Sellisti Mirella Pietikäinen Ukrainan tukikonsertista: Musiikkiin voi aina tukeutua
Tukikonsertissa Ukrainan hyväksi 6.4.2024 Musiikkitalon konserttisalin lavalle astuvat Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri ja 33 ukrainalaista musiikinopiskelijaa Dalia Stasevskan johtamana. Nuorille muusikoille konsertti tarjoaa mahdollisuuden luoda yhteyksiä, jotka kantavat usein pitkälle tulevaisuuteen.
Mikä inspiroi sinua osallistumaan tukikonserttiin Ukrainan hyväksi?
Innostuin heti, kun konsertista kerrottiin. Olen aina tykännyt kansainvälisistä projekteista, joita Sibelius-Akatemia tarjoaa opiskelijoille. Tässä konsertissa pääsen työskentelemään ukrainalaisten ja skotlantilaisten muusikoiden kanssa – oppimaan heidän ajatuksistaan ja toimintatavoistaan. Yhteydet kantavat usein pitkälle. Aivan erityistä on se, että teemme kaikki tätä hyväntekeväisyystarkoituksessa Ukrainan musiikkikoulutuksen puolesta.
Mikä on oma roolisi orkesterissa?
Olen sellisti keskellä orkesteria. Olen myös ilmoittautunut ukrainalaisten ja skotlantilaisten muusikoiden ”host”-opiskelijaksi eli autan heitä talon tavoille, löytämään sokkeloisessa Musiikkitalossa oikeisiin paikkoihin.
Haluan olla positiivinen ja hymyillä – olla helposti lähestyttävä tyyppi. Olen mielelläni se, joka tulee rohkeasti tervehtimään. En haluaisi, että kukaan on yksin. Kun nämä muusikot tulevat uuteen paikkaan, on tärkeää, ettei olla omien kaverien kuplassa vaan kaikki hengailevat yhdessä.
Millä tavoin tämä konsertti edistää mielestäsi taiteen ja musiikkikoulutuksen tulevaisuutta Ukrainassa?
Tämä konsertti on konkreettinen tapa kerätä rahaa ukrainalaisen musiikkikoulutuksen hyväksi; kaikki tuotot menevät sinne. Konsertilla me voimme myös osoittaa ukrainalaisille, että tämä tarkoitus on suomalaiselle yleisölle tärkeä. Yleisöä on tulossa paljon, ja ohjelma on hieno. Samalla suomalaiset näkevät, että ukrainalaiset muusikot eivät ole lannistuneet sodan alle. Musiikki on aina läsnä. Musiikki ei koskaan kuole. Täällä he yhä ovat, mutta he tarvitsevat tukea ja apua.
Mitä teoksia esität konsertissa, ja millainen merkitys niillä on sinulle?
Soitan konsertin kaikissa neljässä teoksessa, joista kaksi on suomalaista järkäleteosta – Uuno Klamin Kalevala-sarja ja Sibeliuksen Viulukonsertto. On ihanaa päästä jakamaan suomalaisen musiikin parhaimmistoa; tätä on suomalainen musiikki ja suomalaisuus.
Kalevala-sarja on valtavan hieno teos ja minulle henkilökohtaisesti tärkeä, koska olen ollut siinä ensimmäistä kertaa äänenjohtajan roolissa teini-ikäisenä Sinfoniaorkesteri Vivossa. Silloin ajattelin, että vitsi tämä on siistiä ja ymmärsin, että halusin olla orkesterimuusikko. Nyt pääsen soittamaan ja kokemaan sen uudelleen aikuisena.
Sibeliuksen viulukonsertto on jokaiselle suomalaiselle muusikolle tuttu ja tärkeä. Olen kuunnellut sitä nuoresta asti ja tunnen sen hyvin, sillä olen soittanut sitä monta kertaa. Viulukonsertto on yhtä aikaa ääriromanttinen ja karu. Alku lähtee kuin tyhjyydestä, siinä kuuluu yksinäisyyttä ja surua. Suomalaisuus voi olla hiljaista, syvää tunnetta. Hiljaista kipua.
Ukrainalaissäveltäjä Bohdana Frolyakin ”Let There Be Light” ja Myroslav Skorykin ”Melodia” ovat minulle uusia. On kiehtovaa saada oppia jotain uutta. Toivon myös saavani ukrainalaisilta muusikoilta henkilökohtaista näkemystä näihin teoksiin.
Kappaleet ovat haastavia, ja aloitan innolla harjoittelun – viimeistään viikkoa ennen ensimmäisiä harjoituksia. Nyt on se paikka, että soitetaan tosi hyvin heti ensimmäisessä harjoituksessa.
Mitä odotat työskentelyltä kapellimestari Dalia Stasevskan ja nuorten ukrainalaisten muusikoiden kanssa?
Stasevska on maineikas ja loistava voimanainen. En tunne häntä vielä henkilökohtaisesti, mutta ennakkokäsitykseni on positiivinen, sillä kaikki muusikot sanovat hänestä pelkkää hyvää.
Odotan, että pääsen näkemään hänet ja tekemään töitä hänen kanssaan. Naispuolisia kapellimestareita on aina hienoa nähdä, koska he eivät ole itsestäänselvyys.
Odotan yhteyksien luomista kansainvälisessä muusikkoporukassa ja iloa musiikin tekemisestä yhdessä. Haluaisin, että meillä on hauskaa myös vaikeana aikana. Erityisesti silloin on tärkeää saada uusia ystäviä ja elää hetkessä. Pidetään yllä arkea tällaisessakin tilanteessa.
Millainen merkitys mielestäsi musiikilla voi olla kriisiaikoina?
En ole joutunut henkilökohtaisesti kohtamaan tämän kokoluokan kriisiä. On lohdullinen ajatus, että musiikki jatkuu aina. Musiikin avulla voi palata aina johonkin tunnetilaan, jossa on ollut aikaisemmin. Musiikin avulla voi antaa tunteiden tulla ulos. Nämä, jotka ovat konfliktissa, ja varsinkin muusikot, voivat aina tukeutua musiikkiin. Musiikki jatkuu ukrainalaisille, se on tosi tärkeää.
Mitä merkitystä osallistumisellasi tähän konserttiin on tulevaan uraasi liittyvien unelmien tai tavoitteiden kannalta?
Kokemus suurproduktiosta kasvattaa paljon tulevaisuuden ammattiani varten. Ei näitä joka päivä ole. Pääsen tapaamaan Stasevskan ja solisti Elina Vähälän ja oppimaan heidän toimintatavastaan ja tyylistään. Tästä syntyy hieno muisto.
Millaisen viestin toivot yleisön saavan konsertista?
Konsertin nimi kertoo toivosta – tulkoon nyt valo. Konsertissa voi kokea monenlaisia tunteita. Voi löytää lohtua asiaan, joka on kipeä. Ukrainan sanoma on se, että tilanne on paha, muusikot tarvitsevat meidän apua. Apua ei voi olla liikaa. Myös me opiskelijat annamme oman osuutemme. Minullakin on mahdollisuus näyttää tukeni pienellä tavalla osallistumalla orkesteriin. Me kaikki vaikutamme läsnäolollamme.
Kuka
Mirella Pietikäinen on Lohjalta kotoisin oleva 22-vuotias sellisti ja ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän opiskelee parhaillaan Tuomas Ylisen ja Andreas Brantelidin johdolla. Mirella vaikuttaa myös Sibelius-Akatemian klassisen musiikin opiskelijoiden ainejärjestö Unisono ry:n hallituksessa sekä akatemian orkesterivaltuuskunnassa ja orkesteritoimikunnassa.