Ruotsinkielisen näyttelijätaiteen lehtori pyrkii synnyttämään odottamattomia oivalluksia
Töissä Taideyliopistossa -juttusarjassa tutustutaan työntekijöihin, jotka ovat erilaisissa rooleissa mahdollistamassa opiskelijoiden kasvun korkeatasoisiksi ja laaja-alaisesti ajatteleviksi taiteilijoiksi ja muutoksentekijöiksi.
Kuka olet ja mitä teet Taideyliopistossa?
Olen Stina Engström. Työskentelen lehtorina ruotsinkielisessä näyttelijäntaiteen koulutusohjelmassa. Olen utelias ihminen, elävä olento, näyttelijä ja puheen sekä äänen opettaja.
Kerro tyypillisestä työpäivästäsi
Yritän työssäni, parhaani mukaan, olla ohjaamatta ja kontrolloimatta. Sen sijaan pyrin synnyttämään ”meillä ei ole aavistustakaan” -tilanteen. Tällä haluan tehdä tilaa aavistuksille, joita meissä jokaisessa on. Näistä aavistuksista kasvaa vähitellen oivalluksia. Kun oivallukset syntyvät sisältä käsin ja ovat omasta itsestä lähtöisin, ne ovat ruumiillisia, uusia ja odottamattomia, ne ovat kestäviä.
En voi opettaa kenellekään mitään. En voi luvata kenellekään, että he oppisivat ”juuri tämän”. Ymmärrys, joka syntyy taiteellisissa prosesseissa ei ole ennalta määrättyä; emme voi tietää mihin olemme matkalla etukäteen. Se voi toisinaan tuntua turhauttavalta, mutta samalla todella inspiroivalta. ”Meillä ei ole aavistustakaan” -tilanne avaa lukemattomia ennalta näkemättömiä mahdollisuuksia luovuudelle ja tutkimisille, mutta myös vanhojen kaavojen rikkoutumiselle. Sen takia tyypillinen työpäivä on päivä, jolloin odottamaton tapahtuu.
Missä on henkinen kotisi?
Luulen että minulla on monta kotia. Tunnen olevani kotona aina, kun koen että tapaan ihmisiä, jotka saavat olla omia itsejään ja kun minäkin saan olla oma itseni. Kun voimme olla olemassa yhdessä erilaisina, eikä meidän tarvitse puolustautua tai rakentaa esteitä välillemme.
Myös meri on minulle koti. Merellä voin hengittää ja pidättää hengitystä. Voin istua meren kanssa. Kuuntelen aaltoja, ja hengitän rauhaa, hiljaisuutta, sitä että olen osa jotain suuremaa, ehkä ymmärrän jotain. Mutta myös meressä ollessani ymmärrän jotain, ja olen osa jotain suurempaa. Se tuntuu ihmeellisellä tavalla merkitykselliseltä. Voin sukeltaa, pidättää hengitystä, voin liikkua toisin, vapaammin. Olen kotona.
Mitä Taideyliopiston esitystä tai näyttelyä olet käynyt viimeksi katsomassa?
Ruotsinkielisen näyttelijäntaiteen kolmannen vuosikurssin monologit ja maisteriopiskelijoiden esityksen ”Spegelsalen”.
Sait vastikään Svenska Teaternin Skillnaden-palkinnon tekemästäsi merkityksellisestä pedagogisesta työstä Taideyliopistossa. Miltä palkinnon saaminen tuntui?
Tuntui valtavalta, melkein liialta, saada tällainen tunnustus! Olen kiitollinen ja liikuttunut. Palkinto jaettiin Suomenruotsalaisilla Teatteripäivillä, jotka järjestettiin tänä vuonna Turussa 20.-21.11. Nyt on jo joulukuun puoliväli ja tuntuu hieman nololta puhua siitä edelleen. Keskityn mieluummin työhöni.
Kenelle haluaisit lähettää terveisiä, ja millaisia?
Kaikista maailman ihmisistä ja olennoista valitsen lähettää terveiset isälleni. Hän opetti minulle niin paljon. Hänellä oli niin ärsyttävä tapa vastata useimmiten kysymyksiini: ”Jaa-a Stina, se riippuu!” Häntä minun on kiittäminen uteliaisuudestani. Kiitos isä!
Taideyliopistosta
Taideyliopisto on avoin taiteiden kohtauspaikka, rohkeiden uudistajien ja perinteen taitajien kriittinen yliopistoyhteisö. Muodostamme ainutlaatuisen ympäristön taiteilijana kasvamiseen ja vahvistamme taidetta ja sen muutosvoimaa. Taideyliopisto on yksi maailman johtavia esittävän taiteen yliopistoja ja siihen kuuluvat Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu. Opiskelijoita meillä on noin 2 000 ja henkilötyövuosia noin 700.
#töissätaideyliopistossa #meolemmetaideyliopisto