“Teatterin tehtävä on kohdata”, sanoo Goethen runoon perustuvan esityksen ohjannut Antti Silvennoinen
Goethen Keijujen kuningas -runoon perustuva musiikillisen teatteriesityksen Keijukaisen äiti ohjaaja Antti Silvennoinen kertoo esityksestä ja opinnoistaan Teatterikorkeakoulussa.
Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun?
Taustani on fyysisen teatterin tekemisessä eli ei-tekstiin-perustuvan. Tein kanditutkinnon Vaasan ammattikorkeakoulussa, jonka jälkeen lähdin Kiinaan opiskelemaan perinteistä kiinalaista teatterimuotoa; pekingoopperaa tai kiinaksi jingju. Tätä fyysisesti erittäin raskasta ja tarkkuutta vaativaa teatterimuotoa olen harjoittanut niin esiintyjänä, koreografina kuin ohjaajanikin, mutta muutama vuosi sitten alkoi tuntua siltä että se on tulossa tiensä päähän. Niinpä päätin hakea ohjauksen maisterikoulutusohjelmaan. Halusin oppia uutta, haastaa itseäni ja luoda uusia kontakteja. Aloitin opinnot Teakissa syksyllä 2022.
Mikä tekee Teatterikorkeakoulusta ainutlaatuisen ympäristön oppimiselle, opiskelulle ja taiteen tekemiselle?
Täällä opiskelee ja opettaa esittävien taiteiden eri osa-alueita edustavia todella lahjakkaita ihmisiä samassa paikassa. Koko ajan törmää ihmisiin, jotka ovat itseäni lahjakkaampia, taitavampia tai parempia artikuloimaan omia ajatuksiaan. Tämä pitää mielen dynaamisessa tilassa, joka ruokkii omaa luovuutta jatkuvasti.
Kuvaile taiteilijaminääsi viidellä sanalla.
- Tarkkuus
- Huumori
- Rytmi
- Rehellisyys
- Kunnioitus
Olet Wusheng Companyn taiteellinen johtaja. Kerro ryhmästä ja sen toiminnasta.
Ryhmä on vuonna 2011 perustamani pekingoopperan (jingju) esittämiseen erikoistunut pieni ryhmä. Olemme aikaisempina vuosina tehneet mm. isompia yhteistyöprojekteja Pekingin teatteriakatemian kanssa, joista isoin oli 2015 vuoden Helsingin Juhlaviikoilla nähty Viimeinen taistelija. Ryhmä on myös tehnyt ja tuottanut useita minun ohjaamiani teoksia, joissa on hyödynnetty jingjun liiketekniikkaa. Tyylille ominaista ovat erittäin tyylitellyt kungfua ja balettia muistuttavat liikkeet, akrobatia, taistelukohtaukset sekä live-musiikin iso rooli. Muutamia mainitakseni.
Ryhmä lähti liikkeelle siitä kun Kiinasta palattuani halusin jakaa oppimaani Suomessa, mutta harva teatteri halusi lähteä mukaa sellaiseen. Oman ryhmän perustaminen oli tavallaan ainoa tapa päästä liikkeelle. Sama pätee omien ohjauksien tuottamiseen ryhmän alkutaipaleella. Ainoa tapa päästä toteuttamaan omia ideoitani ohjaajana, oli tehdä ja tuottaa ne itse ryhmä kautta.
Mikä motivoi ja innosti sinua ohjaamaan Keijukaisen äidin?
Goethen Keijujen kuningas -runo, sekä erityisesti Schubertin siitä säveltämä lied Erlkönig on ollut minulle jo teinistä saakka jostain syystä tärkeä. Se on seurannut minua kauan ja olen halunnut tehdä jotain sen pohjalta tietämättä mitä. Minusta tuli isä vajaa kaksi vuotta sitten ja runossa lapsensa menettävä isä alkoi resonoida valtavasti. Mietin, mikä olisi pahinta mitä elämässä voisi tapahtua ja vastaus oli olennainen; oman lapsen menetys. Keijukaisen äiti on siis eräänlainen tapa käsitellä tuota menetyksen pelkoa.
Mikä tässä produktiossa on sinusta olennaista ja ajankohtaista?
Minulle olennainen teema on menetys ja sen pelko. Se tekee siitä henkilökohtaisen. Isommassa skaalassa aihe tuntuu toki maailmantilanteen vuoksi. Lapsia kuolee jatkuvasti sodissa ja niistä aiheutuvista katastrofeista. Teoksen tarkoitus on muistuttaa meitä siitä mitä meillä on. Pistää asiat perspektiiviin sekä luoda yhteisöllisyyttä. Teatterin tehtävä on kohdata.
Miten näet taiteen, taiteilijoiden ja taiteen ammattilaisten roolin yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa?
Mielestäni taiteen ensisijainen tehtävä on luoda toivoa. Luoda syy tai edes tekosyy kokoontua ja kohdata toinen ihminen. Haluan uskoa siihen, että esittävän taiteen kuten teatterin tai tanssin arvo tulee kasvamaan. Oikea lihaa ja verta oleva ihminen esiintymässä juuri tässä ja nyt. Aidon läsnäolon lisääminen elämään.
Mikä on suurin unelmasi taiteilijana?
Tuo on vaikea. Minulla on toki monia unelmaproggiksia, joita olisi upea päästä toteuttamaan. Ehkä unelma olisi päästä tekemään monia sellaisia projekteja joiden parissa pääsee kasvamaan ja oppimaan uutta. Tehdä isosti! Ehkä jossain vaiheessa olla jopa teatterinjohtaja.
Millaisia tulevaisuudennäkymiä sinulla on?
Minulla on valmistumisen jälkeen muutama proggis tulossa. Yksi jo varma, muutama vielä rahoituksen suhteen vaiheessa. Oman ryhmän kautta on suunnitelmissa tuottaa tai olla osatuottajana muutamissa hankkeissa. Ainakin 2025 vuodelle hommaa näyttää riittävän ihan mukavasti. Siitä eteenpäin kalenterissa on vielä tilaa.
Suosittele jotain taide-elämystä!
Viime aikoina olen ollut laiskasti liikkeellä, noloa. Savonlinnan oopperajuhlilla on ensi kesänä ohjelmistossa Puccinin Turandot. Nimenomaan tuon version näin 20 vuotta sitten Savonlinnassa ja se teki minuun mielettömän vaikutuksen. Musiikki on ensinnäkin upeaa, mutta ohjaus nostaa sen vielä uudelle tasolle. Muistan miten iho nousi kananlihalle siitä miten voimakas kokemus oli. Nyt tuotanto palaa Oopperajuhlille. Suosittelen vahvasti, Olavinlinna ja Turandot on hieno elämys!