Tulevaisuuden taidekoulutuksessa korostuvat yhteistyötaidot ja laaja-alaisuus
Yliopistonlehtori Heli Kauppila painottaa pedagogioiden moninaisuutta: ”Ei ole yhtä oikeaa tapaa opettaa taidetta.” Kauppilan haastattelu on osa juttusarjaa, joka käsittelee Taideyliopiston tulevaisuutta tutkimuksen näkökulmasta.
Minkälaisia taiteen ammattilaisia Taideyliopiston kannattaisi kouluttaa tulevaisuuden työelämään? Vaikka tulevaisuus on tuntematon, voimme valmistautua erilaisiin vaihtoehtoihin ja potentiaalisiin osaamistarpeisiin tutkimuksen ja yhteisten pohdintojen avulla.
”Uskon, että taide tulee olemaan läsnä moninaisissa paikoissa ja yhteyksissä tulevaisuudessa. Maailma muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, joten koulutuksen olisi hyvä olla laaja-alaista. Yhteistyötaidot tulevat olemaan tärkeitä”, pohtii Taideyliopiston yliopistonlehtori, tanssitaiteen tohtori Heli Kauppila.
Hän arvioi, että rajat taidealojen välillä liukenevat edelleen.
”Siilo-ajattelu tulee vähenemään. Yksi keskeinen muutos on taiteilijuuden käsite. Tekijäkeskeisyys ja luovan neron ympärille rakennettu, egosta lähtevä luovuuden idea tulee jäämään taka-alalle. Taideyliopiston toimijoista moni näkee taiteen tärkeänä osana yhteiskunnan haasteiden kanssa elämistä. Uskon, että taiteilijat päätyvät töihin yllättäviinkin yhteyksiin.”
Keskustelua pedagogiikasta laajenee taiteenalojen väliseksi
Viime vuosien aikana opettajat ovat Kauppilan mukaan tulleet tietoisemmiksi pedagogisen osaamisen kehittämisestä jatkuvana prosessina ja näkevät oman taidesuhteensa sen keskeisenä elementtinä.
”Voimme yhdessä tarkastella oppimisen prosesseja ja nähdä erilaisten lähestymistapojen rikastuttavan koulutuksien kehittämistä. Ei ole vain yhtä pedagogiikka vaan useita tapoja opettaa, tutkia opettamista ja olla opettajana Taideyliopistossa”, Kauppila sanoo.
Hän itse opettaa, tutkii ja kehittää taidealojen opetusta kahdessa koulutusohjelmassa, joiden vastuuopettajana toimii.
Ensimmäinen kokonaisuus on Taidealojen yliopistopedagoginen koulutus, joka on Taideyliopiston opettajille ja tutkijoille suunnattu pedagogisen osaamisen kehittämisen yhteisöllinen foorumi. Toinen kokonaisuus, Taidealojen erilliset opettajan pedagogiset opinnot, puolestaan on suunnattu Taideyliopiston eri taiteenaloilta valmistuneille maistereille, joilla on jo työkokemusta alansa ammattilaisina. Tämä koulutuskokonaisuus toteutetaan monimuoto-opintoina. Viime vuosina Kauppila on erityisesti keskittynyt näiden koulutusohjelmien sisällölliseen kehittämiseen.
”On hyvä päästä yhteiseen, akatemiarajat ylittävään kriittiseen keskusteluun siitä, miten taiteilijoita opetetaan. On tärkeää, että opiskelijoilla ja opettajilla on mahdollisuus jatkuvaan keskinäiseen pohdintaan oppimisen prosesseista”, Kauppila sanoo.
Kansainväliset tutkimushankkeet tukevat opetustyön kehittämistä
”Taidealojen oppimisen prosessien ja ympäristöjen kehittämisessä on tarpeellista luoda ja ylläpitää moninaisia yhteyksiä perustutkinto-opetuksen ja tutkimuksen välillä. Tämä on taidealojen yliopistopedagogisen koulutuksen yksi keskeisimmistä tavoitteista”, Kauppila kertoo.
Taideyliopistossa kehitetään korkeakoulujen taideopetusta myös kansainvälisessä yhteistyössä.
Kauppila on mukana Uniarts GINTL -työryhmässä, joka on osa opetusministeriön rahoittamaa GINTL-verkostoa (Global Innovation Network for Teaching and Learning).
”Tutkimusryhmämme tavoitteena on taideperustaisen toiminnan ja ajattelun kautta purkaa oppimisen ja opetuksen prosessien koloniaalisuutta, sekä rakentaa dekolonialistisia ja yhteiseen tiedonmuodostukseen pohjaavia kansainvälisiä kumppanuuksia ja verkostoja.”
Hän näkee pedagogisen kehitystyön liittyvän kiinteästi ympäröivän maailman muuttumiseen.
”Näen Taideyliopiston erityisyyden siinä, että taiteen prosessit antavat mahdollisuuden moniaistisesti kuvitella ja esittää erilaisia mahdollisia maailmoja ja tulevaisuuksia. Yliopiston tehtävänä on olla dynaamisesti, vastuullisesti ja proaktiivisesti kietoutuneena ajankohtaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin yhteiskunnassa.”
Opiskelijoiden rooli opetuksen kehittämisessä on aktiivinen.
”Opiskelijamme ovat rohkeita ja kantaaottavia, ja keskustelu heidän kanssaan on hyvin opettavaista opettajille. Kuuntelemalla opiskelijoita ja luomalla mahdollisuuksia opettajien ja tutkijoiden yhteisölliseen reflektioon voimme toteuttaa yliopiston yhteiskunnallisia tehtäviä ja voida hyvin. Opetus- ja tutkimushenkilöstön jaksaminen ja kokemukset oman työnsä merkityksellisyydestä ovat suoraan yhteydessä opiskelijoiden hyvinvointiin ja oppimiseen”, Kauppila toteaa.
Tanssipedagogiikasta taiteidenvälisyyteen
Kauppilan oma tausta on Teatterikorkeakoulussa tanssitaiteen puolella, mutta taiteidenvälisyys on jo pitkään kiinnostanut häntä. Hänen väitöstyönsä sijoittui tanssipedagogiikan alueelle. Sen jälkeen Kauppila kertoo halunneensa syventää pohdintaansa sekä tarkastella oppimisen ja opetuksen kysymyksiä taidealojen yliopisto-opetuksen yhteyksissä.
”Näkökulmassani taidepedagogiikkaan ja taidealojen yliopistopedagogiikkaan painottuu kehollisuus. Mitä kehollisuuden ymmärtäminen oppimisen ja yhteisen toiminnan keskeisenä lähtökohtana tuo mukanaan esimerkiksi koulutuksien suunnitteluun ja opetusjärjestelyihin? Taideyliopiston syntyminen on tarjonnut innostavan mahdollisuuden pohtia monialaisia oppimisen paikkoja.”
Kauppila on toimittanut yhdessä Kai Lehikoisen kanssa vuonna 2020 julkaistun kirjan Toiminnasta sanoiksi. Puheenvuoroja oman työn kehittämisestä taidealojen yliopistopedagogisessa koulutuksessa. Siinä Taideyliopiston opettajat ja tutkijat pohtivat opettajuuttaan ja sen kehittämistä. Kirjan keskeisiä teemoja ovat kollegiaalisuus, osallisuus, monialaisuus, taidealojen historiasuhde ja uusmateriaalisuus. Kirjassa pohditaan myös Taideyliopiston roolia ja merkityksellisyyttä yhteiskunnassa.
Teksti: Päivi Brink
Lue muut juttusarjan artikkelit
- Tulevaisuuden taideopiskelijat tarvitsevat entistä monipuolisempia taitoja
- Magnus Quaife: Uniarts Helsinki aims at becoming an international hub for fine art pedagogy