Tutustu taiteilijaan: Martina Roos
Martina Roos on ohjannut 22.4. kuultavan Soiva kieli -laulusarjan Äiti Maa – äideistä hellin… -konsertin.
Kysyimme Martinalta mistä konsertin idea syntyi ja millaisena hän näkee pandemian jälkeisen maailman.
Äiti Maa – äideistä hellin… -konsertin teema kytkeytyy Kansainväliseen Äiti Maa -päivään. Mistä konsertin idea syntyi?
Idean itu lähti synergisesti Tintin Tangon kahvilapöydän äärestä. Soiva kieli -laulusarjan taiteellinen johtaja Keval Shah keksi päivämääräyhteyden, ja rajasi ideaa teemasta, jalostaen sitä. Minä halusin konserttiin puhuttua materiaalia ja lähdin kehittämään ydinajatusta siitä, kuinka musiikissa voimme kokea yhteytemme luontoon, musiikissa voimme rakastaa, kaivata, tarvita merta, taivasta, metsää, ja kokea olevamme osa siitä kaikesta, joka meitä ympäröi.
Musiikin kautta voimme kokea kuuluvamme johonkin. Kontrastina tähän esiintyjät lukevat kirjeitä ihmisiltä ympäri maapalloa, jotka kärsivät ilmastokriisistä. Haluamme luoda konsertteja, joilla on yhteys nykyhetkeen.
Millainen olet taiteilijana? Kuvaile taiteilijaminääsi muutamalla sanalla.
Tutkiva, fyysinen, leikkisä, yhdistävä, seikkailunhakuinen
Mikä inspiroi sinua juuri nyt?
Minua inspiroi tiimityöskentely, yhdessä luominen. Minusta on aina yhtä ihmeellistä, mitä voimme yhdessä saada aikaan. Olen ohjannut ja käsikirjoittanut yhä enemmän viime vuosina, ja se tuntuu haasteelliselta. Haasteet inspiroivat. Mitä ohuempaa jää on, sitä houkuttelevampaa. Olen aina hakeutunut haasteisiin, uteliaisuus on vienyt mennessään.
Myös taiteilijan vastuu tekemisistään ja sanomisistaan inspiroi minua. Yhteiskuntamme on muutosten aallokossa, ja minua inspiroi oma vaatimukseni itselleni olla mukana, tehdä ilmiöitä näkyviksi ja koettaviksi, antaa ääntä asioille, joita koen merkityksellisiksi.
Millaisena näet koronapandemian jälkeisen maailman?
Jokin minussa haluaisi pysyä mukavasti piilossa ja turvassa, pehmeässä pesässä lukemassa tai laittamassa askeleita peräkkäin sammaleisilla kalliopoluilla kaukana asutuksesta.
Pandemian jälkeinen maailma tarvitsee meitä aktiivisina, hyväntahtoisina, kriittisinä ja luovina, haluamme tai ei. Kuvittelen vaistomaisesti, että pandemian jälkeinen maailma on sama, kuin se oli ennen pandemiaa. Tiedän, että näin ei ole. Pandemia ei ole ollut pysähdys, eikä maailman luonteeseen kuulu pysähtyminen. Moni asia on liikkunut johonkin suuntaan, ja meidän tehtävämme on suhtautua muutoksiin rakentavasti ja aktiivisesti.
Mihin katsojan kannattaa kiinnittää erityishuomiota Äiti Maa– äideistä hellin… -konsertissa?
Musiikki on sävelletty suurimmalta osin viime vuosisadalla, kuten runotkin. Se heijastaa pohjoismaalaisen kokemuksen luonnosta, joten se on jollain tasolla ajatonta. Puhutut osuudet taas ovat viime vuodelta, kiteytymiä haastatteluista ympäri maailmaa. Tiede ja eettinen journalismi antavat meille tietoa ja ymmärrystä maailmasta ja itsestämme. Taiteen mahdollisuus on herättää meissä kokemus maailmasta ja itsestämme.
Joten tervetuloa virtuaalikonserttiin kokemaan maailmaa ja itsessäsi liikkuvia tunteita ja ajatuksia.
