Säveltäjä Þorkell Nordal: Toivon yleisön liittyvän rituaaliin

Þorkell Nordalin “Animistic rituals” kuullaan Organossa 31.8. Þorkell vastasi kysymyksiin taiteilijuudestaan ja tulevan konserttinsa teemoista ja äänimaailmasta.

Photo by Mimmi Helkiö

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Þorkell Nordal, islantilainen säveltäjä. Olen asunut, opiskellut ja työskennellyt viimeiset viisi vuotta Helsingissä. Valmistuin Sibelius-Akatemiasta viime joulukuussa – on hienoa olla taas täällä esittämässä musiikkiani!

Miten kuvailisit itseäsi säveltäjänä?

Sävellän enimmäkseen soittimille, mutta tykkään laajentaa skaalaa elektronisilla saundeilla. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut ihmisäänen ilmaisuvoimasta, mikä on tärkeä teema myös tulevassa konsertissa. Uskon, että monilla teoksistani on paljon vaikutusta toisiinsa – yritän aina löytää uusia konteksteja ja lähestymistapoja mielenkiinnon kohteisiini. 

Miten kuvailisit luomisprosessia kitaristi Mark Reid Bulatovin kanssa?

Yhteistyömme on ollut todella mielenkiintoista. Tutustuimme toisiimme Sibelius-Akatemiassa ja totesimme haluavamme luoda jotain yhdessä. Viime kesänä teimme yhteistyötä kuukauden ajan, minkä myötä aloimme löytää yhteisen kielen ja ideoita projektia varten.

Ajattelimme, että olisi kiinnostavaa avata työskentelyprosessia muille esiintymällä. Ensimmäisen kuukauden jälkeen esitimme konsertin ensimmäisen teoksen ikään kuin edelleen muokkaustilassa olevana luonnoksena, ja viime kesän lopussa esitimme toisen teoksen. Myöhemmin Mark esitti ensimmäiset kolme teosta maisterikonsertissaan.

Keskustelut konserttiin käytettävästä materiaalista olivat mielenkiintoisia. Toin ideoita Markille melko raakileina ja meillä oli monia rakentavia, kriittisiäkin keskusteluja niihin liittyen. En yleensä kävisi ihan tällaisia keskusteluja esiintyjän kanssa. Luomisprosessi on tukenut säveltäjäntyötäni ja auttanut minua löytämään syvemmän yhteyden siihen, miksi teen mitä teen.

Prosessi on ollut minulle uusi tapa työskennellä, sillä yleensä teen kappaleen mieluummin kerralla valmiiksi. On ollut mukavaa, kun esiintyjä on tuntenut ideani kunnolla alusta lähtien ja että kappaleet voivat vielä muuttua esittämisen jälkeen. On hienoa tavata joku, joka on valmis käyttämään aikaa ajatteluun ja tällaiseen yhteistyöhön.

Miten kuvailisit konsertin teoksia, äänimaailmaa tai tunnelmaa? 

Sävellykset on kirjoitettu kitaralle ja elektroniikalle. Olen myös sämplännyt materiaalia lauluteoksesta, jonka sävelsin puolitoista vuotta sitten. Sämplet lauloi alun perin Tuuli Lindeberg, ja niitä käytetään välisoittoina kappaleiden välillä. Ne sitovat konsertin yhteen, sillä monet kitarakappaleiden ideat kumpuavat alkuperäisestä lauluteoksesta.

Käytän samankaltaisia ääniä ja musiikillisia elementtejä koko konsertin ajan: sekin on osa konsertin ritualistista luonnetta. Yritän myös luoda yhteyksiä ihmisäänen ja kitaran äänen välillä.

Kappaleiden tulisi toimia myös yksinään, irrallaan kokonaisuudesta. On kuitenkin mahtava tilaisuus luoda kokonainen konsertti niiden ympärille, koska silloin ideat ja äänet voidaan tuoda paremmin esiin.

Mitä ritualismi tarkoittaa tässä konsertissa? Entä mitä ”animistiset” rituaalit merkitsevät?

Konsertissa ritualismi tarkoittaa elementtien toistumista ja tiettyihin ääniin keskittymistä. Tietynlainen tunnelma luodaan epätavallisten, mutta keskenään liitännäisten elementtien avulla. Minusta kiinnostavin, ritualistisin piirre konsertissa on kuitenkin jopa pakkomielteinen äänien toistuvuus. Laajemmin ajateltuna konsertin konsepti on itsessään rituaali: yleisö ja esiintyjä tietävät tarkkaan, kuinka käyttäytyä sen aikana.

Konsertin nimi “Animistic rituals” keksittiin melko varhaisessa vaiheessa. Alun perin tämä tarkoitti sitä, että halusimme tutkia kuinka soitin itse haluaisi tulla soitetuksi. Tarkoituksemme oli hylätä instrumenttiin liittyviä ennakkokäsityksiämme ja käsitellä kaikkea soittimeen liittyvää sopivana materiaalina. Tällöin kitaran puupinnat, kitarakotelo ja jopa kielten vaihtaminen ovat käyttökelpoisia äänimaisemia.

Vaikka olen taustaltani klassinen kitaristi, en ole aiemmin kirjoittanut sooloteosta kitaralle. Prosessissa löysin yhteisen kielen kitaran ja oman musiikillisen estetiikkani välille. Ehkä tämä on myös osa sitä animismia. Usein keksimieni teosten ja konserttien nimet heijastavat kulloistakin lähestymistapaani luomisprosessiin, joten olen myös todella iloinen, kun yleisö löytää henkilökohtaisia merkityksiä musiikkiini.

Mikä on erityisen merkillepantavaa tulevassa konsertissa?

Luon musiikillista tekstuuria kitaralla ja lauluäänillä. Minua kiinnostaa ihmisäänen eri ilmaisutavat – se yhdistää hienolla tavalla melua ja ilmaisukykyä. Kannustan yleisöä lähtemään konserttimatkalle löytämään ja tutkimaan ihmisäänen erilaisia ulottuvuuksia ja nauttimaan niistä. Toivon, että yleisö liittyy rituaaliin ja luo omia tulkintojaan siitä.