Puhallinorkesterinjohdon opiskelija: ”Toivoisin, että sotilassoittokuntien rooli musiikillisessa maanpuolustustyössä tunnistetaan”
Lue sotilaskapellimestariksi valmistuvan Soila Takasen haastattelu.
Miten löysit puhallin- ja sotilasmusiikin?
Olen alun perin valmistunut 2016 musiikinopettajaksi Jyväskylästä ja soitin silloin yliopiston puhallinorkesteri Puhkupilleissä. Jo ennen tätä olin soittanut kotipaikkakunnalla Kuortaneella soittokunnassa, joka silloin suurilta osin koostui sukulaisistani, joten puhallinmusiikki tuli vähän kuin suvun perintönä. Puhkupilliaikoina tarjoutui mahdollisuus kokeilla myös orkesterin johtamista. Tuntui, että se sujui ja sain positiivisia kokemuksia.
Sinetin ajatus puhallinorkesterin johtamisesta sai suorittaessani naisten vapaaehtoista asepalvelusta Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa. Siellä sain kannustusta ja kokemusta siitä, miltä tuntuu saada varsinaista opetusta kapellimestarin tehtäviin. Pääsin Sibelius-Akatemiaan 2022, ja armeijan käyneenä sotilaskapellimestarin linjan valinta oli minulle selkeä – siksikin, että sotilassoittokunnissa on auki ja tulossa avoimeksi paikkoja muun muassa eläköitymisten vuoksi. Se antoi selkeän suunnan myös työelämää ajatellen.
Yhteistyö ammattiorkesterien kanssa on ollut opinnoissa keskeistä, ja sotilassoittokuntavierailut antavat tärkeää kuvaa työkentästä. Sotilaskapellimestarin työssä on moniin muihin kapellimestaritehtäviin verrattuna enemmän hallinnollisia tehtäviä. Koulutukseemme kuuluvat myös tietyt Puolustusvoimien ja sotilasmusiikkialan päällystötehtäviin liittyvät kurssit, jotka suoritetaan Maanpuolustuskorkeakoulussa. Sotilaskapellimestarilinjalle päästäkseen opiskelijan tulee olla varusmiespalveluksen suorittanut ja pääsykokeissa on Sibelius-Akatemian valintakokeiden lisäksi Puolustusvoimien omat soveltuvuustestit.
Minkälaisista osasista opintosi koostuvat?
Opintojen pysyvä elementti on harjoitusorkesteri eli “kapubändi”, jonka kanssa työskentelemme pääsääntöisesti maanantai- ja tiistai-illat. Lehtori Petri Komulainen pitää valmistavia tunteja, joissa syvennetään näkemystä teoksiin. Petri on todella hyvä johtamisen tekniikan kouluttaja.
Toki opintoihin kuuluvat myös soittotunnit. Pääsoittimeni on tuuba ja sivusoittimena lyömäsoittimet Myös partituurinsoittotunnit kuuluvat johtamisaineita opiskeleville. Muuten maisterivaiheessa saa valita opintoja aika vapaasti.
Olen pitänyt itseäni melko visuaalisena oppijana. Täällä olen huomannut, että pelkkä valokuvamuisti ei toimikaan, sillä johtaminen on hyvin fyysistä. Esiintymisvalmennus- ja Feldenkrais-tunneilla olen tutustunut paremmin omaan työvälineeseeni, joka nyt on oma keho, kädet ja kasvot. Partituurinsoitto on kapellimestarille hyvää aivopalapeliä erityisesti puhallinorkesterissa, jossa toimitaan instrumenttien eri vireisyyksien kanssa!
Meillä on myös “vaihtoviikot”, jolloin orkesterinjohdon ja kuoronjohdon opettajat opettavat meitä oman lehtorin sijaan. Jo se, että toinen opettaja on paikalla, saattaa innostaa kokeilemaan tekemään asioita toisin kuin yleensä ja avata uusia näkökulmia omiin kehityskohteisiin.
Täällä on pitänyt tarkkaan itse miettiä mitä haluaa. Olen kokenut kapellimestariopinnot henkilökohtaisempina kuin esimerkiksi opettajaopinnot.
Minkälainen porukka on puhallinorkesterijohdon luokka?
Meitä on tällä hetkellä viisi pääaineopiskelijaa ja yksi sivuaineinen opiskelija. On hyvä, että ryhmä on pieni ja tiivis. Niin me kaikki saamme riittävästi aikaa orkesterin edessä – se on tärkeintä. Meillä on mielestäni hyvä henki. Ei tarvitse pelätä toisten ajatuksia vaan kannustetaan ja keskustellaan. Annamme myös toisillemme tilaa. Hyvä keskustelukulttuuri on tärkeää, ettei energiaa mene hukkaan sen murehtimiseen mitä muut ajattelevat.
Minkälaisia urasuunnitelmia sinulla on valmistumisen jälkeen?
Tulen työllistymään johonkin Puolustusvoimien sotilassoittokuntaan, mutta en tiedä vielä mikä se tulee olemaan. Olen avoin tämän suhteen – täytyy olla valmis muuttamaan niin Rovaniemelle kuin Turkuun. Useimmiten “lähtövirka” löytyy Varusmiessoittokunnasta. Siellä mahtavaa on nuorten kohtaaminen, ja pedagogisista taidoista ja opettajankoulutuksesta on ehkä eniten hyötyä. Kapellimestari ei ole opettaja, mutta orkesterissa pätevät monet ryhmän toiminnan lainalaisuudet ja ryhmädynamiikan ilmiöt kuin muuallakin.
Olen toinen Sibelius-Akatemiasta valmistuva naispuolinen sotilaskapellimestari musiikkikapteeni Aino Koskelan jälkeen. Ymmärrän, että naiset tällä alalla voivat edelleen olla “juttu”. Toisaalta vapaaehtoista palvelusta suorittavat naiset esimerkiksi Varusmiessoittokunnassa on suhteellisen vakiintunut asia, vaikka määrä vaihtelee vuosittain. Sotilassoittokunnissa naisia on ollut muusikoina jo jonkin aikaa ja kapellimestareitakin tulee lisää. Haluaisin omalla esimerkilläni näyttää, että tällainenkin urapolku musiikin parissa on mahdollinen.
Koen, että vahvuutenani ovat sosiaaliset taidot ja soittajien kohtaaminen, ja pidänkin sitä tärkeänä: soittimet eivät soita itse itseään vaan muusikko niiden takana. Olen myös saanut kiitosta lyönnin selkeydestä. On tärkeää oppia huomaamaan, mitä musiikki vaatii: kapellimestarina minun pitää osata toteuttaa se ja saada se ulos orkesterista niin, että yleisökin kuulee. Toisaalta pyrkimys on tehokkuuteen: orkesterin harjoitusaika on arvokasta, eikä sitä saa tuhlata. Pitää tunnistaa, mitä tehokkuus milloinkin tarkoittaa.
Miltä näyttää suomalainen puhallinorkesterien ja sotilassoittokuntien kenttä tällä hetkellä?
Kuulun Suomen Puhallinorkesteriliiton hallitukseen ja olen sitä kautta miettimässä näitä asioita. Aikaisemmin puhallinorkestereita on ollut lähes jokaisessa kunnassa. On paikkakuntia, joilla on todella toimivia puhallinorkesteritoiminnan malleja. Niistä koitetaan saada kentälle virtaa ja esimerkkiä. Tulemme kapellimestareina tekemään töitä harrastajaorkesterien kanssa ja toimimaan kouluttajinakin. Puhallinsoittajien yhteinen haaste on saada riittävästi uusia harrastajia. Pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevana tunnistan, miten iso asia soittokunnan esiintyminen voi olla. Sitä merkitystä ei saa unohtaa. Tarvitaan yhteistoimintaa ja uskallusta näkyä.
Tärkeää olisi myös pystyä lunastamaan sotilassoittokuntien paikka Puolustusvoimien “soivana käyntikorttina” eri tilaisuuksissa ja seremonioissa. Toivoisin, että niiden rooli musiikillisessa maanpuolustustyössä tunnistetaan: näymme ja luomme hyvää henkeä musiikin avulla. Sotilassoittokuntien toiminta on hyvin monipuolista ja tarjoaa synergiaa esimerkiksi säveltäjille kantaesitysten kautta.
Mitä vinkkejä antaisit sotilaskapellimestarikoulutuksesta kiinnostuneelle?
Jo hakuprosessi on opettava kokemus. Kannattaa kuunnella omaa oloaan: onko nyt hyvä hetki lähteä valintaprosessiin? Olennaista on voida olla oma itsensä. Valintakokeissa usein etsitään koulutettavuutta ja potentiaalia. Valmis ei tarvitse olla.
Minulla ensimmäinen opintovuosi meni pitkälti totutellessa talon tavoille. Piti muuttaa uuteen kaupunkiin, oli isoja muutoksia ja omat haasteensa. Siinä tilanteessa voi tulla illuusio, että kaikki tulisi saada heti toimimaan. Pitää antaa itsellensä aikaa: prosessi on käynnissä koko ajan ja aivot työstävät asioita myös tiedostamatta. On hyvä muistuttaa mieleensä, mistä on lähdetty ja mihin on tultu.
Lopulta kapellimestarin ammatti on aika yksinäinen. Toimeen pitää tulla kaikkien kanssa, siitä lähdetään, mutta sosiaalisiin tilanteisiin on hankala valmistautua etukäteen. Opinnoissa esimies- ja johtamistaitoja käsitellään lopulta melko vähän, enemmän niitä meidän ammattiimme ja koulutuksessamme saa Puolustusvoimien puolelta. Vaikka henkilöstöjohtamisen taidot eivät varsinaisesti painotukaan johtamisaineiden koulutuksessa, pidän ihmistaitoja hyvin tärkeinä. Myös hierarkia on Puolustusvoimissa aivan omanlaisensa. Mietin paljon, miten voisin soveltaa tulevassa työympäristössäni pedagogisia taitojani.
Opiskelijan on tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan. Sopiva levon ja treenin suhde on yksilöllistä. Itse olen koettanut hidastaa tahtiani: paikasta toiseen ei tarvitse siirtyä pää kolmantena jalkana. Ulkona oleminen helpottaa, puhelimella olemisen vähentäminen vaikuttaa myös. Minulle myös kirpputoreilla käyminen on tapa nollata: ei tarvitse ajatella mitään musiikkiin liittyvää. Tykkään kuunnella radio-ohjelmia tai äänikirjoja ja saada niistä uusia ajatuksia.
