Luovasta musiikkikasvatuksesta rohkeutta ja turvaa itsensä etsimiseen – Soili Perkiön perintö musiikkikasvatukselle
Helmikuussa 2023 Taideyliopiston Sibelius-Akatemialla juhlittiin musiikkikasvatusta, musiikkiliikuntaa ja opettajien sukupolviketjuja sekä Soili Perkiön jäämistä eläkkeelle lehtorin virasta ja siirtymistä tuntiopettajaksi.
Mittavan ja monivaiheisen pedagogisen uransa aikana Perkiö on kerryttänyt kokemusta lastenmusiikin säveltäjänä sekä tv- ja radio-ohjelmien esiintyjänä ja käsikirjoittajana. Lapsiperheille Perkiö onkin tuttu Pikku Kakkosen ohjelmista kuten Rytmireissu, Musarullaa ja Muista laulaa. Kaikista omin rooli Perkiölle on kuitenkin opettajan ja pedagogin rooli luovan musiikkikasvatuksen äärellä.
”Yhteisöllinen musisointi on ollut jo ihan lapsesta asti se juttu. Olen koko elämäni kerännyt soittimia ja sitten jakanut niitä kavereille ja sanonut, että nyt antaa mennä ja soitetaan. Se on silleen verissä ja niin sitten päädyin tälle alalle”, kertoo Perkiö.
Sibelius-Akatemiaan Perkiö pyrki opiskelemaan ystävänsä kannustamana ja huomatessaan matematiikan yliopisto-opintojen lomassa, kuinka merkittävää musiikki hänelle oli. Perkiö aloitti Sibelius-Akatemiassa koulumusiikin (nykyisen musiikkikasvatuksen) opinnot 1978. Opintojen jälkeen hän opetti Oriveden opistossa ja Jyväskylän konservatoriolla, opiskeli Salzburgissa, piti täydennyskoulutuskursseja ulkomailla, sävelsi, esiintyi konserttikeskuksen artistina ja kirjoitti oppimateriaaleja.
”Se oli tietysti sellainen tosi aktiivinen vaihe elämässä”, naurahtaa Perkiö.
Paluu Sibelius-Akatemiaan
Vuonna 1995 Perkiön tie vei takaisin Sibelius-Akatemiaan, kun hänen opiskeluaikansa läheisin opettaja Inkeri Simola-Isaksson oli jäänyt eläkkeelle ja lehtoraatin paikka avattiin haettavaksi.
”Inkerin erityisala oli kehollinen oppiminen, musiikkiliikunta ja yhteisöllinen tekeminen liikkeen, laulun ja kehorytmiikan kautta. Kun Inkeri jäi eläkkeelle, mietittiin, että miten sitä lehtoraattia jatketaan. Kun se paikka tuli hakuun, niin oli jotenkin itsestäänselvyys, että tuota Inkerin hommaa olisi mahtava päästä jatkamaan. Ja sitten hain sitä paikkaa”, muistelee Perkiö.
Hakiessaan Sibelius-Akatemialle töihin Perkiö kertoo olleensa hyvässä elämänvaiheessa, koska oli jo saanut kokemusta opetustyöstä sekä lasten että aikuisten kanssa ja oma näkemys musiikkikasvatuksen merkityksiin oli syventynyt.
”Kyllä sen muistaa, sen hakutilanteen ja opetusnäytteen. Salissa oli joukko opiskelijoita ja kollegoita, ja heille piti pitää luento luovuudesta ja pistää porukkaa liikkumaan, musisoimaan ja improvisoimaan. Siinä tilanteessa sai todella laittaa likoon oman kokemuksensa ja kyvyn olla läsnä ja elää tilanteessa”, kertoo Perkiö.
Tulevaisuuden musiikkikasvatus on hyvissä käsissä
Helmikuussa 2023 Taideyliopiston Sibelius-Akatemialla juhlittiin musiikkikasvatusta, musiikkiliikuntaa ja opettajien sukupolviketjuja sekä Perkiön jäämistä eläkkeelle lehtorin virasta ja siirtymistä tuntiopettajaksi. Monikirjoisen ja ainutlaatuisen uransa aikana Perkiö onkin päässyt näkemään monia musiikkikasvatuksen eri vaiheita.
”Kun aloitin opinnot, niin Ellen Urho oli vahva vaikuttaja musiikkikasvatuksessa. Hänen aikanaan musiikinopettajien koulutuksessa tuli mahdollisuus valita syventymiskohteiksi esimerkiksi kansan-, pop- ja jazzmusiikin kursseja. Ellen Urhon ja Liisa Tenkun tekemissä musiikkikasvatusmateriaaleissa oli vahvasti mukana muun muassa taiteidenvälisyys. Se, että lähdettään esimerkiksi kuvataiteiden ja kirjallisuuden maailmaan ja ajatellaan, että musiikki on osa sitä taidekokemusta”, kertoo Perkiö.
Suurimpina muutoksina musiikkikasvatuksen maailmassa verrattuna uransa alkuun Perkiö näkee globaalin, ekologisen ja vastuullisen ajattelun yleistymisen osana keskusteluja ja valintoja. Tämän lisäksi Perkiö mainitsee musiikin saatavuuden parantuneen valtavasti. Musiikkikasvatuksen tulevaisuus näyttääkin Perkiön mielestä olevan hyvissä käsissä.
”Jos ajattelen musiikkikasvatuksen aineryhmän opiskelijoita, niin he ovat upeita nuoria, taitavia muusikoita ja innostuneita kehittämään pedagogiaa. Tulevaisuus ihan sädehtii!” Perkiö iloitsee.
Lastenlauluissa on tärkeää kielellinen ja kehollinen leikki
Kysyimme Perkiöltä myös, millainen on hyvä lastenlaulu 2020-luvulla. Perkiö pohtii, että hyvän lastenlaulun teksti antaa tilaa lapsen mielikuvitukselle ja kielelliselle leikille, mikä innostaa kehollisesti leikkiin ja tanssiin. Lisäksi hyvä lastenlaulu tuo tunteita esiin, koska lasten kyky vastaanottaa musiikkia on niin herkkä ja hieno, että sitä on hyvä kunnioittaa.
”Hyvä lastenlaulu kutkuttaa ja koskettaa. Siinä on monia tasoja musiikillisesti ja tekstissä pitää olla viisautta, kauneutta ja huumoria. Lastenmusiikki kuuluu kaikille, se on aikuisten ja lasten yhteistä kulttuuria”, pohtii Perkiö.
Terveiset tuleville musiikkikasvattajille
Tuleville musiikkikasvattajille Perkiö antaa vinkiksi, että kannattaa antaa itselleen aikaa kehittyä, harjoitella läsnäoloa ja etsiä uteliaasti itseä innostavia asioita.
”Vinkkinä on ehkä se, että antaa itselleen aikaa kehittyä muusikkona ja pedagogina. Muusikon taidot ovat sellaisia, että heti kun on oppinut jotain, ei enää tajuakaan, mikä työ ja aika tarvittiin oppimiseen. Aina vain tavoittelee seuraavaa tasoa”, miettii Perkiö.
Perkiö jatkaa, että: ”Opetustyössä on tärkeää, että opetusprosessien kautta saa oppilaat loistamaan ja tuo heidän osaamisensa näkyväksi. Opettajan kannattaa etsiä itselle merkityksellisiä taide-elämyksiä ja asioita, joista itse innostuu. On aika vastustamatonta, kun jakaa jotakin, mikä on itsellesi tärkeää ja mihin on muodostunut tunneside! Se saa ihmiset kuuntelemaan ja avaa heidän oman kiinnostuksensa ja uteliaisuutensa. Läsnäolo hetkessä, tässä ja nyt juuri näiden ihmisten kanssa, on olennaista taidekasvatuksessa”.
Rohkeutta ja turvaa etsiä itseään
Puhuttaessa siitä, millaisen perinnön Perkiö uskoo jättävänsä Sibelius-Akatemialle, hän toivoo, että musiikkiliikunnan avulla on voinut antaa opiskelijoille rohkeutta ja turvaa etsiä oma tapansa olla ihminen ja opettaja. Perkiö myös toivoo, että taidekasvatuksen tuella rakennetaan sellaista yhteiskuntaa, jossa osataan kuunnella toisia ja luontoa sekä kohdata erilaisuutta.
”Olen opettanut monia aineita, mutta musiikkiliikunta on ollut oman pedagogiani ydin koko ajan. Kehollinen oppiminen, kehollisen tiedon ja kokemuksen luominen, se, että opettaja antaa oppilaille kehollisia kokemuksia ja yhdessä koetaan musiikin tuomia tunteita, ilmaistaan itseä ja opitaan tuntemaan historiaa, rakennetaan tarinoita. Toivon, että musiikkiliikunnan kautta, Simola-Isakssonin jalanjälkiä jatkaen, olen voinut antaa opiskelijoille rohkeuden ja turvan etsiä se omin tapa olla ihminen, opettaja ja toimia muiden ihmisten kanssa”, kokoaa Perkiö.