Lotta Hagfors: Kansanmusiikki ja luontoteemat kietoutuvat toisiinsa erottamattomasti
7.2. julkaistu kansanmusiikkilevy Nouse luonto – lauluja monimuotoisuudesta tuo suomalaiset huippukansanmuusikot yhteen puhumaan luonnon monimuotoisuuden puolesta. Levyn ideoija Lotta Hagfors kertoo haastattelussa esimerkiksi kansanmusiikin ja luonnon suhteesta.
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Charlotta Hagfors, koulutukseltani ja identiteetiltäni kansanmuusikko. Kansanmusiikkiherätykseni sain lukioikäisenä: Luokallani oli kansanmusiikin nuorisosastolla opiskelevia, ja aloin haalimaan aiheesta tietoa ja ahmimaan levyjä. Hain opiskelemaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään, josta valmistuin vuonna 2017. Sen jälkeen olen toiminut taiteen kentällä freelancerina eri produktioiden ja musiikkilajien parissa, joskin olen seikkaillut myös radiossa kuuluttajana ja toimittajana. Kansanmusiikki on kuitenkin pohja, jolta ponnistan.
Miten Sibelius-Akatemian opinnot ovat mielestäsi tukeneet uraasi tai mitä niistä jäi sinulle käteen?
En oikeastaan osaa kuvitella millainen muusikonurani olisi, jos olisin opiskellut muualla. Opintojen kautta olen saanut paljon kiinni siitä, miten ilmaisen itseäni parhaiten. Esimerkiksi opintoihin kuuluvat improvisaatio ja musiikin pohtiminen syvällä, henkilökohtaisella tasolla ovat antaneet eväitä monenlaisen muunkin musiikin tekemiseen. Olen toiminut esimerkiksi rytmi- ja klassisen musiikin parissa, ja näihin genreihin olen saanut hyviä eväitä kansanmusiikkiopinnoistani. Olen tosi kiitollinen, että löysin sattumienkin kautta tieni Sibelius-Akatemiaan.
Huomaan myös, että kansanmusiikin aineryhmässä ja Nordic Master -koulutuksessa opiskelu on jollakin tavalla tuonut rohkeutta ja uskoa omiin ideoihin sekä valmiuksia riskien ottamiseen. Sellaista kykyä todella tarvitsee, kun päätyy pilotoimaan ja säätämään tämän levyn kaltaisia projekteja!
Miten sait alun perin idean Nouse luonto – lauluja monimuotoisuudesta -levyn kokoamiseen?
Idea juontaa juurensa omasta vahvasta tarpeestani vaikuttaa ilmastokriisikeskustelussa. Mielestäni aktivismi on ehdottoman tarpeellista, ja sen lisäksi haluan vaikuttaa taiteen keinoin. Ajattelin, että ehkä on muitakin kaltaisiani. Tartuin puhelimeen ja soittelin melko intuitiivisesti tuntemilleni ja tietämilleni kansanmuusikoille. Artistit yksi toisensa jälkeen suostuivat mukaan ja kehuivat ideaani tärkeäksi, ja aloin itsekin paremmin uskomaan kansanmusiikin ”We are the world” -projektin tarpeellisuuteen.
Levyllä on soittamassa ja laulamassa upeita, monipuolisia muusikoita. Esimerkiksi Akkajee-duo tekee varsin kokeellista, sähköavusteista musiikkia ja Piia Kleemola-Välimäki soittaa perinteisempää eteläpohjalaista polkkaa. Luonnon monimuotoisuus -teema yhdistää kaikkia kappaleita. Tähän löytyi paljon hienoja kulmia esimerkiksi merestä, suosta, sammalista ja mikrobeista.
Halusimme tuoda levylle moniäänisyyttä ja -kielisyyttä. Kansanmusiikin aineryhmässä opiskellut Anette Åkerlund teki levylle romanikielisen laulun. Désirée Saarela – kamulta niin ikään – teki puolestaan kappaleen ruotsiksi, ja Ánnámarét äänitti levylle pohjoissaameksi. Annoin artisteille melko vapaat kädet osoittaakseni suomalaisen kansanmusiikin monimuotoisuutta, sillä kenttä on laajuudessaan todellinen aarreaitta!
Miten kansanmusiikkiperinne ja luonnonsuojelu ovat tekemisissä toistensa kanssa?
Kansanmusiikki ja luontoteemat kietoutuvat toisiinsa täysin erottamattomasti. Entisajan ihminen ymmärsi nykyistä paremmin olevansa osa luontoa ja toisaalta sen armoilla. Tämä ymmärrys näkyy musiikissakin: laulut kertovat ympäristöön liittyvistä asioista ja ihmisen pienuus välittyy läpi niin pelimannibiisien aiheista, runolauluteksteistä kuin paimensävelistä.
Luonto näkyy teemana niin kansanmusiikin teksteissä kuin sävelkielessäkin. Levyllä esimerkiksi Akkajeen kokeellinen soundimaailma pyrkii nähdäkseni eläytymään ja samaistumaan mikrobien maailmaan. Piia Kleemola-Välimäki puolestaan soittaa rastaanpolkkaa, jossa imitoidaan myös linnunlaulua.
Itse laulan levyllä Kasvu-yhtyeen Sammal-kappaleessa, jossa on käytetty inkeriläisen Metsän sävel -biisin pätkää. Inkeriläisissä kansanlauluissa ja -runoissa ei sinänsä vain puhutella kasveja ja eläimiä, vaan niiltä myös opitaan. Teksteissä opitaan lauluja linnuilta ja heiniltä tai muututaan sammalmättääksi, toiseksi olevaksi. Kutsu lauluun tulee luonnon suunnasta. Se on minusta hyvin vaikuttavaa.
Miksi kansanmusiikin tai musiikin yleensäkin on tärkeää ottaa kantaa?
Meillä ei ole varaa olla tekemättä mitään! Tällä hetkellä tulee vaikuttaa kaikin keinoin: kun viesti tulee monesta suunnasta, uskon sillä olevan vaikutusta vallanpitäjiin tehokkaimmin.
Sävelet, joita eri artistit ovat levylle saattaneet, puhuttelevat ainakin minua ja antavat energiaa toimia. Paitsi että levy on inspiroinut muita taitelijoita toimimaan, haluan valaa myös sen kuuntelijoille uskoa siihen, että on paljon muitakin tekemässä työtä muutoksen puolesta. Levyn tuotot menevät Suomen luonnonsuojeluliiton uhanalaisten lajien suojeluun – tarkoitus ei ole tehdä voittoa vaan jakaa tietoutta ja ehkä herättää ihmisissä kipinää omalle toimijuudelleen.
Ehkä henkilökohtainen toiveeni onkin, että ihmiset rohkaistuisivat toimimaan nyt viimeisillä mahdollisilla hetkillä. Asioihin ei tule muutosta, ellei sitä vaadi – voimme esimerkiksi harjoittaa kansalaisaktivismia eri tavoin. Siihen meillä on demokratian suoma vapaus.
Miten kansanmusiikki Suomessa voi? Miten sen perinnettä ja jatkumoa voi ylläpitää?
Marginaalimuusikko tietää mitä marginaalista ei ole varaa menettää, kuten luonnon monimuotoisuudenkin suhteen. Kansanmusiikki on saanut kasvaa rauhassa esimerkiksi Sibelius-Akatemian uumenissa, mutta lajin rikkauden toivoisi näkyvän enemmän ihan tavallisille kaduntallaajillekin. Suomalainen kansanmusiikki on sinänsä elinvoimaista ja harrastekenttä laaja, mutta se jää kuplaansa ehkä aika helposti.
Kansanmuusikot ovat kyllä sopeutuvaisia: monet ovat soluttautuneet ympäri musiikkikenttää rikastaen käsitystä, mitä kansanmuusikkous voi tarkoittaa. Tuntuu, että kansanmuusikot ymmärtävät ja jakavat ”salaisen tiedon” lajin hienoudesta ja sen kaikista ulottuvuuksista – se tuntuu siistiltä.
Perinteen ja jatkumon takaamiseksi on tärkeää ylläpitää tiettyä luovaa asennetta ja rikkautta musiikin tekemisessä. Oma sanottava voi löytyä esimerkiksi kansanmusiikkiopintojen kautta.