Taideyliopiston dosentti Susanna Hast: Sodalle on vaihtoehtoja, mutta uskallammeko tutkia niitä?
Taideyliopisto on myöntänyt dosentin arvon Susanna Hastille marraskuusta 2021 marraskuuhun 2026 asti. Hast on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tuntiopettaja tanssinopettajan ja teatterinopettajan maisteriohjemissa. Hänen tutkimuksensa keskittyy militarismin ja sotilaallisen puolustuksen kieleen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Kyseessä on toinen Teatterikorkeakoulussa myönnetty dosentuuri.
Ukrainan sota on muuttanut monia mielipiteitä aseellisesta puolustuksesta ja militarismista. Sodan läsnäolo on vaikuttanut paitsi poliittiseen keskusteluun, myös arkeen. ”Militarisaatio näkyy nyt kaikkialla yhteiskunnassa”, toteaa Susanna Hast.
Hast on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun uusin dosentti. Tällä hetkellä hän tutkii militarismia Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa, “Sotilaallisen vallan kieli suomalaisessa demokratiassa”. Tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, että militarisoitunut kieli korostaa ja piilottaa sotilaallista valtaa ja voi heikentää demokratiaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Militarisoituminen on tällä hetkellä vahvaa Suomessa ja koko Euroopassa, Hast kertoo. ”Aseellista puolustusta pidetään nykytilanteen myötä yhä enemmän välttämättömänä. Ehkä sitäkin tärkeämpää on tutkia militarismia ja tuoda esiin myös taiteen kautta kritiikkiä sitä kohtaan.”
Vaikka tämänhetkinen projekti keskittyy militarismin kieleen, Hast hyödyntää työssään useita eri kerronnan tapoja. Vuonna 2017—2020 tehty ”Bodies in War: Bodies in Dance”, liittyi vahvasti kehoon, tanssiin ja tunteisiin. Liikkeen lisäksi musiikki sekä spoken word ovat olleet vahvasti läsnä hänen töissään. Mediana erityisesti ääni kiinnostaa Hastia: ”Kun riisutaan nälkä nähdä, täytyy keskittyä eri tavalla.” Hast julkaisee myös syyskuussa 2022 kirjan Ruumis / Huoneet (S&S), joka käsittelee muistia, väkivaltaa ja traumaa.
Hast toivoo dosentuurilta kohtaamisia ja keskustelua
Dosenttina Hast kokee, että yhteys opiskelijoihin on hänelle erityisen merkityksellinen. Hän haluaa myös haastaa yliopistoa ottamaan yhä enemmän irti dosentuureista: ”Minulla on haave performatiivisesta päivystävän dosentin kopista, joka olisi kaikille opiskelijoille avoin. Monitieteellisen taustani takia minulla on yhteen asiaan usein kymmenen eri näkökulmaa. Olisi hienoa tarjota osaamistani opiskelijoille mentoroinnin kautta.”
Hastin visiossa dosentin koppi olisi tilana sekä käytännöllinen että performatiivinen — opiskelijat saisivat mentorointia, mutta sen lisäksi koppi olisi kaikkien nähtävillä. ”Taideyliopisto olisi hyvä paikka siihen, että dosentin asiantuntijuus sekä dosentti-instituution kummallisuus tuotaisiin näkyville”, Hast sanoo.
Tutkijana Hast näkee Taideylipiston merkittävänä ja voimakkaana tilana, jolla on myös demokraattinen vaikutus. ”Taiteen tukeminen on hyvä demokratian mittari: yhteiskunnan kritiikki ja normien haastaminen tapahtuu usein taiteen kentällä”, Hast sanoo. ”Samalla taiteen tukeminen tarkoittaa tietysti myös taiteen koulutuksen tukemista.”
Utopioita tarvitaan
Hast kertoo, että Ukrainan sota on vaikuttanut moniin suomalaisiin syvällä tavalla. ”Olen ajatellut, että ihmisille voi tulla Suomessakin traumaperäistä stressiä tästä tilanteesta. Jatkuvasti tapahtuu asioita, jotka ovat niin hirveitä, että niitä ei pysty käsittämään.”
Vaikka helppoja ratkaisuja aiheen käsittelemiseen ei ole, etäisyyden ottaminen uutisvirtaan voi auttaa: “Olen itse päättänyt lukea uutisia vain sen verran, että tiedän suunnilleen, mitä tapahtuu ja miten voin itse auttaa. Jatkuvassa stressitilassa on kuitenkin vaikeaa elää, eikä se myöskään auta tilannetta.”
Hast muistuttaa myös, että tehokas keino vastustaa sotaa on purkaa ja kyseenalaistaa militarismia: ”Ilman militarismin kritiikkiä ei olisi kansainvälisiä aseidenkieltosopimuksia tai pyrkimyksiä rajoittaa aseiden jatkuvaa kehitystä. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä uskomaan siihen, että on muitakin vaihtoehtoja.”
Hast nostaa esille, että militarismille tyypillistä on nimenomaan pakko, vaihtoehdottomuus. Se on ollut selkeästi läsnä myös nykyisissä keskusteluissa. ”Pakko on voimakas ja viettelevä tapa puhua jostain. Hyvä esimerkki tästä on, miten nopeasti päätös hakea sotilasliitto Natoon tehtiin Suomessa. Vaikka Natoon hakemisen taustalla on Venäjän hyökkäys Ukrainaan, sotilasliittoon pyrkiminen on samalla merkki yhteiskunnan militarisoitumisesta”, Hast toteaa. ”Militarismi on vahva voima, ja sitä on vaikeaa vastustaa.” Juuri siksi myös toisenlaisia narratiiveja tarvitaan.
”Pystymmekö me kuvittelemaan mitään muunlaista maailmaa?”, Hast kysyy. ”Itse yritän pitää yllä tietynlaista utopiaa, jotta en menetä toivoa sen suhteen.”