Tulevaisuuden näyttelijyys edellyttää sopeutumiskykyä, uteliaisuutta ja jatkuvaa oppimista
Kultuurialan kriisit ovat muokanneet radikaalisti näyttelijöiden työkenttää. Lehtori Anu Almagro työskentelee hankkeessa, jossa etsitään työkaluja kestävään tulevaisuuteen.
Kulttuurialan leikkaukset, koronapandemia, #MeToo -liike, digitalisaatio ja tekoäly ovat ravistelleet näyttelijöiden työympäristöjä viime vuosina. Muutosten ja kriisien keskellä esiin ovat nousseet erityisesti kysymykset näyttelijöiden jaksamisesta ja työhyvinvoinnista.
Näihin haasteisiin pureutuu professori Elina Knihtilän aloitteesta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa käynnistynyt Kestävä näyttelijä -projekti, joka tuo opiskelijoiden ja alalla työskentelevien ammattilaisten ääniä kuuluviin ja suuntaa katseen kohti tulevaisuutta.
”Kestävä näyttelijä -hanke syventyy näyttelijän työympäristöjen, urapolkujen ja unelmien kartoittamiseen kohti 2030-lukua”, kertoo taitelija Anu Almagro, joka liittyi hankkeeseen osana uutta tehtäväänsä Teatterikorkeakoulun lehtorina.
Omaa uraansa Almagro kuvailee pirstaleiseksi ja kansainväliseksi: hän on työskennellyt näyttelijänä, näyttelijäntaiteen opettajana ja ohjaajana Puolassa, sekä vierailevana lehtorina Manchester Metropolitan -yliopistossa ja Zürichin taidekorkeakoulussa. Kipinä teatteritaiteeseen syttyi Kallion lukiossa ja teatteritaiteen maisteriksi Almagro valmistui Tampereen yliopistosta.
Uransa aikana Almagro kertoo ihastuneensa erityisesti puolalaisen ensemble-teatterin traditioon, joka on vahvistanut hänen uskoaan kokonaisvaltaisen ja psykofyysisen lähestymistavan merkitykseen näyttelijäntyössä.
”Vahvimmat muistot Puolassa näyttelijänä työskentelyyn liittyvät äärimmäiseen fyysiseen ja emotionaaliseen ilmaisuun ja musiikin vahvaan läsnäoloon jokaisessa teoksessa. Puolalaisen ensemble-teatterin traditiossa korostuu yhteinen tekeminen, joka on ollut minulle työskentelyyn rakastumisen avain”, Almagro kertoo.
Lehtorin tehtävä Taideyliopistossa toi Almagron takaisin Suomeen, missä toteutui hänen haaveensa suomalaisesta työyhteisöstä ja opiskelijoiden kokonaisvaltaisen kehityksen seuraamisesta.
Uransa aikana Almagrolle on kertynyt omakohtaisia kokemuksia siitä, miten tärkeää näyttelijän on pitää huolta omasta jaksamisestaan. Kestävyyden teemat tulevatkin hänen mukaansa lähelle kaikkia taiteilijoita.
”Taiteilijat ovat näihin teemoihin herkillä. Samalla he voivat olla uraauurtavia paremman maailman rakentamisessa, kunhan voimaa ja jaksamista riittää”, Almagro pohtii.
Kulttuurileikkaukset haastavat kestävyyden
Kulttuurialan jatkuvat leikkaukset horjuttavat kestävyyden rakenteita. ”Kestävyys rakentuu kestävien rakenteiden varaan, mutta nyt niitä horjutetaan. Tämä läpileikkaa myös koko Kestävä näyttelijä -hankkeen”, Almagro toteaa.
Rakenteiden heikentäminen vaikuttaa työmahdollisuuksiin, tulevaisuuden suunnitteluun ja näyttelijöiden elämään kokonaisvaltaisesti. Kestävä näyttelijä -projektin tavoitteena on selvittää alalla tapahtuvien muutosten ja kriisien vaikutuksia näyttelijöihin.
”Tavoitteenamme on kartoittaa valtakunnallisen kyselyn avulla mitä kentällä tapahtuu näyttelijöiden näkökulmasta, ja löytää ratkaisuja, jotka parantavat työhyvinvointia. Haluamme taiteen yliopistona luoda avointa keskustelua ja tukea kenttää näissä valtavissa muutoksissa”, Almagro kertoo.
Taiteilijuuden merkitys muutoksissa ja kestävyyden rakentamisessa tulisi Almagron mukaan tunnistaa nykyistä paremmin. ”Se, että tekee taidetta ja kokee taidetta, vahvistaa jo itsessään sosiaalista kestävyyttä, mikä kulkee käsi kädessä myös ekologisen ja taloudellisen kestävyyden kanssa. Mitä enemmän taidetta tuetaan, sitä kestävämpää kansakuntaa rakennamme.”
Uteliaisuus tukee muutoksiin sopeutumista
Kestävyyden kysymyksiä on lähestytty myös opiskelijoiden kanssa. Syksyllä 2024 Teatterikorkeakoulun maisteriseminaarissa syväluodattiin kestävyysteemaa näyttelijäopiskelijoiden määrittelemien näkökulmien kautta.
”Ilta päättyi opiskelijoiden keskusteluun, jota kuunnellessa koin valtavaa kiitollisuutta siitä, miten moninäkökulmaisesti ja syvällisesti pian valmistuvat maisterit näkevät ja kokevat työskentely-ympäristöjään, itseään toimijoina niissä ja miten heillä on halua, kykyä ja ymmärrystä kehittää kentän työkulttuuria läpinäkyvämpään ja kestävämpään suuntaan”, Almagro kertoo.
Seminaarikeskusteluissa nousivat esiin muun muassa kulttuurialan tulevaisuusnäkymät, taloudellisen aseman epävarmuus, sekä globaalit kriisit, kuten koronapandemia, ilmastonmuutos ja sodat. Suunnitelmissa on laajentaa keskustelua alumnien ja opiskelijoiden väliseksi vuoropuheluksi, joka avaa uusia näkökulmia kestävään näyttelijyyteen.
Koska näyttelijän koulutuksen ja työn kenttä on jatkuvassa muutoksessa, sen mukana pysyminen vaatii sopeutumiskykyä ja uteliaisuutta. Vaikka osa muutoksista on hyvin raskaita, on tärkeää, ettei asenne muutoksia kohtaan muutu kokonaan kielteiseksi.
”Näyttelijälle tärkeä tulevaisuuden ominaisuus on uteliaisuus, jotta muutokset pystyy hyväksymään, niiden äärellä pystyy toimimaan, ja muuttuvan maailman näkee mahdollisuuksina”, Almagro toteaa ja korostaa myös jatkuvan oppimisen tärkeyttä muutoksista inspiroitumisen välineenä.
Inhimillisyys ja kohtaaminen näyttelijyyden keskiössä
Vaikka muutokset kuten digitalisaatio ja tekoäly tuovat alalle uusia haasteita, Almagro uskoo ja toivoo, että näyttelijäntyön ytimessä säilyy aina inhimillisyys ja kohtaaminen.
”Näyttelijä on tunteiden tulkki ja ihmisten kokemusten välittäjä. Tietoisuus omasta ääni- ja kehoinstrumentista ja siitä, miten niiden kanssa voi työskennellä kestävästi, on tärkeää”, hän pohtii.
Kestävä näyttelijä -hanke kiteyttää juuri tätä inhimillisyyden ydintä tarjoamalla työkaluja ja alustoja, jotka auttavat näyttelijöitä jaksamaan sekä henkisesti että fyysisesti. Näin näyttelijät voivat kokea työnsä merkitykselliseksi ja kestäväksi myös muutosten keskellä.
Taustalleen ominaisesti Almagro toivoo, että tulevaisuudessakin näyttelijäntyössä korostuisi psykofyysisyys, kehollisuus ja ihminen – teatteri, jossa ihminen kohtaa toisen ihmisen.
Teksti: Vilma Ripatti
Kuva: Petri Summanen