Nykytaiteen historian ja teorian opiskelija: Parasta opiskelussa on näkökulmien moninaisuus
Lue Eero Karjalaisen haastattelu.
Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?
Olen Eero Karjalainen ja opiskelen ensimmäistä vuotta Taideyliopiston Kuvataideakatemian uudessa Nykytaiteen historian ja teorian kandiohjelmassa. Ennen opintojani Kuvataideakatemiassa opiskelin kaksi vuotta estetiikkaa ja taidehistoriaa Helsingin yliopistossa. Törmäsin kandiohjelman mainokseen sosiaalisessa mediassa ja luettuani kuvauksen opintojen sisällöistä ajattelin, että tämä on oikea paikka minulle.
Millainen oli pääsykokeesi?
Pääsykoe koostui kahdesta osasta: kirjallisesta ja suullisesta. Kirjallinen osuus oli yhden vuorokauden aikana kirjoitettava pohdiskeleva, esseemäinen teksti ja suullinen osuus oli kahden professorin pitämä haastattelu, jossa keskusteltiin sekä ennakkotehtävistä että taiteista ja opiskelusta yleisemmin.
Miten valmistauduit pääsykokeeseen?
Ajattelen, että olen valmistautunut pääsykokeeseen laajemmin jo pidemmän aikaa, vaikkapa edeltävien opintojen tai nähtyjen näyttelyiden ja luettujen kirjojen suhteen.
Itse pääsykoetilanteeseen valmistauduin kuten mihin tahansa vastaavaan koesuoritukseen: nukkumalla tarpeeksi ja hakeutumalla rauhalliseen tilaan.
Millaista opiskelu on ollut?
Opiskelu on ollut erittäin mielekästä ja mielenkiintoista. Opetusta on jokseenkin paljon ja käsiteltäviä aiheita ja teemoja runsaasti. Tämän kandiohjelman ryhmäkoko on pieni ja opiskelu siten sekä keskustelevaa että intensiivistä. Mutta tyytyväinen olen, se on selvää. Kuvataideakatemia on yhteisönä poikkeuksellinen.
Mieleenpainuvimpia kursseja tai projekteja opintojen aikana?
Näin ensimmäisen vuoden opiskelijana ei ole vielä liikoja ehtinyt, mutta erilaisista näyttelyistä kirjoittaminen ja omista ja muiden teksteistä keskusteleminen on ollut hyvin opettavaista.
Kanssaopiskelijoilta saatu näkökulmarikas palaute on tarjonnut monia työkaluja oman kirjoittamisen ajattelemiseen ja parantamiseen.
Millainen on tyypillinen opiskelupäiväsi?
Opiskeluni koostuu pääosin kolmesta osa-alueesta: näyttelyiden tai esitysten katsomisesta, luennoista, sekä itsenäisestä työskentelystä – eli käytännössä kirjoittamisesta ja lukemisesta.
Tyypillisenä opiskelupäivänä saatan olla aamusta alkuiltapäivään luennoilla ja sen jälkeen iltaan asti kirjastossa, mutta päivissäni on toki myös vaihtelevuutta.
Mikä on opiskelussa parasta?
Opiskelussa parasta on näkökulmien moninaisuus, niin luettavien tekstien, tehtävänantojen kuin kanssaopiskelijoidenkin suhteen. Koen, että oma ajattelu, joka on luonnollisesti vielä keskeneräistä, kehittyy kun altistuu jatkuvasti erilaisille ajattelun tavoille. Yhteiset kurssit kuvataideopiskelijoiden kanssa ovat myös erityisen mielekkäitä.
Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Kandiohjelma on uusi, joten keskeneräisyyksiä luonnollisesti ilmenee; nämä ovat kuitenkin asioita, jotka varmasti ajan kanssa selvenevät. Mitään sen suurempia ongelmia ei ole ilmennyt, ja liittyyhän tähän myös se, että voimme varmasti vaikuttaa ohjelman sisällön muodostumiseen ja toteutukseen.
Eräs haastava ulottuvuus opinnoissa on sen hahmottaminen, kuinka paljon tulisi työskennellä itsenäisesti. Kuvataideakatemiassa ei ole tyypillistä arvosanajärjestelmää, joten kurssista voi päästä läpi esimerkiksi palauttamalla kaikki annetut tehtävät.
Eri kysymys on, kuinka paljon jotakin tehtävää hioo tai kuinka paljon taustakirjallisuutta lukee. Vastuun mukana tulee luonnollisesti vapautta, esimerkiksi sitten sen suhteen, mihin kirjallisuuteen tutustuu.
Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?
Pääsykokeiden suhteen on hyvä muistaa, että kaikkia jännittää – haastattelijat sekä pääsykoe – ja ennakkotehtävien tarkastajat huomioivat ja tiedostavat tämän kyllä. Jokin ”ole oma itsesi” – tyylinen vinkki on myöskin varmasti sopiva.
Tämä on kuitenkin kandiohjelma, ja osaamisen odotettaneen olevan sen tasoista. Hakijan ei siis tarvitse todellakaan tarvitse olla valmis taiteiden tutkija; persoonallisesti orientoitunut ajattelu on varmasti tärkeämpää.