Sibelius-Akatemian varadekaani Markus Utrio: Taidealojen yliopistokoulutuksen antama asiantuntijuus ansaitsee tulla näkyväksi
Pedagogisen johtamisen ytimessä on kehittää sekä taitoon että analyyttiseen ja tutkimukselliseen osaamiseen perustuvaa asiantuntijuutta, sanoo Taideyliopiston Sibelius-Akatemian varadekaani Markus Utrio.
Kun Markus Utrio palasi elokuussa kesälomalta, hän tuli Sibelius-Akatemian johtoryhmän kokoukseen mukanaan nippu kysymyksiä. Oli kulunut runsas puoli vuotta siitä, kun hän oli aloittanut opetuksesta vastaavana varadekaanina akatemian uudistetussa organisaatiossa.
”Lukuvuoden alussa palasin toimintamme peruskysymyksiin, kuten siihen, miksi Sibelius-Akatemia on olemassa ja miksi meillä on yliopistotasoista koulutusta musiikin alalla. Mitä me tavoittelemme perustutkintokoulutuksella, mitä nuorisokoulutuksella? Miten uuden opetussuunnitelmamme kehittäminen jatkuu?”, Utrio kertoo.
”Uskon, että vastaavanlaisten perustehtävää ja toimintaympäristön muutosta peilaavien kysymysten terävöittäminen aika ajoin selkiyttää tekemistä ja sen merkitystä missä tahansa yhteisössä”, hän sanoo.
Miksi yliopistossa opetetaan taidetta?
Kysymykseen Sibelius-Akatemian toiminnan tarkoituksesta Utrio vastaa peilaamalla musiikin yliopistollista ja ammatillista opetusta keskenään.
”Miksi yliopistossa opetetaan taidetta? Millä tavoin musiikillinen taito ja osaaminen on erilaista, kun opetus tapahtuu yliopistossa verrattuna ammatilliseen koulutukseen? Ohjelmisto on usein samaa. Tavalliselle kuulijalle ero ei ole selvä”, Utrio pohtii.
Mikä osa asiantuntijuudesta ja kyvystä toimia taiteilijana kasvaa siis juuri yliopistollisessa kontekstissa? Utrion mukaan tämän pitäisi olla koko ajan kirkkaana ja läsnä akatemian opetussuunnitelmassa.
”Jos ajatellaan, että yliopistotasoisen musiikkikoulutuksen ideana on kasvattaa kykyä esimerkiksi analyyttiseen ajatteluun, tutkimusperustaiseen toimintaan, taiteen tekemisen peilaamiseen erilaisiin viitekehyksiin sekä tarkasteluun osana yhteiskunnan muutosta, nousee kysymys, pitäisikö jokaisen opettajan toteuttaa tätä yliopistollista roolia omassa opetuksessaan”, Utrio toteaa – ja jatkaa samaan hengenvetoon, ettei tarvitse.
Kaikkien opettajien ei tarvitse olla laajakatseisiä kehittäjiä.
”Meillä on erilaisia rooleja yhteisössämme – esimerkiksi opettajia, jotka pystyvät opettamaan käsityötaitoa ja taiteen tekemistä sen korkeimmalla tasolla paremmin kuin kukaan muu. Olennaista on huolehtia siitä, että opetussuunnitelmamme vastaa kokonaisuutena yliopistolliseen tehtäväämme”, Utrio sanoo.
Valmiuksia työelämään – vai jatko-opintoihin
Utrio muistuttaa, että musiikin alan asiantuntijuuteen kuuluu monia tasoja – paljon muuta kuin se, miten hyvin saa biisin menemään.
”Lopulta taiteilijalle se, kuinka hyvin soittaa, on kuitenkin se ydin. Taitava analyytikko ei riitä, jos ydintaito puuttuu. Tämän tasapainon löytäminen on pedagogisen johtamisemme keskiössä. Pitää nähdä molempien näkökulmien rooli ja mittakaava”, Utrio sanoo.
Miksi meillä sitten on yliopistotasoista koulutusta musiikin alalla?
”Kuten kaikilla taiteen aloilla, tarvitsemme myös musiikin alan laajempaa, analyyttistä ja tutkimusperustaista kehittämistä, johon yliopisto-opinnot antavat valmiuksia”, Utrio tiivistää.
Tasapainoa haetaan Utrion mukaan samalla siinä, missä määrin valmistamme työelämään ja missä määrin jatko-opintoihin.
”Ammatillisen oppilaitoksen tehtävänä on kouluttaa työelämään. Yliopistossa tilanne on eri. Tutkintoon tarvitaan riittävästi jatko-opintoja mahdollistavia kompetensseja. Samalla opiskelijat toivovat työelämätaitoja – työelämä pelottaa. Meidän pitää antaa riittävät valmiudet työelämään ja samalla riittävät akateemiset valmiudet.”
Asiantuntijuus ansaitsee tulla näkyväksi
Utrio nostaa esiin lisää kysymyksiä, kun puhe kääntyy asiantuntijuuden sisältöihin ja tasoihin.
”Se, minkälaista asiantuntijuutta tavoittelemme, riippuu luonnollisesti taiteen alasta – millaiset asiat täytyy rakentaa vaikkapa kuvataiteen tai musiikin yliopistokoulutukseen? Samalla pitäisi tietää ja tunnistaa, minkä tasoista asiantuntijuutta tarvitsemme milläkin alalla.”
”Klassisen musiikin koulutuksessa nämä ovat usein instrumenttikohtaisia kysymyksiä. Multi-instrumentaalisessa kansanmusiikissa tai global musicissa puhutaan toisenlaisesta asiantuntijuudesta. Meidän alallamme ei ole ylipäätään tunnistettu, mitä kaikkea osaamista tutkinto voi antaa”, Utrio huomauttaa.
Sen lisäksi, että näemme asiantuntijuudet erillisinä eri instrumenttien ja musiikin – tai taiteen – lajien välillä, meidän pitäisi tunnistaa myös yhteisiä, laajemmin eri konteksteihin sovellettavia osaamisalueita, hän jatkaa.
Tutkintokoulutuksen antaman asiantuntijuuden sisältö ja mittakaava tulisi tunnistaa myös tilanteessa, jossa opiskelija haluaa laajentaa instrumenttiosaamistaan.
”Jos on valmistunut maisteriksi pianomusiikista ja haluaa laajentaa taitojaan vaikkapa cembalon pariin, se ei tarkoita, että toinen maisteritutkinto olisi tarpeen. Soiton osaaminen on siinä kohtaa keskeinen ydin”, Utrio sanoo.
”Aiemman maisteritutkinnon antama asiantuntijuus mahdollistaa uusien ammatillisten taitojen oppimisen huomattavasti helpommin. Tällaista opintopolkujen joustavuutta meidän kannattaisi tukea enemmän”, hän tiivistää.
Nuorisokoulutus tarjoaa uuden viiteryhmän
Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa opiskelee noin sata alle 19-vuotiasta lasta ja nuorta, jotka ovat edenneet harrastuksessaan poikkeuksellisen pitkälle.
”Perusajatuksena on tarjota yliopistotasoista koulutusta nuorille, jotka ovat oppineet taiteen perusopetuksessa likimain kaiken, mitä sillä on annettavaan. Klassisen musiikin puolella opiskelijat tulevat nuorisokoulutukseen taitotason kautta. Muissa genreissä taiteen perusopetusta voi olla vähän, jolloin nuorisokoulutus mahdollistaa esimerkiksi oman kulttuuritaustan mukaisen musiikkitradition opiskelun”, Utrio sanoo.
”Täällä nuoret pääsevät näkemään, millä tasolla yliopisto-opintoihin tulleet ovat ja saavat samalla arvokasta sparrausta esimerkiksi yhdessä soittamisen kautta”, hän jatkaa.
Kysymyksessä on kuitenkin pieni joukko. Kaikilla motivoituneilla ja harrastuksessaan pitkälle edenneillä lapsilla ja nuorilla ei ole mahdollisuutta tulla viikoittain Helsinkiin esimerkiksi maantieteellisten etäisyyksien vuoksi.
”Haluaisimme vahvistaa nuorisokoulutuksen maakunnallista vaikuttavuutta eli mahdollistaa opettajiemme vierailut musiikkiopistoissa ympäri maan. Laajemmin lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön tarvitsisimme kuitenkin ulkopuolista rahoitusta”, Utrio kertoo.
Opetussuunnitelma kertoo, millaisen osaamisen opiskelija saa
Ensimmäinen koko Taideylipiston yhteinen opetussuunnitelma otettiin käyttöön elokuussa 2024.
”Se säätelee kaikkien meidän työtämme – ja se on meidän tuote. Opiskelija saa tämän opetussuunnitelman mukaisen osaamisen”, Utrio tiivistää.
Uuden opetussuunnitelman valmistelussa kiinnitettiin huomiota erityisesti sen vaatimiin resursseihin sekä opiskelijan kuormitukseen. Prosessiin kuului myös niin sanottu ydinainesanalyysi, jossa kunkin koulutusohjelman ydintä tarkasteltiin suhteessa työelämätarpeeseen.
”Pysähdyimme päivittämään omaa ajatteluamme siitä, mihin suuntaan taide-elämä on mennyt. Parin vuoden sisällä voisimme jatkaa tästä ja rakentaa entistä systemaattisempaa tulevaisuustietoisuutta Sibelius-Akatemiassa”, Utrio sanoo.
Ennen sitä hän haluaa keskittyä kirkastamaan opetussuunnitelman roolia keskeisenä työvälineenä opiskelijan polun rakentamisessa.
”Vahvistamme koko akateemisen henkilöstön kanssa ymmärrystä siitä, miten opetussuunnitelma tukee kunkin omaa roolia ja toimintaa opiskelijan kasvussa ja kehityksessä”, Utrio summaa.
Markus Utrio
- Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opetuksesta vastaava varadekaani viisivuotiskaudella 2024–2028
- Johtaa lisäksi opintopalveluita ja kansainvälisiä palveluita sekä toimii esihenkilönä osalle akatemian aineryhmä- ja koulutusohjelmajohtajista
- Toiminut Sibelius-Akatemian klassisen musiikin osastosta vastaavana varadekaanina 2018–2023
- Edustanut Taideyliopiston johtoa julkisen keskustelun avaajana LGBTQ-kysymyksissä ja käsitellyt aihetta omien kokemustensa kautta
- Harrastaa ajoittain tanssia muun muassa koreografi Beniamino Borghin kehollisissa performansseissa
- Työskennellyt aiemmin muun muassa Metropolia-ammattikorkeakoulun tutkintopäällikkönä ja koulutuspäällikkönä, koulutuspäällikkönä Helsingin konservatoriossa sekä lehtorina Metropoliassa ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa
- Valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian koulutusohjelmasta
