Kuvataiteen opiskelija: Valinnanvapaus tukee luovuuttani
Lue haastattelu toisen vuoden kuvataiteen opiskelijasta, Nóra Somosista, jonka mukaan Taideyliopistossa opiskelijat voivat rakentaa koulutuksensa parhaaksi katsomallaan tavalla. Hän sanoo, että mikään ei tunnu paremmalta kuin saada rohkaisua ja päästä hyvään työnimuun.
Kuka olet ja mistä tiesit, että haluat opiskella Taideyliopistossa?
Olen syntynyt ja kasvanut Székesfehérvárissa Unkarissa. Olen aina rakastanut piirtämistä ja opiskelin graafista suunnittelua koulussa. Kun olin lukiossa, halusin päästä opiskelemaan ulkomaille. Meillä on Suomessa perheystäviä, jotka auttoivat minua järjestämään vaihto-oppilasvuoden Helsingissä. Koko tuon vuoden ajan koin todellista vapauden tunnetta, mikä oli minulle ihan uutta. Luultavasti siksi aloin maalata täällä ja aloin nähdä, kuinka loputtoman paljon eri taidemuotoja on olemassa. Päätin tulla takaisin opiskelemaan suomalaiseen yliopistoon suoritettuani ensin ylioppilastutkinnon Unkarissa.
Paluuni Suomeen kesti hieman odotettua kauemmin, sillä läpäisin Kuvataideakatemian pääsykokeen vasta toisella kerralla. Välivuoden aikana opiskelin maalausta Unkarissa yliopistossa. Siellä käytettiin vanhanaikaisia opetusmenetelmiä, jotka koin rajoittaviksi ja tukahduttaviksi. Sain sellaisen vaikutelman, että Taideyliopistossa opiskelijat voivat rakentaa koulutuksensa parhaaksi katsomallaan tavalla, ja juuri se houkutteli minua tänne.
Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta tai pääsykokeista?
Ennen pääsykoetta koneeni laskeutui Helsinkiin myöhään illalla. Olin niin ahdistunut, etten saanut unta. Seuraavana aamuna, kun menin kokeeseen, tunsin oloni huonovointiseksi zombiksi. Jälkikäteen ajateltuna minun ei todellakaan olisi tarvinnut olla niin huolissani. Tapasin pääsykokeissa vain ystävällisiä, auttavaisia ja kunnioittavia ihmisiä, ja koin itse työprosessin erittäin rentona ja mukavana. Meidät jätettiin tekemään omia projektejamme koko viikon ajaksi ilman että kukaan tuli häiritsemään. Koe vahvisti tunnetta, että haluan olla osa tätä koulua ja tätä yhteisöä.
Mikä on ollut parasta opiskelussa ja Helsingissä asumisessa?
Minusta Helsinki on ystävällinen kaupunki, jossa luonto on aina suhteellisen lähellä. Olen huomannut nauttivani lumesta todella paljon! Olen myös solminut täällä merkityksellisiä ystävyyssuhteita ja jopa löytänyt rakkauden.
Mieleenpainuvimpia kokemuksia opintojesi aikana?
Ensimmäisellä lukukaudella luokkamme kävi hauskalla opintomatkalla Kööpenhaminassa, mikä lisäsi yhteisöllisyyttä. En myöskään koskaan unohda ensimmäisen näyttelyn rakennusta, jossa minulla oli mahdollisuus olla mukana, enkä joitakin työhuonevierailuja erinomaisten opettajien ja taiteilijoiden kanssa. Juuri nyt, toisen opiskeluvuoteni aikana olen löytänyt uudenlaisen intohimon ja innostuksen maalaamiseen, ja koen eläväni parasta aikaa opinnoissani. Mikään ei tunnu paremmalta kuin päästä hyvään työnimuun ja saada rohkaisua ja muistutusta siitä, miksi olen täällä.
Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Muuttaminen uuteen maahan yksin oli haastavaa, samoin tottuminen kaikkeen uuteen. Opintojen aloittaminen yliopistossa oli sinänsä suuri muutos elämässäni. Luovuuteni, motivaationi ja energiani kärsivät siitä. Tämä toinen vuosi, nyt kun olen sopeutunut, on ollut jo paljon helpompi, ja olen saanut keskityttyä opiskeluun kunnolla. Ajanhallinnan kanssa kamppailen kuitenkin usein. Minun täytyy löytää aikaa omalle taiteelliselle työlleni samalla kun käyn tunneilla ja suoritan kursseja. Se voi olla melko kiireistä ja uuvuttavaa.
Mitä haaveilet tekeväsi valmistumisesi jälkeen?
Tällä hetkellä kuvittelen maalaavani loppuelämäni. Olen kuitenkin myös valmis katsomaan, miten taiteentekemiseni kehittyy. Aion jäädä Suomeen opintojeni jälkeen, koska tämä tuntuu hyvältä paikalta yrittää elättää itsensä taiteilijana. Valmistumisen jälkeen toivon saavani lisää vapaa-aikaa puuhuonekalujen maalaamiseen ja puutarhanhoitoon.
Mitä ennakkoluuloja sinulla oli Suomesta, ja mitä ajattelet niistä nyt?
Aluksi luulin, että suomalainen koulutusjärjestelmä olisi täydellinen ja utopistinen, ja tämä käsitys on hieman murentunut. Arvostan sitä kuitenkin edelleen todella paljon, ja mielestäni Suomi on kaikkine puutteineenkin hieno maa opiskella ja asua.