Tutustu opiskelijaan: Ronja Keiramo
Nimetön -esityksessä näyttelevä Ronja Keiramo kertoo esityksestä ja opinnoistaan Teatterikorkeakoulussa.
Esitys on Teatterikorkeakoulun ja Helsingin Kaupunginteatterin yhteistuotanto ja sen ohjaa Ene-Liis Semper.
Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun?
Olen Ronja Keiramo, 25-vuotias, kolmannen vuoden näyttelijäopiskelija. Päädyin opiskelemaan Teatterikorkeakouluun näyttelijäntaidetta pitkään kyteneen unelman seurauksena. Jo esikoulussa haaveilin näyttelijän ammatista ja 7-vuotiaana päädyinkin aloittamaan teatteriharrastuksen Turun Nuoressa Teatterissa. Harrastin intohimoisesti yli kymmenen vuotta, joiden aikana unelmani ammattiin valmistumisesta syveni ja muuttui tavoitteellisemmaksi. Lukion jälkeen aloin hakea kouluihin, Teatterikorkeakouluun sekä Tampereen yliopistoon Nätylle. Kun ovet eivät yliopistoihin auenneet, hain Lahden kansanopiston teatterikoulutukseen, jossa opiskelin kaksi erittäin antoisaa vuotta. Opistovuosien ja neljän hakukevään jälkeen ovet Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelmaan aukesivat.
Mikä tekee Teatterikorkeakoulusta ainutlaatuisen ympäristön oppimiselle, opiskelulle ja taiteen tekemiselle?
Taitavat, motivoituneet ja sitoutuneet opettajat ja kanssaopiskelijat! Se, että ympärillä on niin paljon osaavia ihmisiä, joiden kanssa saa tehdä yhteistyötä. Tuntuu, että on jo nyt löytänyt ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa haluaa jatkaa työskentelyä koulun ulkopuolellakin.
Koen ainutlaatuiseksi myös käytössämme olevat tilat ja muut tuotannolliset resurssit kuten puku-, tarpeisto- ja lavastevaraston. Niistä muistaa liian harvoin olla tarpeeksi kiitollinen!
Kuvaile taiteilijaminääsi viidellä sanalla.
Karnevalistinen, räjähtävä, makaaberi, herkkä ja sitoutunut
Mikä motivoi ja innosti sinua osallistumaan Nimetön -esitykseen?
Ensisijaisesti minua motivoi se, että kyseessä on kandivuosiemme loppuhuipennus ja pääsen vielä viimeisen kerran harjoittelemaan, tutkimaan ja esiintymään omien luokkalaisteni kanssa. Toki myös suuri ammattiteatteri ja yhteistyö ulkomaisen ja taiteellisesti kiinnostavan ohjaajan kanssa kutkutti. Ja kutkuttaa edelleen! Tämä esitys on jotain, mitä en ole koskaan päässyt tekemään ja kokeilemaan.
Mitä haluatte kertoa tällä esityksellä?
Esityksemme kautta haluamme enemmänkin kysyä kysymyksiä, kuin kertoa vastauksia. Se taas, mitä esitys tulee kysymään, uskon riippuvan hyvin paljon katsojasta. Toivon esityksemme tarjoavan jokaiselle katsojalle hyvin henkilökohtaisen ja ainutlaatuisen kokemuksen, joka nostattaa pintaan aina uusia kysymyksiä. Ajattelen, että yksi tarkoituksemme on olla tarjoamatta katsojalle juuri mitään etukäteen, jotta hän voi tulla katsomoon mahdollisimman tyhjin, avoimin ja vastaanottavaisin mielin.
Mikä esityksessä on sinusta olennaista ja ajankohtaista?
Minulle olennaisinta esityksessä on sen kehollisuus. Olemme läpi prosessin tutkineet erittäin paljon erilaisia kehoja ja se tuntuu edelleen olevan teoksen ytimessä. Olemme pohtineet esimerkiksi sitä, millainen on epätoivon ja surun keho, entä ilon tai riemun. Kehollisuuden lisäksi olennaista on teoksen ryhmävetoisuus. Olemme lähes jatkuvasti näyttämöllä yhtenä suurena, yhdessä hengittävänä ryhmänä.
Koen, että käsittelemämme asiat, kuten ilo, suru, menetys, huolenpito, kohtaaminen ja yhteenkuuluvuus ovat universaaleja ja aina ajankohtaisia asioita. Toivon, että näiden lisäksi katsoja tulee löytämään teoksesta itselleen tärkeitä ja ajankohtaisia kysymyksiä ja teemoja.
Miten näet taiteen, taiteilijoiden ja taiteen ammattilaisten roolin yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa?
Huh, valtava kysymys. Sanotaan näin, että toivon parasta ja pelkään pahinta. Tärkeää ja toivottavaa olisi, että taiteen ja taiteilijoiden rooli yhteiskunnassa olisi vakaa eikä olla jatkuvassa epävarmuudessa siitä, onko töitä, kuinka pärjätä taloudellisesti ja toisaalta, kuinka pitää huoli omasta jaksamisesta mahdollisesti hyvinkin kiireisen ja stressaavan arjen keskellä. Itse olen siitä etuoikeutetussa asemassa vielä toistaiseksi, että saan opiskella ja melko vapaasti tehdä taidetta ilman tuotannollisia paineita. Kuitenkin huoli työllistymisestä ja itsensä elättämisestä taiteen avulla opintojen jälkeen on läsnä. Ajattelen, ja toivoisin muidenkin ajattelevan, että taide ja kulttuuri on ihmiskunnalle erittäin tärkeää. Siksi toivon, että taiteen tulevaisuus yhteiskunnassamme olisi valoisa ja vakaa. Toivon, että jokainen taiteen ammattilainen saisi tehdä sellaista työtä, joka ruokkii heitä niin taiteellisesti kuin rahallisestikin eikä kuormittaisi työuupumuksen partaalle.
Ajattelen, että taiteella ja taiteilijoilla on mahdollisuus synnyttää maailmoja, luoda heijastuspintoja, muokata todellisuutta, luoda yhteyksiä ihmisten välille, viihdyttää, sykähdyttää, itkettää, naurattaa, ärsyttää, mitä ikinä! Siksi koen taiteen ja taiteen tekijöiden roolin tärkeäksi nyt ja tulevaisuudessa. Toivoisin kylläkin, että tulevaisuudessa taidekenttämme voisi olla yhä monimuotoisempi, lempeämpi ja sallivampi. Haluaisin, että jokaisella olisi mahdollisuus kokea taidetta, nauttia siitä ja löytää samaistumispintaa. Tämän vuoksi tarvitsemme kaikenlaisia tarinoita, kertojia ja katsojia.
Mikä on suurin unelmasi taiteilijana?
Suurin unelmani taiteilijana juuri nyt on saada tehdä kivoja produktioita kivojen ihmisten kanssa ja saada siitä rahaa. Se, mitä kaikkea ne ”kivat produktiot” kattaa, on vielä itsellenikin mysteeri. Tällä hetkellä haluaisin ehkä näytellä jotain todella hyvää, rytmikästä dialogia joidenkin kivojen vastanäyttelijöiden kanssa. Haaveilen myös äänitöistä! Niitä olisi ihana päästä harjoittelemaan ja kokeilemaan enemmän.
Millaisia tulevaisuudennäkymiä sinulla on?
Nyt seuraavaksi, tämän HKT:n produktion jälkeen, lähden muutaman luokkalaiseni ja parin muun kollegan kanssa tekemään improvisoitua kesäteatteria Turun saaristoon. Olemme perustaneet kurssikaverini Mitra Matoufin johdolla teatterin, ja ensimmäinen produktiomme saa ensi-iltansa 1.7. Nauvon Gammelgårdissa. Sitä odotan todella kovin. Meillä on ihan mahtava porukka ja olen todella innoissani siitä, että lajiksemme valikoitui improvisaatio.
Suosittele jotain taide-elämystä!
No ehdottomasti suosittelen tätä meidän HKT:n juttua ja sen jälkeen Nagupellejen kesäteatteria!! Mutta jos pitää suositella jotain, missä ei ole oma lehmä ojassa, sanon ehdottomasti The Pimpsons -esityksen Q-teatterilla. Se on uskomaton. Menkää ja kokekaa.