Pride-viikon haastattelussa Aune Kallinen: Tilan tekeminen mahdollistaa jokaisen osallisuuden ja elämän runsauden
Helsinki Pridea juhlitaan 28.6.–4.7.2021. Tässä haastattelusarjassa neljä taideyliopistolaista pohtii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilannetta omakohtaisten kokemusten, taiteen ja laajemmin yhteiskunnallisen keskustelun kautta. Tällä kertaa haastateltavana on Taideyliopiston ruotsinkielisen näyttelijäntaiteen professori Aune Kallinen.
Taideyliopistosta kiinnostunut hakija ottaa yhteyttä ja kysyy, miten yliopistossamme suhtaudutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Mitä vastaat?
Taideyliopistossa alettiin keskustella sukupuolten moninaisuudesta enemmän noin puolitoista vuotta sitten opiskelijoiden aloitteesta. He perustivat työryhmän, joka alkoi ajaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita Taideyliopistossa ja nostaa esille epäkohtia. Se myös järjestää trans-ja muunsukupuolisten opiskelijoiden ja opettajien tapaamisia.
Yhdessä oppilaskunnan kanssa työryhmä toteutti opiskelijoille suunnatun kyselyn sukupuolten moninaisuudesta. Kyselyn tulokset osoittavat selkeästi, että trans-ja muunsukupuolisten opiskelijoiden tasa-arvoisen kohtelun eteen on vielä runsaasti töitä tehtävänä.
Taideyliopisto on strategiassaan sitoutunut syrjimättömyyteen, mutta käytännössä muutos tuntuu etenevän hitaasti. Asioista keskustellaan tällä hetkellä ja ilahduttavaa on esimerkiksi se, että pukuhuoneet ja vessat saadaan inklusiivisiksi ensi syksystä alkaen.
Miten meidän tulisi tehdä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilannetta ja kokemuksia enemmän tai paremmin näkyväksi Taideyliopistossa?
Tehtävää on paljon: tarvitsemme vuotuisen koulutuksen henkilökunnalle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyen, myös tuntiopettajille. Yliopiston johdon tulee sitoutua syrjimättömyyteen myös käytännön tasolla – tämä tarkoittaa rakenteellisia muutoksia ja pitkäjänteisiä prosesseja ja keskustelua.
Erityisesti transihmisiin kohdistuu yhteiskunnassamme jatkuvaa väkivallan uhkaa. Meidän tulee yhdessä kantaa vastuu jokaisen turvallisuudesta. Sitten on kieli ja paperityöt: meidän on käytävä läpi kaikki lomakkeet sukupuolen moninaisuuden ja itsemäärittelyoikeuden näkökulmasta.
Virallisissakin yhteyksissä on ihmisen tärkeää esimerkiksi saada valita, mitä kutsumanimeä hän käyttää. Ruotsin- ja englanninkielisessä viestinnässä pitäisi siirtyä käyttämään sukupuolineutraaleja pronomineja. Listaa voisi jatkaa.
Kuinka helppoa seksuaalivähemmistöihin kuuluvan on toimia omalla taiteenalallasi tänä päivänä? Onko syrjimättömyys jo itsestäänselvää?
Syrjimättömyys ei missään nimessä ole itsestäänselvää. Taide ei ole irrallaan muusta maailmasta: Euroopassa on otettu takapakkia suhteessa seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, konservatiiviset ja fasistiset liikkeet ovat suoranaisessa sodassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan.
Esitysten tekeminen on aina myös yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmään liittyen käyty keskustelu transihmisten representaatiosta ja roolituksesta kertoi tietämättömyydestä ja siitä, miten transfobinen teatteriala voi vielä olla. Läpi koko tuotantoketjun pitäisi huomioida, kuka tarinaa kertoo ja kenen ääni siinä kuuluu.
Teatterissa – kuten muuallakin – ihmisiä roolitetaan lähinnä binäärisesti naisten ja miesten rooleihin. Koko systeemi on edelleen rakennettu binäärin varaan, ja sitä pitää horjuttaa, jotta saamme lisää tilaa moninaisuudelle ja valoisamman tulevaisuuden kaikille.
Tilan tekeminen ja huomioonottaminen on ihanaa. Se mahdollistaa jokaisen osallisuuden ja elämän runsauden.
Mikä erityinen merkitys tai tehtävä omalla taiteenalallasi voi olla erilaisissa vähemmistökysymyksissä?
Taide on aina maailmojen tekemistä, eikä koskaan vain heijastamista ja representaatiota. Se on maailmojen tekemistä mahdolliseksi ja siksi sillä on erityistä merkitystä.
Miksi tarvitaan pride-tapahtumia tänä päivänä?
Pride on lähtökohtaisesti kapinaliike. Vähemmistöjen elämisen oikeuksia halutaan edelleen rajoittaa, joten kapinaa tarvitaan yhä. Näkyvyyttä ja kansalaisaktivismia tarvitaan, ja meteliä on edelleen syytä pitää.
Mikä sinua turhauttaa nykyhetken julkisessa keskustelussa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä?
Keskustelussa vähemmistöjen oikeuksista unohdetaan pääsääntöisesti taloudelliset rakenteet ja talouskritiikki. Tällä talousjärjestelmällä, jonka keskellä sinnittelemme emme saa luotua tasa-arvoista maailmaa. Yksi osa tätä on pinkwashing. Monet yritykset liehuttavat sateenkaarilippua yhden viikon vuodessa, mutta eivät ole valmiita sitoutumaan vähemmistöjen oikeuksien kehittämiseen pitkällä tähtäimellä.
Aito moninaisuuden huomioiminen on haastavaa mutta palkitsevaa työtä. Rakenteet eivät muutu pelkällä hyvällä tahdolla paremmiksi.
Mitä sanoisit nuorelle itsellesi ohjeeksi tämän päivän elämänkokemuksellasi?
Sanoisin että saat olla itsellesikin tuntematon, ettet koskaan tule valmiiksi. Outous itsessä ei katoa mihinkään, ja se on lohdullista. Tämä liittyy sekä henkilökohtaiseen elämään että työrooleihin.
Tuntemattoman kanssa oleilu auttaa luomaan yhteyksiä. Ruotsiksi mietimme kollegojen kanssa sanoja undra (ihmetellä) ja beundra (ihailla), ja olemme huomanneet, että ihmeellisen näkeminen onnistuu tuntemattoman kautta. Se on mahdollisuus yhteiseloon.
Teksti: Päivi Brink