Sota lävisti ukrainalaisen taiteen
Sosiologi Oleksandra Nenkon mukaan sota näkyy ukrainalaisessa taiteessa muun muassa kansallisina symboleina, yksinkertaistuneina viesteinä ja lainoina satujen maagisesta maailmasta.
Ukrainassa riehuva sota on ajanut myös lukuisia tutkijoita turvaan länteen. Yksi heistä on ukrainalainen sosiologi Oleksandra Nenko, joka on työskennellyt toukokuusta lähtien vierailevana tutkijana Taideyliopistossa Helsingissä.
”Helmikuussa Venäjän hyökätessä kotimaahani työskentelin tutkimusprojektin parissa Pietarin valtion yliopistossa. Hyökkäys oli shokki ja tuli minulle täytenä yllätyksenä. Ajattelin vain, että minun pitää lähteä Venäjältä”, Nenko selittää.
Tutkijanpaikka Helsingistä löytyi nopeasti suomalaisen kollegan avustuksella.
Sittemmin lähes kaikki Nenkon venäläisetkin työtoverit ovat paenneet ulkomaille. Putinin sota ei ole heidän sotansa.
Kansalaisvelvollisuus
Millainen on ukrainalaisen taiteen tehtävä ja rooli sodan keskellä? Miten sota vaikuttaa ukrainalaisiin taiteilijoihin ja heidän tekemäänsä taiteeseen?
Tällaisiin kysymyksiin Nenko etsii nyt vastauksia Taideyliopistossa tekemässään tutkimuksessa.
Tutkimustaan varten hän on haastatellut 20 kiovalaista ja harkovalaista taiteilijaa. Joukossa on niin kuvataiteilijoita kuin teatterin tekijöitä, performanssitaiteilijoita. Haastatteluja Nenko tekee koko ajan lisää.
Iso osa itäisen Ukrainan taiteilijoista on lähtenyt ulkomaille tai läntiseen Ukrainaan, vain harva on jäänyt kotiseudulleen.
”Taiteilijoilla näyttää olevan kolme erilaista tapaa reagoida sotaan. Monet ovat lähteneet rintamalle puolustamaan maataan tai tekemään vapaaehtoistyötä, toiset ovat jatkaneet taiteen tekemistä ja kolmannet sota on lamauttanut hiljaisiksi. Heille kaikki hävitys ja kaaos on ollut yksinkertaisesti liikaa”, Nenko sanoo.
Hän tähdentää, että taiteen tekeminen on omien tunteiden kanssa työskentelyä. Kaikki taiteilijat eivät nyt kykene kohtaamaan kipeitä tunteitaan, vaan koettavat pikemminkin tukahduttaa ne.
Tutkimuksessaan Nenko on keskittynyt taiteilijoihin, jotka ovat jatkaneet taiteen tekemistä.
Hänen mukaansa taiteilijan uralla jatkavat kokevat toteuttavansa kansalaisvelvollisuuttaan tavalla, jonka he parhaiten taitavat. Taide voi auttaa jäsentämään kaaosta ja käsittelemään tunteita, luoda toivoakin. Ulkomaille paenneet taiteilijat voivat viedä töidensä avulla länteen viestiä sodan todellisuudesta ja muistuttaa länttä Ukrainan taistelusta ja kärsimyksestä.
”Juuri nyt kaikki ukrainalaiset, myös taiteilijat, haluavat tehdä maansa eteen oman osansa, tehdä kaiken voitavansa. Moni taiteilija pohtii nyt, ovatko he enemmän taiteilijoita vai kansalaisia vai molempia yhtä aikaa”, Nenko sanoo.
Voitavansa tekemiseen saattaa sekoittua ehkä hieman yllättäen myös syyllisyydentunnetta. Etenkin ulkomaille lähteneet ukrainalaiset kokevat Nenkon mukaan jonkinlaista kollektiivista syyllisyyttä. Syyllisyyttä turvassa olemisesta samaan aikaan, kun monet muut ovat sodan keskellä.
”Syyllisyys on epärationaalista. Itsekin koen syyllisyyttä oman äitini ja isoisäni vuoksi. He halusivat jäädä Harkovaan, eivätkä ole suostuneet lähtemään, vaikka olen heitä koettanut monen monta kertaa saada pakenemaan. Järjellä ajatellen ymmärrän, että en voi tilanteelle mitään, he päättävät itse. Huoli äidistä ja isoisästä on kuitenkin jatkuvaa.”
Monille kotiseutunsa jättäneille taiteen tekeminen on hyvin vaikeaa jo käytännön syistä. Itään jäivät tutut työtilat ja välineet. Monilla on mukanaan vain oma taitonsa ja portfolionsa.
”Taakse jäivät myös suhteet ja verkostot. Saadakseen töitään esiin ja päästäkseen näyttelyihin pitää tuntea oikeat ihmiset. Idästä tulleiden pitää alkaa muodostaa tuota verkostoa usein nollasta. Jotkut ovat siinä onnistuneet”, Nenko selittää.
Yksi tulkinta
Ukrainan keltaista ja sinistä, kansallisia symboleita, kuvastoa vanerein suojatuista ikkunoista, tuhotuista kaupungeista ja miinoja etsivistä koirista – sota on nyt aihe, jota ukrainalaiset taiteilijat eivät voi olla käsittelemättä.
”Sodan eskaloiduttua helmikuussa taidekin on muuttunut. Nyt nekin taiteilijat, jotka aiemmin kaihtoivat poliittisia aiheita, ottavat nyt kantaa. Samoin taideteosten viesti on yksinkertaistunut. On selvää, kuka on hyvä ja kuka on paha. Taiteelle ominaista monitulkintaisuutta on vähemmän kuin ennen”, Nenko kuvailee.
Hänen mukaansa taide ja taiteelliset kannanotot lähestyvät nyt politiikkaa ja poliittisia kannanottoja. Raja on hienon hieno.
Tutkijan mukaan poliittisuus, kansallisten tunnusten lisääntyminen, sanoman yksinkertaistuminen ja tuomioiden langettaminen taiteessa on sodan keskellä yksinomaan ymmärrettävää. Ukrainalaisille on selvää, ketkä ovat vihollisia.
Muutamat taiteilijat ovat alkaneet ammentaa sodan aikana aiheita saduista ja kansanperinteestä. Töissä näkyy esimerkiksi hahmoja vanhoista ukrainalaisista kertomuksista.
Nenkon mukaan satujen maaginen maailma on keino, jolla voi koettaa tuoda järjestystä kaaokseen. Sota on tuhonnut vanhan maailman ja sen rationaalisuuden. Satujen sankarit voivat koettaa taistella pahaa vastaan magiikan keinoin, loitsuilla ja kirouksilla.
”Kaaoksen keskellä ukrainalaiset ovat todella alkaneet kirota vihollisia. Jotkut taiteilijat ovat poimineet tämän töihinsä.”
Satu voi tuoda toivoakin, sillä usein tarinoissa on onnellinen loppu.
Sota näkyy myös taiteen kielessä. Monen ukrainalaisen äidinkieli on venäjä. Nyt kuitenkin myös venäjänkieliset taiteilijat puhuvat julkisesti esiintyessään ukrainaa ja päivittävät sosiaalista mediaa ukrainan kielellä. Samoin näyttelytekstit on kirjoitettu yleensä ukrainaksi. Kielikin on kannanotto.
Terapiaa ja yhteinen muisti
Sodassa taiteella on tärkeitä tehtäviä. Taide voi olla terapiaa tai jonkinlainen kollektiivinen muisti – arkisto. Se on myös väline, jonka avulla kansakunta voi määrittää uudelleen identiteettiään.
”Taiteen äärellä on tilaa tunteille. Saa itkeä, saa tuntea surua, vihaa, rakkautta ja iloakin. Iloa siitä, että ympärillä on auttajia ja siitä, että on elossa. Taide voi pitää myös yllä uskoa siihen, että me selviämme ja toivumme. Arvomme ja uskomme eivät katoa vaan elävät meissä.”
Nenkon mukaan taideteokset ovat myös kuin muistiobjekteja. Ne voivat tallentaa jonkin tapahtuman, muutoksen, kokemuksen. Ne auttavat ukrainalaisia muistamaan vielä silloinkin ja etenkin silloin, kun sota on ohi.
Taide voi myös jäsentää kaaosta. Se voi selittää ja järjestää sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Kun sanat eivät riitä, voi kuva tai esitys kertoa olennaisen.
Sota on saanut ukrainalaiset miettimään myös identiteettiään. Mikä ja millainen Ukraina on? Mitkä ovat ukrainalaisten arvoja? Mitä on ukrainalaisuus?
Nenkon mukaan taide tallentaa kansakunnan indentiteetin rakennusprosessia ja antaa ehkä vastauksiakin kysymyksiin.
Taiteilijoilla on nyt paljon valtaa. Dramaattinen käännekohta suorastaan työntää heitä esiin, puhumaan ja tekemään enemmän. He saavat energiaa yhteisestä ponnistuksesta, Nenko sanoo.
Etenkin ulkomailla oleskelevat ukrainalaiset taiteilijat saavat juuri nyt myös paljon kansainvälistä näkyvyyttä.
Hetkessä on jotain samaa kuin suomalaisen taiteen kultakaudessa, jolloin eri alojen taiteilijat loivat suomalaisuuden ideaa.
Taidehistoriaa uusiksi
Suurten mullistusten yhteydessä mennyttä tarkastellaan usein uudella tavalla. Nenkon mukaan nyt myös Ukrainan taidehistoriaa kirjoitetaan uusiksi.
Taidehistorioitsijat määrittävät nyt, ketkä menneistä suuruuksista ovat olleet puhtaita ukrainalaisia taiteilijoita; ketkä taas ovat olleet voimakkaassa yhteydessä Venäjään.
Historian saatossa Venäjä on ominut monia ukrainalaistaiteilijoita. Esimerkiksi kuvataiteilija Ilja Repin oli kotoisin Harkovan alueelta.
”Mitään selviä rajauksia on vaikea tehdä, sillä Ukrainan ja Venäjän historia kietoutuu niin voimakkaasti yhteen. Tämä asia on kuitenkin selvästi nyt taidehistorioitsijoiden ajatuksissa”, Nenko sanoo.
Ylipäätään ukrainalainen taide elää juuri nyt niin suurten mullistusten äärellä, että kokonaiskuvan hahmottaminen tai analyysin tekeminen on vaikeaa.
”Millainen on nykyukrainalaisen taiteen etiikka? Mikä sen merkitys lopulta on? Paljon on ilmassa kysymyksiä, joihin tutkimus voi vastata vasta välimatkan päästä, ajan kuluttua ja tilanteen rauhoituttua. Tulevaisuudessa tutkijoilla riittää työtä”, Nenko sanoo.
Teksti: Anu Vallinkoski
Kuvat: Eeva Anundi, Oleksandra Nenko
Anna palautetta!
Oletko Taideyliopiston uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella. Jos et ole vielä tilaaja, voit tilata uutiskirjeen täällä.