Pekka Kuusisto: Kun isäni istuu pianon ääreen, alkaa musiikkia vaan kummuta hänestä
Sibelius-Akatemian oopperakoulutus juhlistaa 90-vuotisjuhliaan viettävää säveltäjä Ilkka Kuusistoa järjestämällä kolmet ”Ilkan Iltamat” Musiikkitalon Sonore-salissa 30.11.–2.12.2023.
Oopperakoulutuksen professori Markus Lehtinen haastatteli säveltäjän poikaa, viulutaiteilija, kapellimestari, säveltäjä Pekka Kuusistoa Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoituksen jälkeen 8.11.2023.
Minkälaisista palasista isäsi muusikkous ja persoona koostuu?
Ilkan luonteelle on hyvin tyypillistä ulospäin suuntautuneisuus sekä asioista ja ilmiöistä kiinnostuneisuus. Hänelle on tärkeää tutustua uusiin ihmisiin ja verkottua laajasti omassa elinympäristössään. Status, yhteiskunnallinen asema tai taiteen arvottaminen eivät ole olleet hänelle merkityksellisiä. Hän on hyvin laaja-alainen; Darmstadtin nykymusiikkiopinnot, improvisoinnin luontevuus, afroamerikkalaista musiikin ja jazzin laaja tuntemus – kaikki nämä moninaiset puolet ovat hyvin kuultavissa hänen sävellystuotannossaan.
Miten muistat musiikin ja laulun olleen osa lapsuutesi arkea?
Molemmat olivat luonnollinen osa lapsuuttamme – äitimme opiskeli laulua sekä lauloi kuorossa. Isälle laulu oli paitsi työväline säveltämisen apuna, mutta myös huumorin ja kujeilun väline. Minä ja veljeni Jaakko saimme myös osuutemme – kun aamuheräämisestämme ei meinannut tulla mitään, isä hoiti asian kunnon kovaäänisellä lauluesityksellä.
Millaisia ajatuksia sinulle nousee isäsi säveltämisestä?
Isälläni on ollut selvästi erilaisia kausia säveltäjänä. Nuoruudessa sävelletyt kokeellisemmat kappaleet, laajat oopperat ja vielä laaja orkestrointi- ja sovituskirjo ovat kaikki varmasti vaatineet erilaisia lähestymistapoja musiikin kirjoittamiseen. Koska improvisaatio on hänelle luontevaa, tuntuu että aina kun hän istuu pianon ääreen, alkaa musiikkia vaan kummuta hänestä. Enää pitäisi jaksaa kirjoittaa se talteen!
Isäni toimi aikoinaan myös ravintolamuusikkona ja hän aisti jo silloin herkästi, millainen musiikki toimii yleisöön. Hän kirjoittaa musiikkia, jota haluaisi itsekin kuunnella, mutta pitää myös tärkeänä, että se tavoittaisi ja koskettaisi yleisöään.
Miten isäsi suhtautuu oopperaan taidemuotona?
Luulen, että hän näkee sen aidosti monitaiteisena lajina sen sijaan, että esimerkiksi musiikki olisi etusijalla muihin teoksen osa-alueisiin nähden. Hänelle tarinan luonteva kuljetus on oleellista ja musiikki toimii yhtenä tekijänä mahdollistamassa sitä. Laulajille kirjoittamisessa isälleni on merkittävää, että teksti istuu laulajan suuhun. Kokeneena musiikin sovittajana hän pitää aina tärkeänä, että materiaali on hyvin soivaa ja istuu esittäjilleen.