Olga Heikkilä: Laulunopettajana kohtaan elävän instrumentin loputtomat mahdollisuudet
Uudistushenkinen ja ennakkoluuloton sopraano Olga Heikkilä vaalii opetuksessaan sekä perinteen tuntemusta että kykyä luoda uutta.
Kansainvälistä uraa tekevä sopraano Olga Heikkilä tunnetaan monipuolisuudestaan oopperan, kamarimusiikin ja nykymusiikin parissa. Opettajantyön ytimessä on syvä kunnioitus jokaisen opiskelijan yksilöllisyyttä kohtaan.
Lauluääni – ihmiskehon oma instrumentti – toimii porttina sekä henkilökohtaiseen että taiteelliseen kasvuun.
Lahjakkuuden vaalimisen ilo ja vastuu
”Opiskelijat”, vastaa Olga Heikkilä kysymykseen, mikä motivoi ja inspiroi häntä opettamaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.
”Lauluinstrumentti on opiskelijan kehossa, ja näin jokainen laulaja on uniikki. Opetustilanteessa olemme molemmat läsnä koko persoonallamme, ja yhdessä rakennetaan sekä soitin että muusikkous.”
Musiikin ylimmän koulutuksen tarjoajana Suomessa Sibelius-Akatemia kokoaa alan huippuopiskelijat yhteen. Monen tulokkaan kohdalla musiikkikasvatus on alkanut varhaislapsuudessa, ja lauluinstrumentti on harvoin opiskelijan ainoa soitin.
”Lauluopettajan työ motivoi ja innostaa valtavan vastuunsa, monipuolisuutensa, jaetun ilon ja elävän instrumentin kiehtovan loputtoman kehitysmahdollisuutensa takia”, Heikkilä sanoo.
Dialogisuus, potentiaalin vapauttaminen, instrumentin tunteminen muusikko-laulajana, luovuuden kapasiteetin kasvattaminen sekä vapaus ovat avainsanoja, joilla Heikkilä kuvaa pedagogiikkaansa. Kaavaan kuuluu myös itsensä tekeminen tarpeettomaksi opettajana.
”On suuri etuoikeus ottaa vastuuta kasvavan opiskelijan kehityksestä ammattimuusikoksi.”
Perinteen ja innovaation hedelmällinen liitto
Heikkilän mukaan akateemisessa toiminnassa yhdistyy aina perinteen erinomainen tuntemus ja kyky luoda uutta.
”Olen ehdottomasti uudistushenkinen ja ennakkoluuloton, mutta laulutaidettahan ei voi rakentaa tyhjän varaan, ja siksi nojaan myös perinteeseen, sen elinvoimaisiin osiin”, Heikkilä sanoo.
Laulumusiikin aineryhmä on Sibelius-Akatemian vanhimpia osastoja.
”Oopperakoulutuksemme juhlisti juuri 110-vuotista taivaltaan, ja professori Anne Kauppala yhdessä tutkija Ulla-Britta Broman-Kanasen ja tuottaja Joonas Mikkilän kanssa kokosivat sen hienon historiikin.”
Suomen ensimmäinen naispuolinen oopperaohjaaja Emmy Achté (1850–1924) perusti oopperaluokan vuonna 1914. Achtén oma koulutus ja näkemys musiikkialan kehitystarpeista olivat alkusysäys pitkälle tapahtumasarjalle. Achté ja Edward Fazer perustivat Kotimaisen oopperan (Inhemska Operan), jonka toimintaa nykyään jatkaa Suomen kansallisooppera ja -baletti.
”Laulajia tarvittiin myös oopperalaulaja Aino Achtén 1912 perustamille Savonlinnan oopperajuhlille niin solistitehtäviin kuin kuoroon. Saamme olla kiitollisia tien raivaamisesta monille rohkeille ja työtaakkaa pelkäämättömille visiönääreille”, Heikkilä sanoo.
”Oopperalaulaja Mirjam Helin perusti oman – Suomen ainoan kansainvälisen – laulukilpailun, joka on maailman mittakaavassa merkittävä, muun muassa kilpailijoiden omaa taiteellista ääntä tukevana kilpailuna”, Heikkilä jatkaa.
Suomen Kulttuurirahaston käynnistämä Mirjam Helinin lauluakatemia on Heikkilän mukaan tuorein osoitus pitkäaikaisesta, yksittäisen pedagogin työn jatkuvuudesta ja sen tuomista kehitysmahdollisuuksista yli sukupolvien.
”On kiehtovaa olla osa pitkää perinnettä ja kehittää edelleen aineryhmämme rikasta osaamista.”
Oman äänen jäljillä
”Hmm… Koen olevani edelleen nuori ja yhä matkalla”, Heikkilä pohtii kysyttäessä, mikä auttoi häntä löytämään oman äänensä ja paikkansa omalla alallaan uran alussa.
”Ehkä se on tämän alan erikoispiirre, opiskelijoiden antaman energian vaikutusta tai muusikon perusolemusta. Mutta olen ollut uskomattoman onnekas, kun olen saanut tavata matkallani paljon huippuammattilaisia lapsesta alkaen”, hän sanoo.
”Olen kiitollinen joka ikiselle opettajalleni ja kollegalle, jotka henkilökohtaisella kohtaamisella ja työllään ovat jättäneet syviä jälkiä minuun.”
Espoon musiikkiopiston edesmennyt rehtori Timo Veijola kannusti aikoinaan Heikkilää jatkamaan musiikin parissa, kun tämä harkitsi uraa juristina. Oopperalaulaja Edda Moser oli niin tiukka mestarikurssillaan, että Heikkilä oivalsi muita seuratessaan, miten jatkossa puhuttelisi itseään harjoitellessaan ja esiintyessään.
”Tohtorinopintojeni yhteydessä olen saanut tavata todella inspiroivia ja rohkeita taiteilijoita sekä oppia heiltä: Barbara Hannigan, Jane Manning, Lucy Shelton.”
Kokemus on opettanut Heikkilälle, että hän viihtyy parhaiten monipuolisessa ympäristössä, jossa hän saa toteuttaa itseään niin esiintyjänä, pedagogina kuin tutkijana.
”Olen pystynyt ylläpitämään tällaista kolmikantaista työkuvaa ja nauttinut sen mahdollistamasta jatkuvasta kasvusta sekä haasteiden voittamisesta.”
Kuka
Sopraano Olga Heikkilä on kansainvälisesti arvostettu taiteilija, joka tunnetaan monipuolisuudestaan oopperan, kamarimusiikin ja nykymusiikin parissa. Hän on esittänyt keskeisiä rooleja niin klassisissa ja barokkioopperoissa kuin kokeellisissa nykymusiikkiteoksissakin.
Heikkilän merkittävimpiä rooleja ovat olleet muun muassa Ilia (Idomeneo), Pamina (Die Zauberflöte) ja Violetta (La Traviata). Viime vuosina Heikkilä on esiintynyt Kaija Saariahon viimeisen oopperan, Innocencen, eri rooleissa sekä toiminut kansainvälisten solistien suomen kielen valmentajana.
Heikkilän ääni on inspiroinut monia suomalaissäveltäjiä, ja hän on kantaesittänyt ja tilannut useita nykyteoksia. Yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Jaakko Kuusisto, Osmo Tapio Räihälä, Minna Leinonen, Miika Hyytiäinen, Ville Raasakka, Mikko Nisula ja Edo Frenkel. Heikkilä on kokeilut siipiään säveltämällä myös itse.
Esiintyvän taiteilijan uransa ohella Heikkilä on aktiivinen tutkija ja omistautunut laulupedagogi Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmässä. Hän viimeistelee musiikin tohtorintutkintoaan Sibelius-Akatemiassa puhelaulun mahdollisuuksista eli äänen ekspressiivisyydestä.
Heikkilä on opiskellut Helsingin Konservatoriossa, Sibelius-Akatemiassa ja Tanskan Kuninkaallisessa Ooppera-akatemiassa.
Lue lisää Olga Heikkilästä täällä.
