Livsfarligt på allvar on murhamysteeri ja komedia, joka luo uudenlaista saavutettavuuden estetiikkaa
DuvTeaternin, Svenska Teaternin ja Teatterikorkeakoulun yhteistuotanto tutkii, kuinka viittomakieli, kuvailutulkkaus ja selkokieli voidaan integroida taiteelliseksi kokonaisuudeksi.
Torstaina 10.10. Svenska Teaternin Amos-näyttämöllä saa ensi-iltansa esitys Livsfarligt på allvar! – ett svårtolkat mordmysterium.
DuvTeaternin, Svenska Teaternin ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun yhteistuotanto käyttää metodinaan luovaa saavutettavuutta. Esityksen työryhmä on pyrkinyt sisällyttämään saavutettavuusratkaisut osaksi taiteellista työtä, jotta esityskokemuksesta voidaan tehdä tasavertaisempi moninaiselle yleisöille.
”Se tarkoittaa, että saavutettavuudesta tulee osa ilmaisua, siitä tulee osa taiteellista visiota,” DuvTeaternin toiminnanjohtaja Sanna Huldén sanoo.
Tätä ihannetta lähdettiin tavoittelemaan asiantuntijoiden johtamissa työpajoissa. Silva Belghiti, Teatterikorkeakoulusta valmistunut kuuro näyttelijä, sekä viittomakielen tulkki Ellen Hoang ovat työpajoissa auttaneet työryhmää sisällyttämään viittomakielen näytelmään. Kaksikko nähdään esityksessä myös lavalla: Belghiti esittää näytelmässä kuuroa Järvenpää-nimistä hahmoa ja Hoang tekee kaksikielisen roolin tämän serkkuna.
Esitys tuo viittomakielen luonnolliseksi osaksi fiktiota. Belghitilla ja Hoangilla on esityksessä myös muita rooleja, joissa he taiteellisin keinoin välittävät puhutun sisällön viittomakielellä.
Ero perinteiseen saavutettavuusajatteluun on selvä: Usein saavutettavuuteen pyritään esityksissä esimerkiksi niin, että kuvailu- tai viittomakielen tulkki tulee osaksi teosta sen loppumetreillä. Tulkki toimii siis näyttelijän ja näkövammaisten tai kuurojen yleisöjen välittäjänä, joka ei samalla tavalla tunne esityksen taiteellisia valintoja ja visioita kuin sen työryhmä.
Esityksessä saavutettavuuteen keskitytäänkin sen tarjoamien mahdollisuuksien, ei rajoitteiden kautta. Tavoiteena on ollut tutkia, miten viittomakieli, kuvailutulkkaus ja selkokieli voidaan integroida taiteelliseksi kokonaisuudeksi.
”Olemme työstäneet ajatusta saavutettavuudesta pitkään: mitä kaikkea se voisi olla”, DuvTeaternin taiteellinen johtaja ja ohjaaja Mikaela Hasán kertoo.
Työryhmän harjoitukset ovat olleet moniäänisiä. Kaikki sen jäsenet ovat samalla viivalla ja kaikkien ajatuksia kuunnellaan. Ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi saavutettavuusratkaisuja työstävät kaikki valo- ja äänisuunnitelijoista lavastajaan ja pukusuunnittelijaan, ja saavutettavuus on oleellinen aspekti myös näytelmän markkinointimateriaaleissa.
Näytelmässä esiintyy Vega Adsten, joka opiskelee näyttelijäntaidetta Teatterikorkeakoulussa. Hän pohtii produktion mahdollistaman oppimisen määrää ja syvyyttä. Muun muassa kuvailu- ja viittomakielistä tulkkausta on opittu ajattelemaan ihan uudella tavalla: että sitä voi toteuttaa itse.
Produktio on tarjonnut koko työryhmälle uutta perspektiiviä kommunikaatioon ja moniin asioihin, joita kuulevat ja näkevät ihmiset eivät aina tule ajatelleeksi. Työryhmän jäsenet näkevätkin saavutettavuustyöskentelyn selkeän arvon esittävien taiteiden koulutuksessa.
Adstenin mielestä produktion parissa työskentely on korostanut myös monien näyttelijän perustavanlaatuisten työkalujen merkitystä. Yksi näistä työkaluista on kuunteleminen. Ensimmäisen työskentelyviikon aikana oli uuvuttavaa keskittyä täysillä kuuntelemiseen moniäänisessä, yhteiseen ymmärtämiseen tähtäävässä työryhmässä.
”Uuvuttavaa, mutta ensisijaisesti opettavaista”, hän sanoo.