Tutustu opiskelijaan: dramaturgi Rasmus Arikka
Teatterikorkeakoulun ja Q-teatterin yhteistuotannon aikuisten esitys dramaturgi Rasmus Arikka kertoo tulevasta esityksestä ja opinnoistaan Teatterikorkeakoulussa.
Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun?
Olen Rasmus, maisteriopiskelija dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelmassa. Hain opiskelemaan dramaturgiaa, koska teatteri ja kirjoittaminen kiinnostivat laaja-alaisesti.
Mikä tekee Teatterikorkeakoulusta ainutlaatuisen ympäristön oppimiselle, opiskelulle ja taiteen tekemiselle?
Omassa koulutusohjelmassani opiskelijat saavat paljon henkilökohtaista opetusta ja ohjausta, se tuntuu hienolta etuoikeudelta. Opettajat ovat pääsääntöisesti myös itse taiteilijoita, mitä pidän erityisen arvokkaana asiana oppimisen kannalta. Lisäksi Teatterikorkeakoulu on yhteisöllinen paikka ja olen oppinut valtavasti luokkakavereiltani sekä muiden koulutusohjelmien opiskelijoilta yhteisten produktioiden ja kurssitöiden yhteydessä. Oppiminen ei tapahdu ainoastaan luennoilla ja harjoituksissa, vaan myös epävirallisissa yhteyksissä kuten lounastauolla, jossa keskustelut taiteesta ja teatterista usein jatkuvat. On upeaa saada opiskella hyvin lahjakkaiden ja inspiroivien ihmisten kanssa.
Kuvaile taiteilijaminääsi viidellä sanalla.
Taiteilijaminäni on jatkuvassa muutosprosessissa mutta sanon yhden arvon, jota pyrin vaalimaan opinnoissa ja taiteellisessa työssäni: uteliaisuus.
Mikä motivoi ja innosti sinua osallistumaan tähän produktioon?
Teoksen ohjaaja Anna Jaanisoo kertoi minulle lähtöideastaan näytelmälle ja pyysi minut mukaan dramaturgiksi. Innostuin ideasta ja aiheesta mutta isoin merkitys oli sillä, että halusin työskennellä juuri Annan kanssa. Olemme kurssikavereita ja ystäviä ja viettäneet paljon aikaa yhteisen ajattelun äärellä, ja jaamme myös samankaltaisen teatterikäsityksen. Teatteri on perusolemukseltaan yhteisöllinen taidemuoto ja siksi tärkeimmät kysymykset eivät välttämättä ole mitä ja miksi, vaan miten ja kenen kanssa.
Miten lähdit suunnittelemaan teoksen dramaturgiaa?
Esitys perustuu Annan kirjoittamaan näytelmätekstiin, joten runko teoksen kokonaisdramaturgialle syntyi jo kirjoittamisen myötä. En siis ole suunnitellut teoksen dramaturgiaa, mutta olen vaikuttanut siihen lukemalla ja keskustelemalla keskeneräisestä näytelmästä kirjailijan kanssa. Olemme keskustelleet esimerkiksi siitä, minkälaisesta tekstimateriaalista näytelmä muodostuu ja missä järjestyksessä valitut kohtaukset pitäisi esittää.
Mikä tässä produktiossa on sinusta olennaista ja ajankohtaista?
Minulle olennaista tässä esityksessä on aikuisten ja lasten välinen suhde, erityisesti havainto siitä miten aikuiset usein performoivat itselleen, lapsilleen ja muille aikuisille omaa aikuisuuttaan. Judith Butler kirjoittaa sukupuolen performatiivisuudesta, ja hänen ajatustaan soveltaen aikuisuudenkin voi ymmärtää sosiaalisena konstruktiona ja jatkuvasti toistettavana esityksenä.
Miten näet taiteen, taiteilijoiden ja taiteen ammattilaisten roolin yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa?
Kyynisesti voisin sanoa koronapandemian osoittaneen, että taide ei näyttele kovin suurta roolia yhteiskunnassa, vaan se ymmärretään usein muusta yhteiskunnasta ulkopuolisena ilmiönä, vähän kuin luksustuotteena. Henkilökohtaisesti taide on minulle paitsi tuleva ammatti myös elämäntapa. Katson esityksiä ja elokuvia, luen kirjallisuutta, käyn museoissa ja gallerioissa ja keskustelen jatkuvasti taiteen herättämistä tunteista ja ajatuksista ystävien ja opiskelijakollegoideni kanssa. Taide ei tarkoita minulle vain yksittäisiä teoksia, vaan se ulottuu ja laajenee kaikille elämän osa-alueille.
Eri aikakausina taiteelle ja taiteilijoille on asetettu erilaisia vaatimuksia, toiveita ja tavoitteita, mutta ammattitaiteilijoiden pitäisi unohtaa nämä ulkopuoliset paineet ja keskittyä taiteilijan tärkeimpään tehtävään eli tehdä mahdollisimman kiinnostavaa taidetta. Mikä sitten on kiinnostavaa taidetta, on itsessään olennainen taiteellinen kysymys, joka on jatkuvasti läsnä myös omissa opinnoissani.
Tulevana taiteilijana toivon, että ammattimainen taide säilyy itsellisenä mutta elimellisenä osana yhteiskuntaa. Vaikka taide ei olisikaan massojen kannalta merkityksellistä, yksilötasolla sillä voi olla käänteentekeviä vaikutuksia. Minut taide pelastaa usein yksinäisyydeltä ja ulkopuolisuuden kokemuksilta.
Mikä on suurin unelmasi taiteilijana?
Uskon, että kiinnostava taide syntyy vapaudesta ja turvallisuuden tunteesta. Siksi suurin haaveeni on rauha, kaikilla mahdollisilla tasoilla.
Millaisia tulevaisuudennäkymiä sinulla on?
Suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti ja hieman malttamattomasti. Olen jo opiskeluaikana saanut hienoja työtilaisuuksia ja päässyt kehittämään taiteellista ajatteluani monien ammattilaisten kanssa, toivottavasti jatkossakin saan mahdollisuuksia kirjoittaa ja tehdä esityksiä.
Suosittele jotain taide-elämystä!
aikuisten esitys -esitys Puoli-Q:lla on tämän kevään teatteritapaus, ja sitä suosittelen lämpimästi.