Oopperakoulutuksen opiskelija: Kesken tunnin tulee olo, että nyt lähtee, haluan oppia tämän!
Sakari Topin tie laulumusiikin opiskelijaksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan ei käynyt kaikkein tavanomaisinta reittiä. Lue oopperakoulutuksen maisteriopintoja tekevän Topin omakohtainen haastattelu.
Kuka olet – ja millainen on ollut matkasi oopperalaulajaksi?
Olen Sakari Topi, 26-vuotias helsinkiläinen basso, ja opiskelen maisteriksi Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksessa. Kanditutkintoni tein Lamulla [laulumusiikin aineryhmässä].
Hakiessani Lamulle olin kiinnostunut eniten oopperasta, ja se vain vahvistui opintojeni aikana. Kesäisin tein töitä Savonlinnan oopperajuhlilla. Vuosi sitten hain oopperan maisterikoulutukseen.
Soitin pianoa 6-vuotiaasta alkaen. Tosin vapaa säestys kuvaa ehkä parhaiten soittamistani. Yläasteikäisestä alkaen suuntana oli ohjelmointi ja tietojenkäsittely.
Innostus taiteen suuntaan syttyi yläasteen lopulla, kun lähdin harrastamaan teatteria. Lukioaikana olin mukana Kansallisteatterin yleisötyössä ja päädyin näyttelemään myös lyhytelokuvassa. Taustani teatterissa on antanut valtavat eväät näyttämötyöskentelyyn musiikin parissa ja etenkin oopperassa.
Mikä sytytti kiinnostuksesi oopperataiteen opiskeluun juuri Sibelius-Akatemiassa?
Tuntui helpolta jatkaa täällä, kun asun Helsingissä ja kävin Lamun täällä. Täällä ovat ihmiset, jotka jo tunnen. Inspiroidun ihmisistä, ja täällä oikeat ihmiset olivat valmiina. Täällä tehdään hyvää työtä.
Oopperakoulutuksessa meillä on kaksi koko illan oopperaproduktiota lukuvuodessa. Meillä on myös ainutlaatuinen mahdollisuus käyttää Musiikkitalon Sonore-salia koko harjoituskauden ajan.
Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta ja pääsykokeista?
Kandivaiheen hausta muistan keskustelun silloisen opettajani Erkki Rajamäen kanssa. Lamulle hakiessani kävin nimittäin yksityistunneilla hänen luonaan. Erkistä tuli myös opettajani Sibelius-Akatemiassa.
Ykkösjuttu oli se, että samana aamuna, kun olin tekemässä lähtöä tietojenkäsittelytieteen pääsykokeisiin, tuli tieto, että olin saanut paikan Sibalta. Pääsykokeet jäivät väliin.
Oopperakoulutuksen maisterihaun aikana kävin jälleen tärkeitä keskusteluja Erkin kanssa, vaikka olinkin siinä vaiheessa jo oppinut muutamat laulut ja aariat lisää. Olin myös tyytyväinen monologiin, jonka kirjoitin pääsykokeita varten suomeksi tv-sarjan pohjalta.
Mitä kaikkea kuuluu opiskeluun oopperaluokalla?
90 prosenttia opiskelusta rakentuu oopperaproduktioiden ympärille, joihin kuuluu myös muun muassa kirjoitustehtäviä. Aika nopeasti pitää avata partituuri ja opetella musiikki. Kaikki lähtee siitä, että tietää oman roolinsa. Mulla se lähtee siitä, että ensin kuuntelen teosta kokonaisuutena, tutustun sen maailmaan ja siihen, kuinka laajalle tarinaan oma rooli jakautuu.
Harjoittelu on hinkkaamista ja hienosäätöä. Jossain kohtaa alkavat yhteiset musiikkiharjoitukset, jotka ovat toisinaan aika yksilöpainotteisia. Sitten alkaa näyttämötyöskentely, jossa rakennetaan esitys ohjauksellisesti.
Oman opettajani Nicholas Söderlundin kanssa käymme läpi erilaista ohjelmistoa ja keskitymme laulutekniikkaan. Tänä keväänä olemme keskittyneet korjaamaan paikkoja Figaron roolissani Mozartin ”Figaron häät” -oopperassa.
Saamme myös yksilöopetusta korrepetiittoriopettajilta. Heidän kanssaan käydään läpi oopperarooleja ja opetellaan musiikki yhdessä, jotta voin lisätä sen omaan ohjelmistoon. Hiljattain olen harjoitellut esimerkiksi Bartolon roolin Gioacchino Rossinin oopperassa ”Sevillan parturi”. Seuraavaksi työn alla on Papagenon rooli Mozartin ”Taikahuilussa”.
Millaisia ainutlaatuisia mahdollisuuksia tai resursseja Sibelius-Akatemia on tarjonnut kasvullesi ja kehityksellesi oopperalaulajana? Mikä erottaa sen muista oopperakouluista?
Siba tarjoaa todella tasokasta opetusta. Ensimmäinen opettajani Erkki Rajamäki oli ihminen, joka osasi rakentaa todella hyvän teknisen ja taiteellisen pohjan laulajana. Emme hioneet vain tekniikkaa vaan opin koko oopperataiteesta ja laulutaiteesta paljon.
Toinen hieno asia on Musiikkitalon Sonore-salin käyttö olennaisena osana oopperakoulutusta. Saamme myös paljon tukea yksilölliseen kehitykseen omalta opettajalta ja korrepetiittoreilta. On tilaa mennä omassa tahdissa.
Mikä opiskelussa on ollut parasta?
Opiskelijakaverit. Se on parasta joka päivä. Oopperaluokka on aika yhtenäinen. Inspiroidun heistä, joiden kanssa pääsen työskentelemään ja opin joka päivä heistä musiikillisesti ja taiteellisesti – ja elämästä.
Saattaa olla päiviä, että pitäisi harjoitella yksin pikku kopissa, enkä saa paljonkaan aikaan, mutta kun on yhteinen ensemble-sessio, saan voimaa ja tulee tunne, etten ole yksin oman onneni nojassa. Kesken tunnin tulee olo, että nyt lähtee, nyt haluan oppia tämän.
Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia esiintymisiä tai projekteja opiskelujesi aikana?
Kaikista mieleenpainuvin on ollut ”Ooppera monitaiteisena yhteistyönä” -kurssi, jonka tein kandiopintojen aikana. Se oli aivan uutta kokeilua, jossa oli mukana kirjoittamisen, dramaturgian, ohjauksen ja lavastuksen opiskelijoita Teatterikorkeakoulusta ja Sibelius-Akatemiasta sävellyksen ja laulumusiikin opiskelijoita. Loppupuolella oli soittajiakin mukana.
Vuoden aikana toteutimme minioopperoita. Pääsimme tutustumaan toistemme taiteen tekemiseen, kun avasimme omaa osaamistamme muille. Kurssilla muodostettiin pienemmät ryhmät ja rakennettiin pieniä teoksia. Se oli yhteinen taival alusta lähtien laulajia myöten.
Miten kuvailisit opiskelijayhteisöäsi?
Inspiroiva ja todella avoin, ystävälähtöinen. Ei todellakaan puhuta vain produktiosta vaan mistä vain. On tärkeää muistaa, ettei koko ajan vain tehdä työtä. On hienoa pystyä menemään samojen ihmisten kanssa vapaa-aikamoodiin, rentoutumaan yhdessä.
Mitä haaveilet tekeväsi valmistumisesi jälkeen?
Todelliset haaveeni ovat vielä salaisia. Haluan päästä tuomaan omaa taidettani ja minuuttani – mitä pääni sisällä on – esiin solistisissa tai muissa rooleissa. Haluan sytyttää ja pystyä näyttämään kaiken tunteita myöten.
Millaisia neuvoja antaisit niille, jotka harkitsevat oopperaopintoja Sibelius-Akatemiassa?
Hae, jos vähänkin harkitset. Useimmilla hakijoilla on vahva musiikkitausta, joten näytti normien mukaisesti aika hupsulta, millaisista lähtökohdista itse hain, kun ei ollut tätä taustaa – mutta vain hain.
Sisään ei voi päästä, jos ei hae. Aina kannattaa yrittää. Jos ei yhdellä kerralla pääse sisään, se ei välttämättä tarkoita vielä mitään. Tänne tullaan oppimaan; raati katsoo, voisiko tuosta muovata laulajaa.
Lainaan vanhan opettajani Erkki Rajamäen sanoja: ”On hyvä kokemus hakea, mutta yhtä lailla on hyvä muistaa, kuinka vaatimukset ja tahti ovat kovia ja hommaa riittää, jos pääsee sisään.”