Syksyn esityksissä ollaan eksyksissä ja puretaan ulkonäköpaineita
Loppusyksystä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa saa ensi-iltansa kaksi ohjauksen maisterivaiheen opiskelijan teosta. “Simba” Siim Maatenin LOST syventyy nimensä mukaisesti eksyksissä olemisen kokemukseen ja Hallveig Kristín Eiríksdóttirin Spegelsalen tuo näyttämölle ruotsalaisen Liv Strömquistin tuoreimman sarjakuvateoksen.
Maailma on tuhon partaalla. Ratkaisut kestävämpään elämään ovat olemassa, mutta ihmiset eivät syystä tai toisesta kykene niihin tarttumaan. Mikä estää? “Simba” Siim Maaten käsittelee problematiikkaa marraskuussa ensi-iltansa saavassa esityksessä LOST.
Esitys ei lupaa aiheeseen vastauksia – pikemminkin päinvastoin. Maaten sanoo ottavansa teoksessaan vapauden olla ratkaisematta mitään, eikä hän myöskään halua tarjota yleisölle päälle liimattua positiivisuutta. Hänen ei tarvitse, koska kyse on koulutyöstä. Se tarkoittaa, että Maaten voi syventyä täysin omaan taiteeseensa välittämättä ulkoapäin tulevista paineista.
Esitystä ei tarvitse myydä sen paremmin apurahalautakunnille, teattereille kuin yleisöllekään. Silti resurssit esityksen tekemiseen ovat täysin ammattimaiset: kunnollinen teatterisali, valot, äänet, näyttelijät, kaikki.
Tällaisia tilaisuuksia ei tule montaa. Siksi Maaten haluaa ottaa ohjaustyöstä kaiken irti ja keskittyä soveltamaan esityksessä mahdollisimman paljon Teatterikorkeakoulussa oppimaansa.
LOSTin sisältöä on vaikea selittää. Maaten uskoo, että jos asian voi tiivistää muutamaan lauseeseen, niin silloin siitä ei kannata tehdä taidetta.
Jotain voi kuitenkin sanoa: LOST on yritys käsitellä eksyksissä olemisen tunnetta. Se on myös esitys, joka tutkii erilaisia tapoja käyttää antiikin tragediaperinteestä tuttua kuoroa, joka selittää ja kommentoi näyttämön tapahtumia. Lineaarista juonta ei ole, mutta jotain draamaa kylläkin.
“Toki ihminen voi kokea lineaarisena esimerkiksi museokäynnin, jos hän niin haluaa”, Maaten huomauttaa.
Teoksen materiaali on tuotettu pääosin devising-menetelmällä, jossa Maaten on antanut työryhmälle impulsseja, joiden pohjalta tekijätiimi on tuottanut materiaalia. Lähtökohdiltaan LOST on kuitenkin Maatenille henkilökohtainen esitys, kuten kaikki muukin hänen taiteensa.
“En tiedä, mistä ihmiset pitävät tai mitä he haluavat nähdä. Voin vain avata itseni ja kertoa sen, mikä minusta tuntuu tärkeältä. Yleisö päättää, vastaako se kutsuuni vai ei.”
LOSTia tehdessä Maaten on pyrkinyt työskentelemään tavalla, joka ei kuluttaisi häntä loppuun, mutta joka samalla säilyttäisi luovan prosessin kannalta tärkeän intensiteetin. Se on vaatinut tiukkaa aikataulun hallintaa. Sitä Maaten on oppinut tultuaan vanhemmaksi.
Maaten on kotoisin Virosta ja hän on ensimmäiseltä koulutukseltaan opettaja. Lapset ja lapsuus, tulevaisuus, kestävyys, meri ja ihmisten väliset suhteet ovat hänestä kiinnostavia aiheita. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu muun muassa lastenteatteria. Tärkeintä on kuitenkin päästä valmistumisen jälkeen tekemään sellaisia esityksiä, joista koko työryhmä innostuu.
Esitys kauneuden katoavaisuudesta
LOSTin lisäksi Teatterikorkeakoulussa nähdään joulukuussa Liv Strömquistin Inne i spegelsalen -sarjakuvaromaaniin perustuva esitys Spegelsalen.
Islannista lähtöisin oleva ohjauksen maisteriopiskelija Hallveig Kristín Eiríksdóttir kertoo viehättyneensä ruotsalaisen sarjakuvataiteilijan kyvystä analysoida isoja ja teoreettisiakin aiheita yleistajuisesti ja saavutettavasti.
Strömquistin teos käsittelee naisiin kohdistuvia ulkonäköpaineita. Se tarkastelee aihetta länsimaisesta perspektiivistä ja kurottaa kauneusihanteiden historiaan sekä siihen, miten ne ovat muokanneet meitä ja miten ne ylläpitävät itse itseään.
Eiríksdóttir on poiminut sarjakuvasta esitykseensä etenkin kauneuden katoavuuden teeman. Kauneutta tavoitellaan, vaikkei sitä voi koskaan omistaa. Spegelsalen koostuu fragmenteista, joissa nähdään niin fiktiivisiä kuin historiallisiakin hahmoja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Raamatun hahmoihin. Kohtaukset perustuvat sarjakuvassa oleviin tilanteisiin ja ideoihin.
Eiríksdóttir työstää Spegelsalenin materiaalia yhdessä työryhmänsä kanssa. Vaikka harjoitukset ovat olleet käynnissä vasta vähän aikaa, on ohjaajalle käynyt jo selväksi, miten kauneusihanteet koskevat tavalla tai toisella ihan jokaista ulkonäköön katsomatta.
“Me kaikki olemme länsimaisten kauneusihanteiden uhreja. Enemmän tai vähemmän”, Eiríksdóttir sanoo.
Havainto on masentava. Toisaalta Strömquistin sarjakuvateostakin on luonnehdittu aiempia teoksia pessimistisemmäksi. Eiríksdóttir allekirjoittaa luonnehdinnan.
“Toiset menestyvät kauneuden tavoittelussa paremmin ja toiset huonommin, mutta lopulta kaikki häviävät. Se on peli, jossa ei voi voittaa. Se on todella synkkää ja pessimististä.”
Esityksessä aiheen traagisuutta keventää huumori ja musiikki. Eiríksdóttir pitää komediaa teatterin kuninkuuslajina ja haluaa tehdä sitä myös jatkossa. Huumori tarjoaa väylän kipeiden aiheiden käsittelyyn ja se voi toimia myös emansipaation välineenä.
“Haluan valmistumisen jälkeen jatkaa ennen kaikkea kollektiivista ja tiimilähtöistä työskentelyä. Se tuntuu tärkeämmältä kuin miettiä, minkälaisia esityksiä haluaisin tehdä”, Eiríksdóttir lisää.
Strömquistin teos on paksu. Tekstiä ja hahmoja on paljon, joten ohjaaja on joutunut tekemään paljon karsintaa näyttämöllepanossa. Esityksen kieli on ruotsi ja englanti, mutta Eiríksdóttir vakuuttaa esityksen sopivan kenelle tahansa, sillä esityksessä on verraten vähän dialogia. Ohjaaja haluaa, että esitys on saavutettava samalla tavalla kuin Strömquistin sarjakuvakin.
Kuvat: Hallveig Kristín Eiríksdóttir, Krõõt Tarkmeel
Inne i spegelsalen -sarjakuvateos on ilmestynyt suomeksi nimellä Peilisalissa (Sammakko, 2023).