Tulevaisuuden taideopiskelijat tarvitsevat entistä monipuolisempia taitoja
Taidealan opiskelijoiden olisi hyvä nähdä edessään useita vaihtoehtoisia tapoja ansaita elantoa osaamisellaan, sanoo Kai Lehikoinen juttusarjassa, joka käsittelee Taideyliopiston tulevaisuutta tutkimuksen näkökulmasta.
Taiteilijuuden käsite ja taiteilijan työnkuvat tulevat laajenemaan entisestään tulevaisuudessa, uskoo tutkija Kai Lehikoinen. Hänen mukaansa taidealoilla työskentelevät tulevat toimimaan entistä enemmän yhteistyössä erilaisten organisaatioiden kanssa. Taiteilijat, taidepedagogit ja taiteilija-tutkijat voivat olla mukana kehittämässä esimerkiksi taideperustaisia hyvinvointipalveluja ja muita sosiaalisia innovaatioita. Taidealan ammattilaisten työnkuvan laajenemisen pitäisi Lehikoisen mukaan vaikuttaa myös siihen, miten taiteilijoita koulutetaan.
Lehikoinen on tutkinut vuosien ajan sosiaalisesti osallistavan taiteen ja taidekasvatuksen mahdollisuuksia ja niihin liittyvää taiteilijan työn laajentumista taiteen ja muiden alojen yhdyspinnoilla, kuten työelämän ja innovaatioiden kehittämisessä sekä vanhustyössä.
Hän toimi varajohtajana professori Heidi Westerlundin johtamassa, laajassa ArtsEqual-hankkeessa (2015–2021) ja johtajana Taideyliopiston taidekasvatuksen tutkimuskeskus CERADAssa (2015-2021). Lisäksi Lehikoinen on osallistunut erilaisiin kansainvälisiin tutkimushankkeisiin aiheeseen liittyen.
Monta tapaa olla taiteilija
Lehikoisen mielestä taiteellisen työn mahdollisuuksien moninaisuus pitäisi tuoda esiin jo perusopintovaiheessa.
”Taidealan opiskelijoiden olisi hyvä nähdä edessään useita vaihtoehtoisia tapoja ansaita elantoa monipuolisella osaamisellaan. Se, mistä taiteilijalle maksetaan, voi laajentua radikaalisti tulevaisuudessa. Tarpeettomia arvohierarkioita kannattaisi purkaa eri työmahdollisuuksien ja ammatti-identiteettien väliltä. Kapea käsitys taiteilijuudesta voi vaikeuttaa alalle valmistuvan taiteilijan työllistymistä”, Lehikoinen toteaa.
Käsitys taiteesta yksilön itseilmaisuna on muutostilassa.
”Myytti taiteilijanerosta teostensa alkupisteenä ja luojana on saanut rinnalleen monenlaisia yhteistyön ja jaetun taiteilijuuden muotoja. Tämä edellyttää taidealan yliopistopedagogiikassa uudenlaista suhtautumista taiteilijuuteen ja ajatuksiin taiteen tekemisestä sekä keskustelua esimerkiksi siitä, mitä tämä muutos mahdollisesti tarkoittaa tekijänoikeusnäkökulmasta”, Lehikoinen jatkaa.
Lehikoinen on huolissaan siitä, että taideyhteisön ja vertaisten kritiikin pelossa jotkut taiteilijat eivät uskalla laajentaa ammattilaisuuttaan, vaikka kiinnostusta olisi.
”Hybriditaiteilijan käsite kuvaa taiteilijaa, joka kykenee asiayhteyden mukaan toimimaan erilaisissa rooleissa ja vastaamaan tarpeisiin osaamisellaan. Omaa osaamistaan kannattaa käyttää oman arvopohjansa mukaisesti. Samalla on hyvä muistaa, että moniammatillisissa yhteisöissä oman alan pelisäännöt eivät välttämättä enää päde ihan sellaisenaan. Hybrideissä ympäristöissä pelisäännöt sovitaan yhdessä. Moniammatillinen yhteistyö edellyttää kaikilta osapuolilta vuoropuhelun taitoa”, Lehikoinen toteaa.
Taiteen pedagogia ja taiteilijuus muuttuvat ajan mukana
Miksi pedagogiaa pitäisi jatkuvasti muuttaa? Eikö hyväksi todetulla tavalla voitaisi jatkaa pitkälle tulevaan?
”Pedagoginen suhde taidealan korkea-asteen opinnoissa voidaan ymmärtää sellaisena oppijan rinnalle asettumisena ja kohtaamisena, jossa etsitään yhdessä hänen taiteellisen ja ammatillisen kasvunsa potentiaalia pyrkimyksenä taidealan ammattilaiseksi kasvaminen”, Lehikoinen vastaa.
Tällainen suhde perustuu ensisijaisesti oppijan tarpeille samalla, kun häntä ohjataan kasvamaan osaksi taidealaa ja yleisemmin yhteiskuntaa ja sen muuttuvia kulttuureja.
”Tulevaisuusorientoituneesta näkökulmasta tällainen pedagoginen suhde huomioi tulevaisuuden osaamistarpeiden lisäksi kyvyn kohdata muutoksia.”
Esteettistä, eettistä ja luovaa osaamista tarvitaan
Yksi muutosvoima on teknologinen kehitys.
”Teknologia tulee entistä vahvemmin vaikuttamaan ihmisten elämään, arkeen, työhön ja taiteeseen. Kaikenikäisten taiteilijoiden olisi hyvä ylläpitää ja päivittää teknologista osaamistaan. Kaikkea ei tarvitse itse osata käyttää, mutta on hyvä tietää, mitä teknologisilla sovelluksilla voi tehdä yhteistyössä muiden kanssa. Teknologinen kehitys vaikuttaa myös oppimisympäristöihin”, Lehikoinen sanoo.
Hän muistuttaa, että pedagogiaan vaikuttavat myös ekologiset ja yhteiskunnalliset muutosvoimat.
”Suurten ongelmien ratkaisuun tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, ja taidealan ammattilaisia kutsutaan yhä enemmän mukaan yhteiskunnallisten haasteiden tarkasteluun ja ratkaisujen etsintään. Tämä tarjoaa uusia työmahdollisuuksia taiteilijoille, taidepedagogeille ja taiteilija-tutkijoille esimerkiksi hyvinvoinnin ja sosiaalisten innovaatioiden alueilla. Esteettistä, eettistä, kulttuurista ja luovaa osaamista tarvitaan monissa organisaatioissa ja yleisemmin yhteiskunnassa.”
Rakentavaa kriittisyys lisää ymmärrystä
Kaikessa Taideyliopiston opetuksen kehittämisessä Lehikoinen pitää tavoiteltavana, että pystytään olemaan rakentavalla tavalla kriittisiä.
”Meidän pitää taideyliopistoyhteisössä keskustella siitä, mitä kriittisyys tarkoittaa. Taidealan yliopistopedagogiikassa korostetaan moniarvoisuutta, ihmisten välistä kohtaamista ja vuoropuhelua. Silti kriittisyys ymmärretään Taideyliopistossa usein asioiden vastustamisena. Paheksunta, moralisointi ja jopa sosiaalinen eristäminen voivat nostaa päätään, kun asiat eivät vastaa omaa arvomaailmaa tai toisen tiedostavuus ei ole kohdallaan. Voisiko kriittinen keskustelu olla muutakin kuin virheiden etsintää ja tuomitsemista?” Lehikoinen pohtii.
”Näen aktivismin tärkeänä ja epäkohtiin on puututtava, mutta puuttumisen tavoista olisi hyvä keskustella. Moniarvoiseen keskusteluun kuuluu rakentava yhteispohdinta, josta syntyy uutta ymmärrystä ja myös kestävämpiä eettisiä perusteita suhteessa tarkasteltaviin asioihin.”
CERADA tukee pedagogian kehittämistä
Monella Taideyliopiston opettajalla on vahva kiinnostus pohtia työtään vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa ja keskustella keskenään yli taidealojen rajojen.
”Vapaa keskustelu akatemiarajojen yli on tärkeää, vaikka oman alan erityisyys otetaankin huomioon”, Lehikoinen sanoo.
Taidekasvatuksen tutkimuskeskus CERADA perustettiin kolmen akatemian tutkijoiden aloitteesta heti Taideyliopiston perustamisen jälkeen vuonna 2013. CERADA on Taideyliopiston yhteinen foorumi keskustella taidekasvatuksesta ja taidealojen korkea-asteen opetuksesta tutkimusperustaisesti. Sillä on keskeinen rooli taidealojen yliopistopedagogiikan kehittämisessä.
Tulevaisuusskenaarioita Taideyliopiston kehittämiseksi
Taideyliopiston CERADA ja Avoin kampus ovat mukana tammikuussa 2021 käynnistyneessä Euroopan komission rahoittamassa FAST45-hankkeessa, jossa tarkastellaan kriittisesti ja luovasti taidealan korkea-asteen oppilaitosten vaihtoehtoisia tulevaisuuksia Euroopassa. Hankkeessa hyödynnetään tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä.
”Työni Taideyliopiston edustajana eurooppalaisessa ELIA-verkostossa vaikutti siihen, että pääsimme mukaan EU:n rahoittamaan FAST45-hankkeeseen, jota belgialainen LUCA School of Arts koordinoi”, Lehikoinen kertoo.
Hän kehittää yhdessä työelämälehtori Satu Tuittilan ja ulkomaisten partnerien kanssa Art School Futures Labs -tulevaisuustyöpajamenetelmää taidealan korkea-asteen oppilaitoksille. Syksyn 2022 aikana eri puolilla Eurooppaa järjestettävissä tulevaisuustyöpajoissa tarkastellaan erilaisten muutosvoimien vaikutuksia taidealaan ja kuvitellaan taidealan korkea-asteen oppilaitosten mahdollisia tulevaisuuksia.
”Työpajojen tuotosten pohjalta luomme vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita, joita myös Taideyliopisto voi käyttää omassa strategia- ja kehittämistyössään ja opetussuunnitelmatyön tukena. Lisäksi hankkeen verkkosivuille on tulossa muun muassa aiheeseen liittyviä webinaareja, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi opetuksessa”, Lehikoinen kertoo.
Teksti: Päivi Brink
Lue muut juttusarjan artikkelit
- Tulevaisuuden taidekoulutuksessa korostuvat yhteistyötaidot ja laaja-alaisuus
- Magnus Quaife: Uniarts Helsinki aims at becoming an international hub for fine art pedagogy
Syvenny aiheeseen lisää
- CERADAn yksikkösivu
- FAST45-hanke Taideyliopiston verkkosivustolla
- FAST45-hanke (englanniksi)
- Elia-verkoston biennaali No Stone Unturned marraskuussa 2022 Taideyliopistossa (englanniksi)
- Heli Kauppila ja Kai Lehikoinen (toim.): Toiminnasta sanoiksi. Puheenvuoroja oman työn kehittämisestä taidealojen yliopistopedagogisessa koulutuksessa. Taideyliopisto 2020.
- Lehikoinen, K. Pässilä, A. & Owens, A. 2021. Conflicting professional identities for artists in transprofessional contexts: Insights from a pilot programme initiating artistic interventions in organisations. Teoksessa H. Westerlund & H. Gaunt (toim.). Expanding professionalism in music and higher music education – A changing game. Routledge, ss. 74–88.