Taideyliopiston residenssitutkija Luis Guerra tutkii ”taidetta ei minkään vuoksi”
Chileläinen Luis Guerra tekee Taideyliopistossa tutkimusta, jossa hän soveltaa ranskalaisen pedagogin Fernand Delignyn käsitettä art pour rien, taidetta ei minkään vuoksi. Se on johtanut Guerran tutkimaan muun muassa Etelä-Eurooppaan saapuvien siirtolaisten mukana rantaan ajelehtineita esineitä.
Art pour rien. Art for nothing. Arte para nada.
Chileläinen taiteilija ja taiteenfilosofi Luis Guerra törmäsi ranskalaisen pedagogin ja kirjailijan Fernand Delignyn (1913–1996) tuotannossa käsitteeseen ”taidetta ei minkään vuoksi”.
”Se teki minuun vaikutuksen”, Guerra sanoo.
Guerra on Taideyliopiston Kuvataideakatemian residenssitutkija eli Resident Fellow, joka tosin koronatilanteen vuoksi työskentelee tällä hetkellä kotonaan Barcelonassa Helsingissä sijaitsevan Saastamoisen säätiön residenssin sijaan. Guerra toimii myös tutkijana Taideyliopiston taiteellisen tutkimuksen keskuksessa.
Deligny tunnetaan varsinkin uraauurtavasta työstään vaikeasti autististen lasten kanssa. Kuuluisia ovat erityisesti kartat, joita Deligny kollegoineen piirsi autististen lasten kulkureiteistä Etelä-Ranskassa. Karttaan piirretyt reitit muodostivat kaavoja, joiden merkitystä oli mahdotonta tulkita.
Näitä kaavoja, samoin kuin autististen lasten piirustuksia, jotka usein olivat samanlaisina toistuvia viivoja tai ympyröitä, Deligny kutsui taiteeksi ei minkään vuoksi.
Tätä käsitettä Guerra nyt kehittää edelleen taiteenfilosofian kontekstissa.
”Taidetta ei minkään vuoksi viittaa sellaisiin muotoihin tai eleisiin, joilla ei ole taideinstituutioon liittyvää päämäärää tai tavoitetta, taidetta joka vain on. Sitä on joka puolella ympärillämme”, Guerra sanoo.
Taidetta ei minkään vuoksi voivat olla vaikkapa seinälle ripustetut lasten piirustukset, lintujen laulu, muurahaisten keot tai eläinten soidintanssit.
”Kaikki taide ei ole museoissa tai gallerioissa eikä taiteen ammattilaisten tekemää.”
Guerra on soveltanut käsitettä taiteenfilosofisessa tutkimuksessaan esimerkiksi Argentiinan sotilasdiktatuurin (1976–1983) aikana syntyneeseen järjestöön Plaza del Mayon äidit.
Sotilasdiktatuurin aikana kadonneiden argentiinalaisten äidit kokoontuivat Buenos Airesin kongressirakennuksen edustalle Plaza del Mayon aukiolle vaatimaan tietoa lapsistaan. Koska kokoontumiset oli kielletty, äidit kulkivat aukiolla ympyrää pareittain. Päässään heillä oli valkoinen huivi, joka viittasi lasten kankaisiin vaippoihin.
”Se oli eräänlainen performanssi, joukko esteettisiä eleitä ja muotoja, jotka loivat kollektiivista muistia. Taidetta instituutioiden ulkopuolella”, Guerra sanoo.
Taidetta ei minkään vuoksi on vienyt Guerran myös ajankohtaisten yhteiskunnallisten kysymysten äärelle. Tällä hetkellä hän työskentelee Euroopan etelärajoille saapuvien siirtolaisten tarinoita dokumentoivan projektin parissa.
Eräs siirtolaisia auttava taiteilija- ja aktivistikollektiivi on perustanut Etelä-Italiassa sijaitsevalle Lampedusan saarelle vaihtoehtomuseon, jonne on kerätty saaren rannoille siirtolaisten mukana ajelehtineita tavaroita, Guerra kertoo.
”Se ei ole institutionaalinen taidemuseo, vaan olemassa ainoastaan esineiden esittelemistä varten.”
Toisin sanoen taidetta ei minkään vuoksi.
Rannoille ajautunutta tavaraa on valtava määrä: kenkiä, Koraaneja, Raamattuja, valokuvia, vaatteita, taskulamppuja.
”Kutsun ilmiötä kulttuuriseksi sedimentaatioksi. Teoriani mukaan niissä esineissä on tulevaisuuden muisti, meidän on vain opittava lukemaan niitä.”
Resident Fellow -ohjelma on osa Taideyliopiston Kuvataideakatemian ja Saastamoisen säätiön yhteishanketta, joka rakentaa dialogia taiteen opetuksen ja kansainvälisen taidekentän välille. Ohjelmaan kutsutaan kansainvälisiä taiteilijoita ja tutkijoita, joiden toiminta rikastaa Kuvataideakatemian opetusta ja laajentaa opiskelijoiden tietoisuutta taidekäytäntöjen ja -kulttuurien moninaisuudesta.
Silja Ylitalo