Tutustu taiteilijaan: Ralf Gothóni
Pitkän linjan monitaiturimuusikko Gothóni toteaa, että Liedin taitajan pitää uskaltaa sukeltaa historiaan ja tekstirivien väleihin.
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia sai arvokkaan vieraan, kun säveltäjä, kapellimestari ja pianisti Ralf Gothóni saapui opettamaan opiskelijaduoja osana kansainvälistä liedin vierailijaohjelmaa. Lehtori Keval Shahin luoma ohjelma on tuonut Taideyliopiston lied-musiikin opetukseen uutta virtaa ja asiantuntemusta.
Gothónin intensiivinen opetusjakso tarjosi duoille ymmärrystä kamarimusiikista ja liedin merkityksestä. Keskustelimme hänen kanssaan liedin olemuksesta ja nykytilasta sekä siitä, mitä hän toivoo voivansa välittää nuorille muusikoille.
Miten näet lied-musiikin nykytilan?
Vaikka Lied on monella tapaa haastavassa asemassa oopperan ja muiden suurten instituutioiden rinnalla, liedin rikas perinne elää yhä. On tärkeää, että kursseja, konserttisarjoja ja kilpailuja järjestetään aktiivisesti myös täällä Suomessa ja että ohjelmistossa on tilaa myös liedille. Tärkeintä on pitää esitykset elossa ja saada ne yleisön eteen.
Minkälaisia erityispiirteitä näet liedin opettamisessa?
Liedin opettaminen on haastavaa mutta palkitsevaa, sillä se yhdistää musiikin ja runouden syvällisellä tavalla. Runous on tiivistettyä proosaa, ja parhaimmillaan se voi kertoa valtavan suuren tarinan vain muutamalla sanalla. Musiikkiin yhdistettynä siitä syntyy täysin uusi ulottuvuus.
Kuten musiikki ja runous, liediä tulkittaessa myös laulaja ja pianisti muodostavat yhdessä tasavertaisen taiteellisen kokonaisuuden. Liedin parissa työskentely vaatii laajaa yleissivistystä. On tärkeää tuntea historiaa, kulttuuria ja taiteen symboliikkaa. Näiden kytkösten ymmärtäminen rikastuttaa esitystä.
Opettajana toivoisin voivani herättää opiskelijoiden uteliaisuuden. Haluan rohkaista heitä menemään syvemmälle – tutkimaan, mitä liedin tekstit todella sanovat rivien välissä. On tärkeää ymmärtää, mistä runous tulee ja esimerkiksi mitä arkkityyppejä sen taustalla vaikuttaa.
Mitä erityistä Liedissä on nimenomaan pianistin kannalta?
Liedin soittaminen tarjoaa holistisen lähestymistavan muusikkona kehittymiselle. Se kehittää pianistin kykyä reagoida nopeasti ja herkästi. Liedissä täytyy hallita pienet nyanssit, mikä vaatii myös teknistä virtuositeettia. Liedin runollinen ja musiikillinen syvyys heijastuu myös solistiseen ohjelmistoon; monet soolopianoteosten säveltäjät ovat syventyneet kattavasti myös kirjallisuuteen lauluja säveltäessään. Tämä vuorovaikutus rikastuttaa molempia repertuaareja.
Minkälaisin silmin katsot taiteen kenttää tällä hetkellä?
Taiteella menee Suomessa huonommin kuin esimerkiksi Saksassa. Pelkään, että taiteen merkitystä ei täysin ymmärretä samalla tavalla kuin esimerkiksi urheilusaavutuksia, vaikka molemmat vaativat valtavia taustajoukkoja ja omistautumista. Tutkimukset osoittavat kuitenkin senkin, että kulttuuri tuottaa moninkertaisesti sen, mitä se maksaa. On harmillista, että teknologian kehittyessä ja välinpitämättömyyden lisääntyessä kulttuuri jää usein sivuun.
Minkälaisia neuvoja haluaisit antaa nuorille uraansa aloitteleville muusikoille?
Mielestäni muusikon tulee olla laaja-alainen ja kiinnostunut kaikesta, mikä ympäröi hänen esittämäänsä musiikkia – säveltäjän ja runoilijan henkilöhistoriasta, maailmantilanteesta ja taiteen eri aloista. Ne heijastavat niitä olosuhteita, joissa taide on syntynyt. Tämän tiedostaminen syventää muusikon taiteellista ilmaisua. Kaikkein tärkeintä on oppia kommunikoimaan niin esitettävän musiikin kuin kuin kanssamuusikoidenkin kanssa. Kamarimusiikillinen ajattelutapa on keskeinen ja kun sen oppii, voi avautua myös yleisölle ja tarjota heille musiikillisen kokemuksen, joka resonoi syvällä tasolla.
