”Lupa taiteen tekemiseen täytyy itse ottaa”, haluaa palkittu taidegraafikko Annu Vertanen viestittää opiskelijoilleen
Lappeenrannan taidemuseossa syyskuun lopussa avautunut retrospektiivi esittelee kansainvälisesti tunnetun taiteilijan, taidegrafiikan professori Annu Vertasen töitä kolmen vuosikymmenen ajalta.
Kuvataiteilija ja taidegraafikko Annu Vertanen (s. 1960) kertoo, että viimeiset kuukaudet ovat olleet kiireisiä, sillä taiteilijan retrospektiivi Annu Vertanen – Huokoinen matriisi on parhaillaan esillä Lappeenrannan taidemuseossa. Laaja näyttely esittelee kansainvälisesti tunnetun taidegraafikon tuotantoa kolmen vuosikymmenen ajalta.
”Tämä on hieno mahdollisuus saada esille vanhempia töitäni. Niihin on ollut kiinnostavaa palata, sillä vuosien takaisiin töihin liittyvät kokemukset on jo käsitelty.”
Näyttelyä koostaessaan Vertanen huomasi myös yhtäläisyyksiä eri ajanjaksojen teosten teemoissa. Teosten välillä on jatkumo, ja Vertanen kertoo, että joskus aikaisemmat teokset luovat suuntaa uudemmille töille. Maailman tai henkilökohtaisen elämän tapahtumat, jotka ovat jääneet jollain tavalla vaivaamaan, vaativat tulla kommentoitaviksi taiteen kautta.
Vertasen taiteessa näkyy siten taiteilijan keskeneräinen prosessi, joka täydentyy ajan myötä, mutta ei valmistu koskaan.
”Mikään ei koskaan tule täysin valmiiksi, teemat ja teokset ovat jatkuvassa prosessissa. Vuosien päästä voi tehdä mieli lisätä johonkin aikaisempaan teossarjaan uusi kommentti.”
Vertanen on tunnettu etenkin omintakeisesta taidegraafisesta tyylistään. Usein hän hyödyntää töissään konkreettisestikin kerroksellisuutta. Vuonna 2014 Vertanen voitti Art in Print -lehden kansainvälisen Prix de print -kilpailun teoksellaan Breathing Touch – Hengittävä kosketus. Samana vuonna Vertaselle myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto. Perusteluissa mainittiin Vertasen ansiot taidegraafisen ilmaisun monipuolisena kehittäjänä ja laajentajana.
Oman äänensä taiteilijana Vertanen kertoo löytäneensä noin kolmekymppisenä. Siltä ajalta ovat ensimmäiset retrospektiiviin esille valitut työtkin. Olennaista osaa omaleimaisen ilmaisun löytymisessä näytteli taidemaalarin koulutuksen saaneen Vertasen löytöretkeily taidegrafiikan puolelle. Hän alkoi kokeilla erilaisten materiaalien yhdistelemistä ja teki vedoksia eri tekniikoilla.
”Taidegrafiikan puolella kaikki oli minulle uutta, yllättävää kokeilua. Taidekoulussa taidegrafiikkaa oli opetettu hyvin pintapuolisesti ja olin kokenut sen hyvin rajoittavana ilmaisumuotona. Kun tein omia kokeilujani minua innosti se, että kukaan ei ollut sanomassa, miten sai tai ei saanut tehdä.”
Vertanen kertoo, että hän on aina ollut kiinnostunut eri materiaaleista ja siitä miten ne käyttäytyvät. Esimerkiksi rautakaupassa käyminen saa taitelijan innostumaan.
”Rautakaupoissa tulee paljon vastaan sellaista, jonka kohdalla mietin, että ihanaa, mitähän tästä voisi tehdä?”
Voiko taidetta opettaa?
Vertanen on paitsi kuvataiteilija, myös opettaja. Vuodesta 2016 alkanen Vertanen on työskennellyt Kuvataideakatemian taidegrafiikan professorina. Sitä ennen hän on opettanut Aalto-yliopistossa ja Tukholman kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa. Yhdysvalloissa Vertanen on opettanut sekä Virginian että Wyomingin yliopistoissa.
”Opettaminen on ainutlaatuinen tilaisuus päästä vuorovaikutukseen nuorten taiteilijoiden kanssa, mikä on aina tosi hedelmällistä. Se on mielestäni hyvä kysymys, että miten taidetta voi opettaa. Taiteilijan työssä kun on olennaista omaleimaisuus ja henkilökohtaisuus, eikä niitä asioita sinänsä voi siirtää eteenpäin.”
Taiteen opettaminen onkin Vertaselle paitsi tekniikoiden opettamista, myös ennen kaikkea opiskelijoiden rohkaisemista ja kannustamista. Hän toivoisi, että opiskelijat löytäisivät itseluottamusta, ja siinä hän pyrkii oppilaitaan tukemaan.
”Se ei aina ole kovin helppoa, sillä taiteen tekemiseen liittyy useita tiedostamattomia kerroksia.”
Menestys taiteessa on Vertasen mittapuulla taiteellista löytämistä. Hän uskoo, että jos aloitteleva taiteilija on tarpeeksi motivoitunut ja jaksaa etsiä omaa ilmaisuaan, niin lopulta hän varmasti menestyy.
Kaikista tärkein oppi, jonka Vertainen haluaisi oppilailleen välittää on se, että ei pidä jäädä odottamaan kenenkään lupaa tehdä taidetta omalla tavallaan.
”Lupa taiteen tekemiseen täytyy itse ottaa, se on olennaista.”
Vertanen kertoo, että kun hän opetti Yhdysvalloissa, alkoivat jotkut opiskelijat kutsua tietynlaista taidegraafista ilmaisua ”Annu Vertasen tekniikaksi”.
”Se oli mielestäni vähän hölmöä, koska kyllähän kaikilla on vapaus tehdä, miten haluaa. Ehkä siinä oli eniten kyse siitä, että opiskelijoille teokseni olivat kummallisia ja he halusivat ymmärtää ja kokeilla, mitä niissä oli tapahtunut. Jotenkin sitä kai sitten piti nimittää”, Vertanen muistelee.
Yhdysvalloissa opiskelijat hakeutuivat rohkeammin opettajien kanssa vuorovaikutukseen.
”Kaikki opiskelijat osallistuivat innokkaasti keskusteluun, mikä ei aina Suomessa taidegrafiikan puolella ole itsestään selvää.”
Selkeimmin erottui kuitenkin näiden maiden välillä se, kellä ylipäänsä on mahdollisuus opiskella taidetta.
”Yhdysvalloissa tuli vielä Suomea räikeämmin esille taideopiskelijoiden homogeeninen tausta. Suomessa opiskelijoiden taustassa on kuitenkin hieman enemmän kirjoa kuin niissä maissa, joissa taideopinnoista joutuu maksamaan isoja lukukausimaksuja.”
Teksti: Susanna Karhapää
Annu Vertanen – Huokoinen matriisi -näyttely on esillä Lappeenrannan taidemuseossa (Kristiinankatu 8–10) 16. tammikuuta 2022 saakka.