohtaisten tarttumapintojen lisäksi Telephonessa on viittauksia ikonisiin taideteoksiin ja esiintyjien kohottuneeseen kehonkieleen; tämä ei todellakaan ole ”seistään ja lauletaan” -tuotanto!
A Dinner Engagementissa rohkeat laulajamme valmistavat ruokaa livenä lavalla. He fyysistävät roolejaan hyvin eri tavoin sekä laulavat englanninkielistä tekstiä monilla eri aksenteilla.
Toivomme, että nautit esityksestämme!