Näyttämölle asettaminen ilmastonmuutoksen aikakaudella
Shakespearen sanoin ”Koko maailma on näyttämö”, mutta teatterin näyttämöllä näemme vain ihmisiä ja kuulemme heidän tunteistaan ja ajatuksistaan. Taiteellisessa väitöstutkimuksessaan Reacclimating the stage (Skenomorphoses) Vincent Roumagnac kysyy, miten Teatrum Mundi voisi muuttua aikamme kiihtyvän ilmastollisen ja teknologisen muutoksen myötä.
Teatteriohjaaja ja tutkija Vincent Roumagnac on ranskalainen ja baski, ja hän asuu Suomessa ja Ranskassa. Hän teki taiteellisen väitöstutkimuksensa Reacclimating the Stage (Skenomorphoses) Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (Tutke). Roumagnacin väitöstutkimus on julkaistu verkossa multimediateoksena, ja loppunäyttelyn ja julkisen tarkastamisen myötä tutkimustyö tulee pian päätökseen.
Roumagnac tarkastelee näyttämön käsitteen muodonmuutoksia ja niihin liittyen näyttämölle asettamisen käytäntöjen muutoksia 2000-luvun ilmastollisten ja teknologisten muutosten edessä. Hän on kiinnostunut teatterin mekanismeihin sulautuneen, perustavanlaatuisen antroposentrismin eli ihmiskeskeisyyden dekonstruoinnista. Nämä mekanismit ovat erityisesti läsnä teatterin konventionaalisessa, aikaan sidotussa tilassa.
”Kuten monet kollegani, pidän antroposentrismiä kestämättömänä aikana, jolloin ihmisen toiminnalla on ollut valtava vaikutus ympäristöön. Taustani on klassisessa teatterissa, ja työskentelin ensin näyttelijänä ja myöhemmin ohjaajana. Noin kymmenen vuotta sitten tunsin tarvetta etäännyttää toimintaani tästä teatterin tuotantokoneiston ympäristöstä, joka on toksinen ja antroposentrinen. Niinpä lopetin suoraviivaisen teatteriohjaamisen ja aloin liikkua sivusuunnassa, tutkien uudenlaisia edellytyksiä ”tehdä teatteria”. Yritän synnyttää vaihtoehtoisia näyttämökuvitelmia, jotka sopisivat paremmin nykyisiin tekno-ekologisiin haasteisiin”, Roumagnac kertoo.
Hän korostaa, että jokainen länsimaisen teatterin elementti on rakennettu ihmisen mittasuhteisiin. Hän aloittaa teatteriarkkitehtuurista: katsomossa yleisö ja näyttämö heidän edessään, näyttämön takaiset tilat piilotettuna sen taakse.
”Ehdotan ihmisenkokoisen näyttämön avaamista ja sen ottamista mukaan, mikä yleensä piilotetaan näyttämön taakse. Näyttämö ei silloin enää ole yhteen asiaan tarkentuva huomion keskipiste, vaan se muuttuu polyfoniseksi miljööksi, jolla toimijat, jotka ovat enemmän kuin ihmisiä, voivat esiintyä. Näyttämön tuotanto ja järjestäminen skaalataan uudestaan; se projisoidaan ihmisen havainnon ja historian ulkopuolelle.”
Roumagnac tutkii näyttämöä ja näyttämölle asettamista dekonstruktion ja queer-teorian metodologian avulla horjuttaen valtarakenteita ja kyseenalaistaen ihmisten ja ympäristön näyttämöllisiä suhteita.
”Ympäristö ei enää ole taustalla, tai näyttelijän takana, supistettuna näyttämökulissiksi maalatuksi maisemaksi. Maailmaa, joka koostuu muusta kuin ihmisistä, ei enää voida pitää sivussa olevana koristeena. Olen kiinnostunut tutkimaan, kuinka monimutkainen ympäristö, joka rakentuu biologisista ja teknologisista kokonaisuuksista, voidaan tuoda pääosaan. Minua kiinnostaa, kuinka tämä nurinpäin kääntäminen muuttaa koko teatterintekemisen infrastruktuurin”, Roumagnac toteaa.
Vincent Roumagnacin (MA in Arts de la Scène) tohtorintutkintoon johtanut taiteellinen tutkimusprojekti Reacclimating the Stage (Skenomorphoses) tarkastetaan julkisesti lauantaina 5.9.2020 klo 12 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöstilaisuutta on mahdollista seurata vain Teatterikorkeakoulun Auditorio 1:ssa ja Taideyliopiston Youtube-kanavalla. Väitöstilaisuus tapahtuu Teatterikorkeakoulun Studio 3:een rakennetussa installaatiossa The Final Stage, joka asettaa tohtoritutkinnon verkkomuotoisen julkaisun esille usean tutkimusprojektissa tehdyn taiteellisen työn kanssa (2015–2020). Installaation avajaiset ovat tiistaina 1.9.2020 klo 18.