”Normaalin ja hulluuden harmaa alue” – ohjauksen opiskelija Miika Karvanen teki esityksen Anton Tšehovin novellin pohjalta
Huhtikuussa ensi-iltansa saava esitys on Teatterikorkeakoulun ja Teatteri Jurkan yhteistuotanto.
Ohjauksen neljännen vuoden opiskelija Miika Karvasen käsikirjoittama ja ohjaama Huone nro 6 pohjautuu Anton Tšehovin novelliin Kuudes osasto (1892). Tarina kertoo lääkäristä, joka kohtaa potilaassa joko suurinta viisautta tai käsittämättömintä hulluutta. Esitys pyrkii avaamaan normaalin ja hulluuden harmaata aluetta. Keskiössä ovat suuret kysymykset, kuten miten paljon ihminen jää diagnoosinsa vangiksi, mihin asti elämä on mielekästä, ja onko kärsimykselle tarkoitusta.
”Suosittelisin esitystä niille, joita kiinnostavat eksistentiaaliset kysymykset. Tarkoituksena on haastaa yleisöä ja esittää vaikeita kysymyksiä tarjoamatta selkeitä vastauksia. Esitys vaatii yleisöltä läsnäoloa ja ajattelua, eikä sen ole tarkoitus olla helppo kokemus.” Karvanen kuvailee.
Tšehovin novelli vangitsi välittömästi
Idea käsikirjoitukseen nousi yllättäen. Karvanen oli alun perin työstämässä Sofokleen näytelmää Antigone, kunnes kaksi päivää ennen tuotantopaikkahakemuksien viimeistä lähetyspäivää Karvasen ystävä suositteli hänelle kyseistä Tšehovin novellia. Karvanen on jo pitkään pitänyt Tšehovin näytelmistä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän tarttui Tšehovin novellituotantoon. Novelli aiheutti aivoja poraavan kehollisen kokemuksen, ja jo muutaman rivin luettuaan Karvanen tiesi, että hänen olisi pohjattava käsikirjoitus tähän novelliin.
Kuudes osasto -novellissa Karvasta kiehtoo mielisairaalaan sijoittuva maailma ja stoalaisen perinteen omaksunut lääkäri. Teljetty potilas ja lääkäri, joka uskoo syvän ja tyynen sisäisen maailman ylittävän ulkoiset rajoitukset, toimivat mielenkiintoisena kontrastina toisilleen ja molempien puheenvuoroista nousee esiin vakuuttavia argumentteja.
Karvanen uppoutuu kirjoitusprosessiin kokonaisvaltaisesti
Karvanen sitoutuu kirjoitusprosessiinsa kokonaisvaltaisesti. Hän innostui kirjoittamisesta niin syvästi, että pudotti jopa muita kursseja pois. Prosessiin on sisältynyt paljon uudelleen kirjoittamista ja Karvanen sai juuri kuudennen versionsa valmiiksi. Karvanen kertoo työskentelevänsä järjestelmällisesti. Hän herää tiettyyn kellonaikaan ja kirjoittaa pomodoro-tekniikalla tunnin kerrallaan. ”Hankin äskettäin koiranpennun, jonka ulkoiluttaminen ja kouluttaminen on tuonut hyvää tasapainoa intensiiviseen kirjoittamisprosessiin. Mieli pysyy paremmin koossa, kun elämässä on myös muuta kuin tekeillä oleva näytelmä.” Karvanen lisää.
Karvanen kokee, että ohjaajan ja käsikirjoittajan roolien yhdistäminen on ollut luonnollista. ”Kirjoitan aika suureellisesti ja tiedän jo valmiiksi, ettei kaikkea kirjoittamaani pystytä toteuttamaan täysin ajattelemallani tavalla. Hyväksyn, että jotkut kohdat tullaan toteuttamaan erilaisena versiona. Kirjoitan kuvitellen itseni näytelmän maailmaan, mikä auttaa visualisoimaan, miten teksti tulee toimimaan näyttämöllä.”
Tšehovin valmis runko on ollut kirjoitusprosessissa avuksi. Päällekirjoituksen kautta tekstiin on tullut myös paljon Karvasen omaa näkökulmaa. Karvasen mielestä hänen karnevalistinen tyylinsä ja Tšehovin vakavampi lähestymistapa luovat yhdessä hyvän tasapainon.
Yhteistyö Teatteri Jurkan kanssa tuo uuden ulottuvuuden esityksen tekoon. Tähän mennessä Karvanen on tuntenut suuren osan esitystensä yleisöstä, joten vastassa on ollut yliopistoyhteisön ja ystävien mielipiteet. Jurkassa esitystä tulee katsomaan enemmän myös Karvaselle tuntematonta yleisöä, mikä luo uudenlaista painetta. Karvanen toivoo, että esitys olisi myös Jurkan näkökulmasta voitto.