Taidesäätiö Meritan apurahapalkinto taiteilija-tutkija Stephanie Misalle
Filippiineillä syntynyt Stephanie Misa tutkii tohtoriprojektissaan suullisen perimätiedon ilmiöitä. Se, mitä ei opeteta virallisesti missään, synnyttää jatkuvasti uusia ilmenemismuotoja. Taiteilija-tutkijana Misa haluaa lisätä tutkijaäänien moninaisuutta.
Tietyssä uran vaiheessa ajatus oli täysin kirkas. Stephanie Misa tiesi haluavansa väitellä tohtoriksi taiteesta. Se onnistuisi useassa yliopistossa eri puolilla maailmaa. Misa oli tottunut vaihtamaan kieltä ja maata. Hän syntyi Filippiinien toiseksi suurimmassa kaupungissa Cebussa, opiskeli New Yorkissa ja Wienissä ja asui Wienissä. Hän haki moneen paikkaan ja päätyi Helsinkiin, Taideyliopiston Kuvataideakatemian tohtoriohjelmaan.
”Minulla oli todella hyvä keskustelu professoreiden kanssa. He olivat aidosti kiinnostuneita siitä, mitä tein. Sen vaistoaa. Tiesin, että jos minut valitaan, tulen Helsinkiin”, Misa kertoo.
Taiteellisen tutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys näyttäytyy Misalle muun muassa tavoitteena lisätä tutkijaäänien moninaisuutta. Valtaosa uuden tiedon tuottajista on yhä valkoisia miehiä. Akateemisen tutkimuksen tehtävä on tuoda esiin uusia näkökulmia.
Kuvataiteilija tutkii kielen ilmiöitä
Suullisen perimätiedon ilmentymät, oralities, ovat Misan tohtoriprojektin lähtökohta. Mielenkiinto aiheeseen kumpuaa omasta äidinkielestä cebuanosta, jota puhutaan Misan lapsuuden kotikaupungissa Cebussa. Cebuanolla on tärkeä rooli yhteisössä, mutta ei virallisen, kirjoitetun kielen statusta.
”On valtavan inspiroivaa tutkia, millaisia luomisprosesseja tapahtuu, kun säännöt puuttuvat, ja miten tietyt kielet pysyvät hengissä, vaikka niitä ei virallisesti opeteta.”
Misa tunnetaan kantaaottavana yhteiskunnallisena keskustelijana ja taiteilijana, joka on oman näyttelytoimintansa ohessa kuratoinut useita taidenäyttelyitä. Tuore näyttely MAGA meets Marie sulki ovensa Wienissä toukokuun alussa. Se otti kantaa Donald Trumpin kannattajien Capitol-kukkulalle tekemään hyökkäykseen.
Suullisen perinteen ja monikielisyyden tutkiminen ei ole kovin ilmeinen valinta kuvataiteilijalle, eikä aihetta ole tässä muodossa tutkittu paljon.
”En ole kiinnostunut aiheesta lingvistisesti, vaan siitä, millainen ilmaisukeino kirjoittamaton kieli on, millaisissa tilanteissa sitä käytetään ja miten se näkyy ihmiskehossa.”
Kyseisten ilmiöiden tutkiminen on Misan mukaan sikäli hankalaa, että heti kun niistä alkaa kirjoittaa, niistä katoaa jotain.
”Silloin taiteellinen tutkimus tulee mukaan peliin eräänlaisena tiedon tuottamisen keinona. Taiteellisen tutkimuksen kautta suullisen perimätiedon ilmiöitä voidaan tehdä näkyväksi ilman, että niiden perimmäinen olemus katoaa”, Misa kuvaa.
Tohtoriprojekti käynnistyi syksyllä 2017. Moni tutkimusaiheeseen liittyvä yksityiskohta on matkan varrella muuttunut, ja valmistuminen häämöttää parin vuoden päässä. Vuosi sitten Misan oli tarkoitus tehdä tohtorintutkimustaan Australiassa, mutta työrupeama peruuntui koronapandemian vuoksi.
”Osa väitöskirjaani käsittelee viimeistä Tasmanian aboriginaalia Fanny Cochrane-Smithiä, jolta on säilynyt lauluäänitteitä. Hänen jälkeläisensä yrittävät rekonstruoida niiden pohjalta aboriginaalien käyttämää kieltä. Olen todella kiinnostunut hankkeesta ja hänen persoonastaan sekä siitä, millainen merkitys suullisella perinteellä on ylipäätään yhteisöissä tietyissä tilanteissa”, Misa kertoo.
Apuraha taiteelliselle tutkimukselle
Taidesäätiö Merita jakaa yhteistyössä Taideyliopiston Kuvataideakatemian kanssa 22 000 euron apurahan kuudetta kertaa. Vuosittain jaettava palkinto kohdistetaan ansioituneille taiteellisen tutkimuksen tohtoriopiskelijoille. Apuraha tukee yhteiskunnallisesti merkittävää, pitkäjänteistä taiteellista tutkimusta.
Stephanie Misa
Filippiineillä syntynyt Misa on kuvataiteilija, kuraattori ja kirjoittaja. Hän valmistui kuvanveiston maisteriksi Wienin taideakatemiasta vuonna 2012 sekä interaktiivisen telekommunikaation maisteriksi New Yorkin yliopiston Tisch School of Artista vuonna 2002. Misa on Taideyliopiston Kuvataideakatemian tohtorikoulutettava.