Promootion yhteydessä järjestettävä Gatherings-näyttely tutkii sadonkorjuun teemaa
Praxis-opiskelijat Elif Erdoğan ja Isabela Hueara Carneiro kuratoivat promootion yhteydessä nähtävän Gatherings-näyttelyn. Näyttely on esillä Musiikkitalossa 10.–29. elokuuta 2024. Haastattelussa Elif ja Isabela kertovat opinnoistaan sekä näyttelyn kuratointiprosessista.
Mitä opiskelette ja missä vaiheessa opintojanne olette?
Opiskelemme molemmat toista vuotta Praxis-Exhibition Studies -maisteriohjelmassa, jonka pääpaino on nykyaikaisissa kuratointikäytännöissä. Aloitimme opinnot tammikuussa 2023 ja olemme molemmat tällä hetkellä opinnäytetyön kirjoitusvaiheessa.
Millainen näyttely Musiikkitalolla on elokuussa luvassa? Yhdistääkö teoksia jokin teema?
Halusimme valita aiheen, joka sekä sopii promootioon että heijastaa Taideyliopiston yhteisöllisyyden ja yhteistyön periaatteita. Niinpä lähestyimme ”sadonkorjuun” teemaa ajattelemalla studioissaan työskenteleviä taiteilijoita siementen kylväjinä, joiden taideteokset edustavat heidän työnsä hedelmiä. Tämä taideteosten sadon keräämisen käsite symboloi taiteilijoiden kollektiivisia ponnisteluja, aivan kuten pelloilta kerättäviä satoja. Sadonkorjuun teema toimi meille voimakkaana metaforana, joka edusti paitsi taiteellisten pyrkimysten huipentumaa myös yhteistyön henkeä ja yhteistä juhlaa taideyhteisössä. Se antoi meille mahdollisuuden tutkia ”sadon” eri puolia yltäkylläisyydestä ja kasvusta ajan kulumiseen ja yhteisön tärkeyteen sekä tarinankerrontaan.
Gatherings-näyttely esittelee kahdeksan lahjakkaan Kuvataideakatemialaisen töitä, joista jokainen tarjoaa oman tulkintansa teemasta. Näyttelyn taiteilijoita ovat Milja Havas, Meri Hiironen, Joel Hilska-Heikkinen, Piia Kokkarinen, Raana Lehtinen, Kate Ruck, Eva Volmerson ja Arno Westerberg. Vierailijat voivat odottaa näkevänsä monipuolisen valikoiman taideteoksia, jotka tutkivat ”sadon” näkökulmia, kuten runsautta, ympäristöelementtejä, ihmisen työtä ja tarinankerrontaa. Esillä on myös abstrakteja teoksia, jotka käyttävät muotoja, värejä ja eleitä herättääkseen ”sadonkorjuun” käsitteeseen liittyvän energian ja rytmin.
Näyttelyssä oleellista on myös yhteisöllisyys. Tuomalla kuvataiteilijat, näyttelijät, esiintyjät ja muusikot yhteen, promootio ja Gatherings-näyttely luovat elämyksen, joka juhlistaa taideyhteisön kollektiivista luovuutta ja yhteistyötä, joten sitä voidaan ajatella taiteen kaikkien muotojen juhlana. Toivomme, että kaikki nauttivat siitä!
Millainen kokemus näyttelyn kokoaminen on ollut? Mitä olette oppineet?
Olemme kohdanneet haasteita, kuten rajalliset resurssit, aikarajoitukset sekä Musiikkitalon ikkunagalleriatilan arkkitehtuurin asettamat paikkasidonnaiset rajoitukset, vaikka rakennus itsessään on upea.
Näyttely on suhteellisen pieni, mutta olemme oppineet paljon. Meillä on monipuolinen tausta ja aiempi asiantuntemus alalta, mutta tämä projekti antoi meille erityisesti mahdollisuuden oppia lisää suomalaisesta taidekentästä ja käytännön asioista, kuten sopimuksista, vakuutuksista ja taideteosten hinnoittelusta Suomessa. Kokemusta on kertynyt myös myynnin hoitamisesta, mikä on ollut meille uutta. Meille on ollut myös tärkeää, että kohtaamme tämän näyttelyn kautta erilaisen yleisön. Vaikka näyttely- ja konserttivieraiden välillä on jonkin verran päällekkäisyyttä, tämä uusi yleisö tarjoaa meille tuoreen näkökulman.
Lopuksi voimme sanoa, että kokemuksemme tämän näyttelyn kokoamisesta on ollut arvokas oppimismatka meille molemmille sekä käytännön taitojen että yhteistyösuhteiden rakentamisen kannalta. Kiitos kaikille niille, jotka antoivat meille tämän mahdollisuuden tehdä yhteistyötä.
Mitä kaikkea opintonne sisältävät?
Saamme räätälöidä opintomme kiinnostuksemme toiveidemme ja tarpeidemme mukaan. Kuten ohjelman nimestä voi päätellä, ohjelma on sekoitus teoriaa ja käytäntöä. Ohjelmassa on tällä hetkellä kuusi opiskelijaa. Me kaikki haimme opintoihin tavoitteenamme kehittää alan asiantuntemusta palautteen, perusteellisten tutkimusmahdollisuuksien, pohdintojen ja kritiikin avulla oppiaksemme lisää alan nykyaikaisista käytännöistä sekä näyttelyiden historiasta ja kuratoriaalisista lähestymistavoista. Mutta ehkä vielä tärkeämpää on, että pyrimme määrittelemään ja keskustelemaan aikakautemme akuuteista teemoista ja siitä, miten voimme kuratoinnin ja taiteen avulla parantaa nykyhetkeämme ja tulevaisuuttamme.
Haluaisimme lisätä pienen, mutta tärkeän huomautuksen. Kaikki kysyvät meiltä: Mikä on kuraattori? Tai mitä eroa on kuratorisella ja kuratoinnilla? Tämä on vaikea kysymys, mutta ehkä tämä on oikea paikka yrittää selittää, mitä teemme.
Olemme keskustelleet enimmäkseen käynnissä olevista väittelyistä liittyen ”kuratorisen” ja ”kuratoinnin” käsitteisiin näyttelykäytännöissä. Tutkijat, kuten Jean Paul Martinon ja Maria Lind erottavat nämä kaksi. ”Kuratorinen” keskittyy esitykseen ja ”kuratointi” edustukseen. Tämä erottelu on ristiriidassa Herald Szeemanin näkemyksen kanssa kuraattorista pelkästään ”näyttelyntekijänä”, joka korostaa taiteen julkistamisen käytännöllistä puolta. Kuten myös Hongjohn Lin ehdottaa, Szeemanin ideassa on kauneutta, sillä hän näkee kuratoinnin runollisena tekona, johon liittyy luovuutta ja muutosta. Vaikka ”kuratorinen” sisältää usein filosofisia ja eettisiä näkökohtia, kyseenalaistamme, voivatko kuratoinnin edustamat näkökohdat kattaa myös kuraattorin esityselementit ja kuka olisi vastuussa tästä esityksestä.
Mikä on opinnoissanne parasta, entä ikävintä?
Kuten mainitsimme, jokaisella Praxis-opiskelijalla on erilaiset suuntaukset ja kiinnostuksen kohteet, ja meillä kaikilla on ollut mahdollisuus räätälöidä ohjelma vastaamaan omia tarpeitamme ja toiveitamme. Tässä on sekä hyviä että huonoja puolia.
Positiivista on ensinnäkin se, että monimuotoisuus on auttanut meitä näkemään alan eri puolia. Ryhmämme tuntuu pieneltä yhteisöltä, jossa keskustelemme eri aiheista ja opimme toisiltamme sekä luokkahuoneessa että sen ulkopuolella. Toinen hyvä puoli Taideyliopistossa yleisesti on se, että olemme päässeet laajentamaan näkökulmiamme monien eri taustoista ja painotusalueilta tulevien vierailevien asiantuntijoiden, taiteilijoiden, kuraattoreiden ja kirjailijoiden kautta. Tämä on avannut uusia keskusteluja ja laajentanut näkemyksiämme.
Haittapuolena on se, että kuten kaikilla instituutioilla, Taideyliopistollakin on omat ongelmansa, erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulevien kansainvälisten opiskelijoiden näkökulmasta. Juuri meidän koulutusohjelmamme haasteena on ollut se, että vaikka meillä on kaksi loistavaa osa-aikaista luennoitsijaa, olemme kohdanneet epävarmuutta ohjelman suunnasta ja tulevaisuudesta henkilöstön puutteen vuoksi.
Olemme vastanneet näihin haasteisiin tekemällä tiiviimpää yhteistyötä keskenämme. Tämä on auttanut meitä muodostamaan ystävyyssuhteita sekä vahvoja taiteilija-kuraattorisuhteita. Opinnot ovat tarjonneet ainutlaatuisen tilaisuuden työskennellä tiiviisti muiden taiteilijoiden kanssa, jakaa heidän kanssaan saman ajan ja tilan, mikä on todennäköisesti vaikeampaa valmistumisen jälkeen. Tämä taiteilijoiden läheisyys oli myös yksi tärkeimmistä syistä miksi haimme Taideyliopistoon ja erityisesti Praxis-ohjelmaan: mahdollisuus olla helposti tekemisissä muiden taiteilijoiden kanssa ja olla rennossa vuorovaikutuksessa, kuten tavata kahvi- tai teekupin äärellä, on ollut uskomattoman tukevaa ja rikastuttavaa.
Näyttelystä
Näyttely on esillä Musiikkitalon näyttelyvitriineissä Konserttisalin lähellä 10.–29.8.2024. Näyttelyyn on vapaa pääsy Musiikkitalon aukioloaikojen puitteissa.
Taiteilijat: Milja Havas, Meri Hiironen, Joel Hilska-Heikkinen, Piia Kokkarinen, Raana Lehtinen, Kate Ruck, Eva Volmerson ja Arno Westerberg.