Einari Hyvönen: Nuorelle taiteilijalle apuraha on kaivattu tunnustus
Taideyliopiston tukisäätiön myöntämä apuraha on suonut kuvataiteilija Einari Hyvöselle mahdollisuuden keskittyä täysipäiväisesti taiteen tekemiseen.
Helsingin Merihaassa entisessä toimistohuoneessa nököttää spraymaalipullojen, öljy- ja akryylivärien ja siveltimien armeija. Seinustoilla on keskeneräisiä maalauksia. Ruskea iso käärö odottaa oven vieressä kuljetusta Milanoon.
– Siinä on neljä maalaustani lähdössä yhteisnäyttelyyn Italiaan, selittää työhuoneen isäntä Einari Hyvönen, 33.
Kuvataideakatemiasta maisteriksi vuonna 2021 valmistuneen Hyvösen ura on lähtenyt käyntiin mukavasti. Toukokuussa avautuu yksityisnäyttely Helsingissä, ensi vuonna hänen töitään ripustettaneen esille Englannissa soolonäyttelyssä.
Valmistumisensa jälkeen Hyvönen on voinut keskittyä täysipäiväisesti taiteen tekemiseen. Kiitos siitä kuuluu apurahoille ja asiakkaille. Hyvönen sai valmistuttuaan Taideyliopiston tukisäätiön 4 000 euron apurahan. Samoihin aikoihin onni suosi parissa muussakin apurahahaussa.
Tukisäätiön apuraha mahdollistaa Hyvösen mukaan 2–3 kuukauden täysipäiväisen taiteellisen työn. Rahaa kuluu tarvikkeisiin, työhuoneen vuokraan ja elämiseen.
Uransa alussa olevalle taiteilijalle apurahoilla on valtava merkitys.
Minulle valmistumisen jälkeinen aika on ollut työn kannalta hirveän hedelmällistä. On ollut tilaa kokeiluille ja virheille. Olen oppinut hyväksymään, että osa töistä epäonnistuu.
Virheet ja kokeilut ovat nuoren taiteilijan mukaan tärkeitä, sillä joskus virheessä lymyääkin uusi oivallus, jonkun uuden ja hienon alku.
Jos Hyvönen ei olisi saanut apurahoja, hän tekisi nyt taiteellisen työn rinnalla jotain muuta työtä: olisi galleriavahtina, nikkaroisi maalauspohjia, olisi kokeneemman taiteilijan assistenttina. Omaa taidetta syntyisi siinä sivussa. Toistaiseksi omien töiden myynti ei ole kattanut Hyvösen elinkuluja.
Apuraha luo uskoa itseen
Mutta ei apuraha pelkkää rahaa ole. Hyvönen tähdentää, että se on myös tunnustus tehdystä työstä.
Stipendi tai apuraha valaa uskoa itseen ja omaan tekemiseen. Rohkaisee asettamaan rimansa entistä korkeammalle.
Hyvönen on listannut CV:hensä saamansa apurahat. Ne ovatkin hänen mukaansa myös meriitti muun maailman silmissä.
– Tavallinen taiteen ostaja ei saatuja stipendejä katso, vaan hankkii taulun siksi, että ihastuu tai samaistuu siihen. Sen sijaan taiteen ammattilaiset tai taidesijoittajat voivat tutkia taiteilijan saamia apurahoja tarkkaankin. Ne voivat kertoa, että tämä tyyppi on jo saanut jalansijaa.
Ja uusien apurahojen jaossa jo saaduista apurahoista voi olla hyötyä. Apurahat tulevat usein apurahojen luo.
Hyvönen on pannut merkille, että rahan jakoon liittyy paljon tunteita. Jotkut voivat katkeroitua, kun toivottua päätöstä ei tule.
– En sure sitä, että aina ei tärppää ja apurahat menevät muille. Pikemminkin olen tyytyväinen siitä, että meillä on apurahajärjestelmä olemassa. Maailman mitassa tällainen on aika harvinaista. Meillä on pienet taidemarkkinat, mutta taiteen tekemistä on kuitenkin haluttu tukea. Apurahat mahdollistavat myös ei-kaupallisen taiteen tekemisen.
Hyvönen tähdentää, että apurahojen haku on taito, joka harjaantuu vähitellen. Nykyisin Hyvöseltä kuluu yhden hakemuksen tekemiseen vajaa viikko.
– Se on vähän kuin työhakemuksen laatimista. Työskentelyapurahaa varten pitää olla selvä toimintasuunnitelma aikatauluineen ja tietysti hyvät perusteet, miksi oma työ on niin tärkeää, että se ansaitsisi tukea. Asiat pitää kertoa ytimekkäästi, sillä hakemusten käsittelijöillä on paljon luettavaa. Ensimmäiset hakemukseni olivat ihan liian pitkiä jaaritteluja.
Helsingistä maailmalle
Hyvösen värikylläisissä ja välillä metalliseltakin kalskahtavissa töissä seikkailee usein eläinmäisiä tai robottimaisia hahmoja. Iloisen riehakkaasta ensivaikutelmasta huolimatta hän käsittelee usein vaikeita aiheita, jotka ovat henkilökohtaisia ja samalla universaaleja.
Maalauksissaan hän on käynyt läpi muun muassa isänsä kuolemaa ja jaloilleen pääsemistä päättyneen parisuhteen jälkeen. Koko maapallon kokoiset aiheet kuten lajien sukupuuttoaalto ovat myös siirtyneet kankaalle.
– Edustamalleni taidesuuntaukselle Helsinki ei ehkä ole se paras paikka. Maailmalla tämänkaltaista taidetta näkee enemmän. Suunnitelmissani onkin yrittää päästä töineni ulkomaisiin gallerioihin.
Nuori taiteilija toivoo, että vastaisuudessa kalenterissa olisi aina tiedossa seuraava näyttely, ja taide toisi riittävän elannon itselle ja perheelle niin, ettei jatkuvasti tarvitsisi miettiä rahojen riittävyyttä.
Ja jos oikein villisti visioi, Hyvösen unelma olisi elää jossain Keski-Euroopan kaupungissa, josta olisi helppo matkustaa eri maihin katsomaan merkittäviä näyttelyitä. Haaveissa väikkyy myös hallimainen työtila, jossa olisi suuret ikkunat ja tilaa tehdä.
Teksti: Anu Vallinkoski
Lisätietoa Einari Hyvösen taiteesta: IG: einari_hyvonen ja einarihyvonen.fi