Taiteilijan työelämätaidot muuttuvat ajassa
Uuden opetussuunnitelman myötä Taideyliopiston opinnoissa huomioidaan entistä paremmin työelämän vaatimukset ja työelämätaidot. Kolme taiteen ammattilaista ja Taideyliopiston työelämälehtori kertovat, mitä taitoja tämän päivän taiteilija tarvitsee astuessaan työelämään.
Taideyliopiston uusi opetussuunnitelma on ensimmäinen kaikille akatemioille yhteinen opetussuunnitelma. Se korostaa työelämälähtöisyyttä ja yhteistyötä taiteen kentän kanssa. Kysyimme taiteen ammattilaisilta, asiantuntijoilta ja työnantajilta, mitä työelämä nykypäivänä taiteilijalta vaatii.
”Kokemukseni mukaan monella nuorella taiteilijalla on hyvät tekniset taidot ja motivaatio korkealla tasolla. Taiteilijan pitäisi oman alansa taitojen rinnalla oppia ymmärtämään laajasti taiteilijuutta ja taiteen kontekstia. Tämä tarkoittaa syventymistä taiteellisen kokonaisuuden suunnitteluun. Taiteilijan pitäisi osata huomioida erilaiset yleisöt ja esityksen tuottamisen perusasiat. Hänellä pitäisi olla myös hyvät vuorovaikutustaidot, ja hänen pitäisi kehittää itsetuntemustaan”, sanoo Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg.
Helsingin kaupunginorkesteri työllistää vakituisesti 102 muusikkoa ja vuosittain yli 500 freelanceria. Lisäksi sen hallinnossa työskentelee 13 henkilöä.
Zodiak sen sijaan on Suomen suurin nykytanssin tuotantoalusta, joka ylläpitää Uuden tanssin keskusta Helsingissä. Zodiakissa on töissä 10–13 henkilöä, ja se tukee satojen freelancereiden taiteellisia tuotantoja. Zodiakin toiminnanjohtaja Ari Tenhula toteaa, että tanssijoiden työelämässä on valtavasti kehitettävää. Ammattikentälle tulevat opiskelijat saapuvat hänen mukaansa moniongelmaiseen tilaan, ja nämä ongelmat ovat rakenteellisia.
”Opiskelijoille on usein järkytys menettää valmistumisen myötä koulun tarjoamat tilat, teknisen tuotannon apu, mentorointi ja markkinointikanavat. Nämä kaikki loppuvat, ellei taiteilijaa heti kiinnitetä osaksi instituutiota. Tanssin, esitystaiteen tai sirkuksen puolella nämä instituutiot puuttuvat”, Tenhula toteaa.
”Nuoren taiteilijan pitäisi heti alkaa itse tuottaa produktioita ja osata rahoituksen hakeminen, talouden ja työryhmän hallinta, yleisösuhteen luominen, markkinointi ja muut työnantajataidot. Tämä on todella haastavaa”, Tenhula jatkaa.
Taiteen alalle on tyypillistä prekarisaatio eli tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten suuri osuus. Myös kuvataiteilijoista moni tekee taiteellisen työn rinnalla opetustöitä, on mukana julkisissa taidehankkeissa, toimii yrittäjänä tai elää apurahan turvin.
Suomen Taiteilijaseura on 3200 ammattitaiteilijan edunvalvontajärjestö, joka tekee kulttuuripoliittista vaikuttamistyötä. Sen toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki näkee työssään, että taiteilijoilla on paljon kysyttävää järjestön asiantuntijoilta. Hän muistuttaa, että sopimusosaaminen on tärkeää, jotta taiteilija tietää, mitkä ovat kohtuullisia korvauksia, provisioita ja hintoja. Taiteilija tarvitsee myös tietoa verotuksesta, sosiaalietuuksista ja yritystoiminnasta.
”Monelta vastavalmistuneelta taiteilijalta puuttuu ymmärrys omista oikeuksista, kuten tekijänoikeuksista. Taidetta kulutetaan useimmiten katsomalla, ei vain ostamalla, ja näyttelyt ovat keskeinen osa työtä. Paikalliset ja valtakunnalliset taiteilijaseurat ovat todella tärkeitä taiteilijoille, joilla ei yleensä ole työyhteisöä, jolta voisi kysyä asioita”, Vähäsöyrinki sanoo.
Taiteilijoita on entistä enemmän, ja he hakevat uusia työn muotoja
Tenhula nostaa esiin, että taiteilijoiden määrä on kasvanut tällä vuosituhannella merkittävästi, mikä vaikuttaa monella tavalla taiteilijoiden työelämään.
”Suomessa rahoituksen kerääminen teostuotannoille vaikeutuu koko ajan, samoin ammattimaiseen tuotantoympäristöön pääseminen, sillä työtehtävistä käydään kovaa kilpailua. Alirahoitetut esitykset toteutuvat pieninä, tavoittavat usein vain pieniä yleisöjä, eivätkä saa jatkoelämää kantaesityksen jälkeen, eivätkä siten myöskään synnytä tulovirtaa tekijöille. Tämä kierre tulisi katkaista, sillä nyt avustuspolitiikka ei vie nuorta lahjakkuutta eteenpäin”, Tenhula kuvailee.
Eri alojen taiteilijat etsivät uudenlaisia tapoja tehdä työtään. Taiteilijayhdistyksissä herätellään keskustelua erilaisista tavoista olla työsuhteessa esimerkiksi museoon, kuntaan tai yritykseen. Musiikin alalla rahoituksen leikkaukset haastavat vakiintuneita rakenteita.
”Yhteiskunta näyttää vaativan taiteilijalta aiempia vuosikymmeniä yrittäjämäisempää toimintaa. Tarvitaan myös uudenlaisia alustoja ja välittäjätahoja taiteelliselle työlle”, Malmberg toteaa.
Kunnon resurssit, arvostus ja itsetuntemus lisäävät hyvinvointia
Taideyliopiston opetussuunnitelmassa kiinnitetään huomiota opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Malmberg uskoo, että taiteilija voi parantaa hyvinvointiaan kehittämällä itsetuntemustaan.
”Itsetuntemuksella tarkoitan välineitä ymmärtää minuutta. Se tarkoittaa konkreettisia asioita, kuten ajanhallinnan ja oppimisen menetelmiä, mutta myös laajempaa itseen tutustumista. Taiteen tekeminen lähtee jokaisen syvimmästä minuudesta. Kilpailu kovenee kaiken aikaa, mikä johtaa helposti uupumiseen ja turhautumiseen”, Malmberg sanoo.
Vähäsöyrinki toteaa, että taiteilijan ammatti on stressaava, koska työtä tehdään usein yksin, mutta jatkuvassa kilpailuasetelmassa muiden taiteilijoiden kanssa. Hän nostaa esiin kulttuuripolitiikan murroksen, joka lisää taiteilijoiden stressiä.
”Elämme aivan poikkeuksellisessa tilanteessa, koska poliittisten sopeutustoimien mittakaava on ennennäkemätön. Pelkään, että nuoret eivät enää uskalla lähteä taiteen alalle. Taiteen osaamisen arvo olisi tunnustettava yhteiskunnassamme”, Vähäsöyrinki sanoo.
Tenhula tukee ajatusta, että taiteilijoiden hyvinvointia lisätään parhaiten lisäämällä taiteen arvostusta ja resursseja. Hän huomauttaa, että jotta edes lahjakkaimmat tanssitaiteilijat saataisiin pysymään alalla, resursseja pitäisi olla enemmän.
”Nyt taiteilijoiden hyvinvointia jäytää se, että kaikki nähdään yhteiskunnassa talouden läpi, numeraalisena. Taiteesta uutisoidaan kävijämäärät, eikä enää sisältöjä. Ikään kuin sillä ei olisi väliä, minkälaista taidetta teemme. Miten taiteesta viestitään yhteiskunnassa vaikuttaa välillisesti siihen, mitä teemme tai mitä meitä ohjataan tekemään”, Tenhula huomauttaa.
Valinnanvapaus lisää motivaatiota
Uudessa opetussuunnitelmassa on lisätty opiskelijoiden mahdollisuuksia valita kurssinsa vapaammin myös toisista oppiaineista ja akatemioista. Näin pyritään huomioimaan yksilölliset urapolut ja verkostoimaan opiskelijoita.
”Opiskelijoiden itseohjautuvuus toivottavasti vähentää taidealojen opintojen siiloutumista. Nykytaiteen kentällä ammattirajat ovat jo liudentuneet ja monitaiteellisuus on tyypillistä. Opintojen on vastattava taiteen kentän moninaistumiseen. Opiskelijan omaehtoinen suuntautuminen tukee motivaatiota. Yhteiset Taideyliopiston yleisopinnot ja valintavapauden kasvu ovat todella positiivisia uudistuksia”, Tenhula sanoo.
Malmberg kertoo huomanneensa, että Suomessa suhtaudutaan muuhun Eurooppaan verrattuna hyvin positiivisesti monitaiteelliseen yhteistyöhön.
”Tämä auttaa meitä myös erottautumaan kansainvälisellä kentällä”, Malmberg sanoo.
Taide, työ ja kestävyys -opintojakso pureutuu käytännön työelämätaitoihin
Kaikille Taideyliopiston opiskelijoille pakollisissa yleisopinnoissa on uusi, kahden opintopisteen opintojakso Taide, työ ja kestävyys, jonka teemoja ovat työelämävalmiudet, ekologinen kestävyys ja tulevaisuusajattelu. Opiskelijat käyvät kurssin kolmannen vuoden syksyllä. Taideyliopiston työelämälehtori Satu Tuittila on yksi opintojakson suunnittelijoista.
”Taide, työ ja kestävyys on tiivis paketti. Siinä hahmotellaan muun muassa taiteen kenttää kokonaisuutena, ansaintamalleja, yrittäjyyttä ja sopimuskäytäntöjä. Lisäksi kerromme vaihtoehtoisista urapoluista ja laajentuvista työkuvista soveltavan taiteen kentällä. Käymme läpi, mitä tulevaisuusorientaatio ja ekologinen kestävyys taiteilijan työssä tarkoittavat. Tarjoamme myös mahdollisuuden haastatella alumneja eri aloilta”, Tuittila kertoo.
Yleisopintojen suunnitteluprosessissa on tehty tiivistä yhteistyötä. Esimerkiksi pakollisiin kieli- ja viestintäopintoihin on sidottu CV:n tekeminen, ja niiden materiaaleissa käsitellään myös ekologisen kestävyyden teemoja. Valinnaisina opintoina tarjotaan kurssia Ajanhallinta tienä hyvinvointiin.
Työelämälehtorina Tuittila tekee paljon suunnittelu- ja kehittämistyötä. Hän on mukana kehittämässä avoimen kampuksen opetusta.
”Olemme suunnitelleet valinnaisia työelämäkursseja, jotka ovat myös avoimen yliopiston opiskelijoiden ja alumniemme suosiossa. Jotkut kursseista ovat verkkokursseja, jotka sopivat itseopiskeluun. Uutuutena tarjoamme Taidealan freelancerin taloustaitojen verkkokurssia. Taideyliopiston alumneilla on kahden vuoden ilmainen niin sanottu jatkuvan oppijan opiskeluoikeus vielä valmistuttuaan, ja toivomme, että he hyödyntäisivät tätä oikeutta myös kehittääkseen työelämätaitojaan”, Tuittila sanoo.
Teksti: Päivi Brink