Malla Tallgrenin materiaaliopin teesit antoivat pohjan sadoille kuvataiteilijoille
Kolme vuosikymmentä Taideyliopiston Kuvataideakatemian materiaaliopin lehtorina toiminut Malla Tallgren ajattelee, että materiaalioppi on taiteilijoiden kielioppia. Nyt hän tunnustelee uutta vapaampaa vaihetta eläkeläisenä.
Malla Tallgrenin monipuolinen tausta kemistinä, maalarina ja konservaattorina teki hänen materiaaliopin luentokokonaisuuksistansa helmiä. Sadat taiteilijat ovat saaneet opetuksesta merkittävän pohjan omalle taiteilijauralleen ja Tallgrenin osaaminen tunnetaan laajasti myös kansainvälisellä kuvataidekentällä. Tallgrenin maalausopin periaatteet näkyvät niin Kuvan Kevät -maisterinäyttelyn teoksissa kuin kuvataiteen tutkimuksessa.
Olet työskennellyt yli kolme vuosikymmentä Kuvataideakatemiassa – miten kuvailet tätä aikaa?
Kuvataideakatemia oli urani käännekohta. Hiljainen ja yksinäinen työ konservaattorina muuttui sosiaaliseksi härdellin pyörittämiseksi. Vaikka työ oli raskasta ja vastuullista, koen saaneeni kutsumustyön ja nautin valtavasti opettamisesta. Ympärillä oleva instituutio on muuttunut pienestä taidekoulusta isoksi opinahjoksi, mutta olen saanut tehdä työni rauhassa. Aina on ollut hyvät tilat ja työskentelyolosuhteet. Minulla on ollut tunne, että olen ollut hyödyllinen ja opiskelijat hyötyvät opetuksestani. Olen saanut nauttia taiteilijakunnan tuesta.
Olet kehittänyt materiaalioppi-kokonaisuuden, miten kaikki lähti liikkeelle?
Kaikki lähti oikeastaan jo lapsuudestani. Isäni oli materiaalikemisti ja olen lapsesta asti tarkastellut materiaalisia ilmiöitä. Opiskelin maalariksi ja konservaattoriksi, ja lisäksi olen tehnyt kemian lisäopintoja. Kun aloitin Kuvataideakatemiassa, materiaoppia opetettiin tosi vähän. Hiljalleen teoriatunnit lisääntyivät ja Kuvataideakatemia antoi minulle tilaa ja vastuuta kehittää kokonaisuutta. Materiaalioppi paisui lopulta koko vuoden kurssiksi. Minulla oli heti alusta asti ajatus, että jokainen saa taiteessaan tehdä mitä tykkää, mutta haluan kertoa syyn. Esimerkiksi, miksi kankaalle vedetään liimaa. Pohjalla oli ajattelumalli, millaisia asioita täytyy ottaa huomioon eri aineita käytettäessä. Muokkasin kurssia sen mukaan, minkälaisia tarpeita ja palautetta taidekentältä tuli. Olennaista oli myös se, että oppiaine on rakennettu ennen internetiä, kaikki opetus perustui kirjallisuuteen.
Kerrotaan, että Kuvan Kevät -näyttelyn maalauksissa näkyy sinun opetuksesi. Mitkä ovat olleet opetusteesisi nuorille kuvataiteilijoille?
Ajattelen, että materiaalioppi on taiteilijoiden kielioppia; kieltä, miten ajatellaan. Materiaalioppi on tuntoa, hajua ja kemiaa. Se on tärkeä tuki ja apu taiteilijalle. Vaikka ajankuva ja taide ympärillä muuttuvat, luonnontieteisiin perustuva materiaalioppi pysyy samana. Teorialuennointi on todella tärkeää, jotta opiskelijat ymmärtävät kemialliset peruslainalaisuudet, esimerkiksi pigmenttien eri ominaisuudet.
Vaikka monet asiat ovat vuosikymmenien aikana muuttuneet, opiskelijat ovat pystyneet tietyllä lailla samanlaisina. Opiskelijat ovat ehkä vähän kiltimpiä nykyään. Ennen opiskelijat saattoivat kyseenalaistaa enemmän ja jotkut halusivat väkisin käyttää rautakaupan halvinta puuliimaa maalausten pohjauksessa. Tällaista haastamista oli aika paljon alussa ja se oli hyvä. Minun täytyi opetella perustelemaan ja ymmärtää, miten siirtää tieto opiskelijoille. Vastuu materiaalivalinnoista on taiteilijalle tärkeä oppi. Ilman tietoa ei voi itse valita, ja mahdollisuudet supistuvat, jos joku muu määrää menetelmät.
Mitä ekologisuus sinulle merkitsee taiteen tekemisen näkökulmasta?
Ekologisuuden sijaan haluaisin korostaa taiteen historiaa ja niitä vuosisatoja tai -tuhansia vanhoja tekniikoita. Kaikki perustuu luonnonmateriaaleihin, ja niillä samoilla aineilla voi edelleen tehdä taidetta. Historian ymmärryksen lisäksi aineymmärrys on todella tärkeää, luonto tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia. Niitä pitää vain osata käyttää. Esimerkiksi pellavaöljyä hienompaa ainetta ei ole. Se täyttää kaikki kriteerit ja voidaan purkaa kemiallisiin osiin. On inspiroivaa, miten kekseliäs ihminen on ollut.
Karrikoidusti voi sanoa, että jos käyttää luonnonaineita, ne ovat kestäviä ja kompostoituvia toisin kuin muovipohjaiset. Tein aikoinaan kaikki mahdolliset testit, ja olen opetellut sanallistamaan, miten näitä asioita opetetaan ajoissa. Opetus lähtee siitä, että sivellin puhdistetaan siten, että myrkkyjä ei mene putkiston kautta mereen.