Kuvataiteilija Maija Närhinen tutkii yhdistämisen menetelmiä sekä esineiden merkitystä ja suhdetta toisiinsa
Kuvataiteen maisteri Maija Närhisen tohtorin opinnäyte ”Kokoelma teoksessa – kokeita kuvaamisen tavoista” tarkastetaan Kuvataideakatemiassa lauantaina 21.9. Haastattelussa hän kertoo tutkimuksensa lähtökohdista.
Käsittelet tutkimuksessasi kokoamisen menetelmää. Toistuuko kokoamisen ja yhdistämisen prosessissa jokin sama malli? Miten teosten järjestyksen alkupiste määrittyy?
Työskentelyn, näyttelyn tai teoksen alku on usein aiemmassa teoksessa, piilossa tai näkyvillä. Tutkimuksen tekstissä tuon esiin teosten vaikutusta toisiinsa, joka on välillä johdonmukaista ja välillä oikukkaasti vaihtelevaa. Toisaalta kuvaan tekstissäni myös sitä, että jokin materiaali toimii moottorina aloittamisessa ja neuvoo siinä, miten teoksen muoto ja sen osien järjestys syntyy.
Miten käsityksesi kokoamisesta muuttui teoreettisen lähestymisen kautta vai muuttuiko se?
Aluksi oletus oli löytää jokin yksi oikea tapa kirjoittaa. Ilman sanoja toteutuneet teokset ja valmisteluprosessit johtivat kuitenkin kokeilemaan vaihtoehtoja kirjoittaa teoksen tai teosmateriaalin näkökulmasta. Näihin kokeiluihin yhdistin edelleen lukemaani, joten teksti muodostaa siis omanlaisensa kokoelman tai kollaasin.
Pyrkimys sanallistaa työtäni herätti kiinnostusta taidehistoriaan, kuten esimerkiksi siihen, mitä taideobjektista ja teoksen materiaalisuudesta on ajateltu. Sanojen maailma ja konkreettisempien materiaalien maailma ovat silti eri asioita. Kuvataideteosten tekeminen on minulle edelleen materiaalin signaalien vastaanottoa, kuuntelemista, ja niihin reagointia, vastaamista. Käsin tekemisessä materiaalin vastus tuottaa monenkaltaisia kysymyksiä ja vastauksia.
Tutkimuksesi koostuu viidestä näyttelystä sekä tekstiosasta – kerro lyhyesti näistä viidestä näyttelystä, miten ne erosivat toisistaan?
Installaatiomainen näyttely vuonna 2017 käsitti ainoastaan yhden teoksen ja vuoden 2015 näyttely kaksi teosta. Toisissa näyttelyissä taas oli monia teoksia, joihin oli käytetty myös eri materiaaleja. Minua on kiehtonut liikkuminen kaksiulotteisen kuvan esityksen ja kolmiulotteisen esittämisen välillä, ja näyttelyiden tekoprosesseissa siirryinkin edestakaisin näiden eri esitystapojen parissa, kulloinkin käsittelemääni materiaalia seuraten.
Pohdit työssäsi materiaalisuutta ja sen muutosta, miten uskot ihmisten suhteen materiaan muuttuvan tulevaisuudessa?
Televisio, joka ei ole yhteensopiva hd-lähetysten kanssa, pimenee pian. Elektronisen laiteen elinkaaren saattaa siis määrittää tietty yksityiskohdalta vaikuttava seikka. Laajemmin ajateltuna esimerkiksi käytöstä poistuvien esineiden elämä ei pääty tekemällä päätös siitä, että ne ovat vanhanaikaisia. Materiaalit eivät palaudu luontoon välttämättä toivotulla tavalla, ja suhteessamme eri aineksiin ja esineisiin tulee edelleen olemaan toiminnallisuuden ohella muita puolia.
Kun taiteellisessa työssäni käytän esimerkiksi esineitä materiaalina, tutkin merkitysverkkoja, jotka ovat olleet olemassa vaikkapa tietoverkkoja pitempään: esineiden verkostoja ympärilläni. Kuten taideteokset, kaikki esineet ovat olemassa niille ja niistä muodostuvien merkitysten avulla. Niiden arvot, paikat, sisällöt ja viestit syntyvät monenlaisten tekijöiden ja tapahtumien, toiminnan, ansiosta. Tutkin, mitä työssäni niille tapahtuu. Tällöin käsittelen jotakin näennäisesti yksinkertaiselta vaikuttavaa, konkreettisia elementtejä, mutta toisaalta raaputan esineiden pinnan alta toisia tasoja esiin.
Tekstiä kirjoittaessa korostui vaikutelma, että asennettamme sekä tekemiimme esineisiin että luontoon sävyttää syyllisyys ja syyllistäminen eli väittely siitä, mikä on paras ja vastuullisin tapa suhtautua niihin. En osaa ennustaa, miten tästä edetään. Joka tapauksessa taideteos sinänsä näyttää tai vihjaa yleisemmin vaihtoehtojen runsaudesta, eräänlaisesta rinnakkaisuudesta. Vaikka teos ei olisikaan monista elementeistä koostettu, se on luontaisesti aina monta kuvaa – yhdistelmä eri tulkintoja, ennakkokäsityksiä ja mahdollisesti uusia näkökulmia.
Jatkuvatko kokoamisen ja yhdistämisen teemat myös tulevaisuudessa kuvataiteilijan työssäsi?
Kyllä. Jatkan uusien vertailujen ja havaintojeni lajitteluperiaatteiden parissa enkä usko pääseväni osista kokoamisesta eroon.