Nuorisokoulutuksen kansanmusiikkiopiskelija: Omien voimavarojen tunteminen on tärkeää
Haastattelussa kansanmusiikkia Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa opiskeleva Anna Salomaa.
Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?
Olen 18-vuotias Anna Salomaa Haapajärveltä. Opiskelen viimeistä vuotta Haapajärven lukiossa. Lukion ohella opiskelen kansanmusiikkia Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa jo kolmatta vuotta. Olen soittanut harmonikkaa noin yhdeksän vuotta ja käynyt myös laulutunneilla Jokilaaksojen musiikkiopistossa. Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksesta kuulin harmonikansoiton- ja teoriaopettajaltani ja innostuin hakemaan sinne, sillä tiesin haluavani joskus työskennellä musiikin parissa. Opettajani Jokilaaksojen musiikkiopistossa kannustivat minua hakemaan ja kiinnostuin, sillä koin, että nuorisokoulutus olisi minulle oikea paikka.
Millainen oli pääsykokeesi?
Pääsykoetilanne oli mielestäni erittäin mukava kokemus, vaikka se hieman jännittikin. Pääinstrumenttini on 5-rivinen harmonikka ja usein myös laulan soittaessani. Pääsykoetilanteessa soitin myös 2,5-rivistä harmonikkaa. Olin valmistanut soitettavia kappaleita ja säveltänyt muun muassa yhden oman sävellyksen pääsykoetta varten. Soitin teokset ja sen jälkeen minua haastateltiin ja kerroin hieman itsestäni. Pääsykokeissa oli myös ns. kehonrytmitehtävä, jossa täytyi taputtaa ja laulaa annettujen ohjeiden mukaan. Tämäkin osuus oli mielestäni mukava ja rento eikä haitannut, vaikka koko ajan ei mennyt aivan oikein.
Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kokemuksia opintojesi aikana?
Kaikki hetket opintojeni aikana ovat olleet antoisia ja mieleenpainuvia. Päällimmäisenä ovat opiskelijaryhmämme NirSo-yhtyeen konsertit. On mukavaa päästä yhdessä esittämään ahkerasti työstettyjä tuotoksia. Vaikka harjoittelu on jo itsessään mukavaa, niin vielä mukavampaa on päästä hyvällä porukalla fiilistelemään lavalle ja ilahduttamaan musiikilla ihmisiä. Erityisesti kesän 2019 Kaustisen kansanmusiikkifestareilla Maunon Makasiinissa pitämämme keikka jäi mieleen. Olimme opiskelleet lukukautena kansantansseja sekä soittaen että tanssien. Kyseisellä keikalla yleisö pääsi tanssimaan katrillia ja polskaa, kun opettajamme Leija veti yleisölle tansseja. Me soitimme taustalla innoissamme ja katsoimme kun yleisökin nautti. Se oli erittäin mukava hetki, jossa soiton ilo sekä riemu oli miltei käsin kosketeltavissa.
Mieleeni ovat jääneet myös leiriviikonloput Kallio-Kuninkalan kurssikeskuksessa ryhmän kanssa. Siellä harjoittelemme intensiivisesti yhdessä mutta vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä iltaisin. Nuo viikonloput ovat yhdistäneet meitä ja parantaneet ryhmähenkeä.
Millainen on tyypillinen opiskelupäiväsi?
Opiskelu tapahtuu viikonloppuisin 1-2 kertaa kuussa ja minulla on sekä ryhmätunteja että yksityissoittotunteja. Ryhmän kanssa opiskelemme yleensä lauantaina ja sunnuntaina, mutta joskus minulla saattaa olla jo perjantaina omia soittotunteja. Olen saanut valita myös itselleni sivuaineen, jonka yksityistunneilla saan käydä. Lauantaisin bändiryhmämme alkaa noin yhdeltätoista ja loppuu neljän aikoihin. Joskus saattaa olla myös lauluryhmä. Ryhmätuntien jälkeen minulla usein on joko harmonikkatunti tai harmonitunti.
Sama kuvio toistuu sunnuntaina. Minulla voi olla aamusta esimerkiksi harmonikkatunti, jonka jälkeen alkavat ryhmätunnit. Sunnuntain tunnit loppuvat noin neljän aikaan, jonka jälkeen lähden kotiin usein junalla. Opiskeluviikonloput ovat siis aika intensiivisiä ja vaativat keskittymistä, mutta se myös kannustaa eteenpäin ja on vaihtelua lukioarjen keskellä.
Mikä on opiskelussa parasta?
Ryhmämme ja opettaja Leija Lautamaja ovat aivan huippuja, en parempaa voisi toivoa. On mukavaa, että ryhmässä on samanhenkisiä ihmisiä ja tulemme kaikki niin hyvin juttuun. Parasta on ystävät ja soitto yhdessä! On ollut aina mukava lähteä Helsinkiin opiskelemaan ja kokoontua eri puolilta Suomea yhteen soittamaan. Vaikka ryhmässämme on eri-ikäisiä, yläastelaisista lukiolaisiin, se ei haittaa. Ryhmässämme kaikki voivat olla omia itsejään ja meillä on mielestäni todella hyvä ryhmähenki.
Minulle ominaista ja mielekästä ovat yhteissoittaminen ja improvisointi, joita on kiva tehdä porukalla. Soitamme myös suurelta osin korvakuulolta ja on kiva huomata kehitystä omassa soitossaan ja opiskelussaan. Se motivoikin aina harjoittelemaan lisää. Opiskelu on antanut minulle todella paljon. Minulta olisi jäänyt monta ainutlaatuista hetkeä kokematta, jos en olisi hakenut nuorisokoulutukseen.
Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Lukion ja musiikin sovittaminen yhteen on joskus haastavaa. Minulle on ollut kauan selvää, että haluaisin työskennellä musiikin parissa, mutta kuitenkin lukiokin on tarkoitus hoitaa loppuun. Elämäni saattaa olla joskus aika kiireistä ja aikaa on rajallisesti. Myös muusta elämästä täytyisi huolehtia, sillä liikunta ja vapaa-aikakin on välillä tarpeen. Käyn säännöllisesti kuntosalilla ja lenkkeilen, joten ajankäyttöä täytyy todella suunnitella.
Kun lähden viikonlopuksi Helsinkiin opiskelemaan, otan yleensä koulukirjat mukaan. Junassa on onneksi hyvät mahdollisuudet hyödyntää aikaa koulutehtävien tekemiseen, jottei niitä jäisi rästiin. Olen joutunut opettelemaan myös siihen, etten voi panostaa kaikkeen ja koulutehtävät on tehtävä pois alta joskus hieman pienemmällä panoksella.
Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?
Suosittelen lämpimästi hakemaan nuorisokoulutukseen. Sieltä saa huippuopetusta, uusia ystäviä ja mielenkiintoisia kokemuksia. Kannattaa olla vain avoin ja lähteä mukaan rohkeasti eri juttuihin. Vaikka aina kaikki ei onnistuisi tai ei ehtisi harjoitella, se ei ole katastofi. Kaikki on inhimillistä ja opettajat ymmärtävät. Jokaisen kannattaa miettiä omia voimavarojaan ja sitä, mihin niitä käyttää.
Olen oppinut sen, että kaikkea ei voi tehdä täydellisesti. Asioita täytyy priorisoida, ettei väsytä itseään. Vaikka Helsinkiin reissaaminen onkin joskus raskasta ja väsyttävää, niin on se ollut sen arvoista. Mietin hakiessani, onko välimatka Helsingin ja Haapajärven välillä liian pitkä. Huomasin kuitenkin, että matka menee lopulta kuitenkin aika äkkiä. Ryhmässämme on soittajia niin Savukoskelta, Sodankylästä kuin Helsingistäkin. Välimatkaa ei ole siis este. Vanhempien tuki on tietenkin tärkeää ja korvaamatonta.