Maiju Loukola: Onnistunut kaupunkitila antaa tilaa joutilaisuudelle
”Taiteen avulla voi osoittaa, että maailma voisi olla toisinkin”, sanoo taiteilija-tutkija Maiju Loukola, joka on perehtynyt kaupunkitilaan tasa-arvon ja demokratian näkökulmasta.
”Ihanteellinen kaupunkitila on moniääninen, se sallii ristiriitaisuuksia ja erilaisia arvojärjestelmiä. Samaan kaupunkitilaan voi mahtua ränsistynyttä ja lahoavaa sekä arvokasta ja ylevää.” Näin kuvailee Taideyliopiston Kuvataideakatemian tohtorikoulutuksen yliopistolehtori ja tutkija Maiju Loukola.
Loukola on tutkimuksissaan perehtynyt erityisesti selvittämään paikka- ja tilannesidonnaisen taiteellisen tutkimuksen keinoin, millaisia moniäänisyyden ja uneksunnan tiloja kaupungissa on ja voisi olla ja millaisia demokratisoivia käytäntöjä ne kaupunkitilassa mahdollistavat.
Osin näiden teemojen ympärille on rakennettu tämän vuoden Kuvataideakatemian Tutkimuspäivät, joiden järjestelyissä Loukola on päävastuussa kaupunkitilaan kytkeytyvistä osioista. Hänen taustansa on esitys- ja tilataiteessa, väitöskirjansa Loukola teki Aalto-yliopiston Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselle vuonna 2014.
”Väitöskirjaa tehdessä erkaannuin esitystaiteesta ja halusin fokusoitua yhä enemmän tilaan. Rupesin tekemään tilalaboratorioinstallaatioita ja sittemmin kiinnostuin ulkopuolisesta tilasta ja kaupunkitilasta. Kiinnitin huomioita kaupunkialueiden jättömaihin ja välitiloihin, joihin liittyy myös yhteiskunnallisia kysymyksiä kuten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo”, Loukola kuvailee.
Näistä lähtökodista syntyi sysäys Kaupunki sääntöjen ja uneksunnan tilana -hankkeeseen. Koneen Säätiön rahoittama hanke edistää emansipaatiota ja demokratisoitumista kaupunkitilassa yhdistämällä taiteellista tutkimusta, empiiristä kaupunkitutkimusta, poliittista teoriaa ja oikeustiedettä. Hankkeen monialainen työryhmä pohtii, miten taide ja normit infektoivat toisiansa: normit säätelevät yhteiskuntaa ja taide voi toisaalta kääntää tämän asetelman nurin osoittamalla toisen utopian.
”Aloin nähdä kaupunkitilassa sellaista, mikä voisi olla paremmin. En tee poliittista taidetta alleviivaten, mutta maailman tilanne siivilöityy tekemiseen. Sitä on vaikea pitää ulkopuolella. Taide on vahvaa, aistivoimaista ja alitajuista. Sen kautta asioita voi pohtia ja spekuloida rajattomasti. Taiteen avulla voi osoittaa, että maailma voi olla toisinkin.”
Millainen on hyvä kaupunki?
Loukola toivoo, että onnistuneelle kaupunkitilalle nähtäisiin muitakin menestysperiaatteita kuin raha, tuottavuus ja tehokas liikkuminen.
”Olennaista on, että monenlaiset ihmiset ja oliot kokevat kaupungin omakseen ja pystymme elämään rinnakkain. Kaupunkitilassa saa olla joutilaana tai ilman päämääriä. Ei tarvitse olla aktivisti, jos haluaa olla ja asua vastoin kuin peruskaupunkisuunnittelu meitä ohjaa.”
Esimerkeiksi onnistuneista kaupunkitiloista Loukola nostaa esille Helsingin vuonna 2018 valmistuneen pääkirjaston Oodin sekä Barcelonan kaupunkirakenteen. Oodi on onnistunut luomaan aidosti avoimen tilan, jossa voi vain lorvia ja mietiskellä. Barcelona on puolestaan kansainvälisesti tunnettu jättömaista ja talonvaltauksista. Tätä edesauttaa Barcelonan pormestari ja ihmisoikeusaktivisti Ada Colau, joka on taistellut sen puolesta, että ruohonjuuritason toimijat ovat päässeet ottamaan tilaa Barcelonan keskustasta sijoittajilta.
Loukola toivoo, että kuvataiteet löytäisivät monipuolisemmin tilaa kaupunkitilasta.
”Tarvitsisimme erilaisia taiteilijavetoisia tiloja. On tarvetta ja tilaa monille erilaisille tavoille esittää taidetta odottamattomissa paikoissa; kevyesti, impulsiivisesti ja nopeasti. Taiteelle luontaista on se, että se voi poksahtaa esille yllättävässä paikassa. Pienikin väliaikainen taiteen tila voi jättää ison jäljen.”
Kuvataideakatemian Tutkimuspäivät 12.-14.12.2022
Kuvataideakatemian Tutkimuspäivien vierailevat pääpuhujat lähestyvät kaupunkitilaa eri tulokulmista. Brittiläinen professori Rachel Armstrongin työ käsittelee kaupunkitilaa luonnon järjestelmien kautta mikrobitasolta lähtien ja pohtii, miten jaamme yhteistä kaupunkitilaa. Kreikkalaistaustainen Julia Chryssostalis on oikeustieteilijä, joka tutkii kaupunkitilaa oikeustieteiden, taiteen ja politiikan välisten suhteiden kautta.
Tutkimuspäiville osallistuu taiteilijoita ja tutkijoita Johannesburgista, jossa kaupunkitilassa näkyvät hyvin erilaiset elementit historiallisesta ja yhdenvertaisuuden näkökulmista katsottuna.
”Tutkimuspäivien arvo on siinä, että opimme uutta ja samalla kirkastuu se, mitä olemme itse tekemässä. Odotan innolla, mitä syntyy, kun tuodaan ihmisiä ja uusia näkökulmia yhteen.”
Tutkimuspäivien kolmas päivä on varattu kuvataiteiden pedagogiselle lähestymistavalle ja sen ohjelmasta vastaa Kuvataideakatemian lehtori ja tohtoriopiskelija Frank Brümmel. Päivän luennot käsittelevät taiteilijan roolia opettajana: miten taiteilijat voivat tuoda oman taiteellisen työnsä opetusprosessiin.
