Kuvataiteen opiskelija: Opiskelussa parasta on kannustava yhteishenki
Kuvataiteen maisteriopiskelija Minni Havas kertoo, miten päätyi opiskelemaan Kuvataideakatemiaan ja jakaa mielenpainuvimmat kokemuksensa.
Kuka olet ja mistä tiesit, että haluat opiskella Taideyliopistossa?
Olen Minni Suova, taiteilijanimeltäni Minni Havas. Opiskelen erillismaisteria maalauksen osastolla. Minulla oli pitkään ajatus maisterintutkinnosta. Olin suorittanut kanditutkintoni Aalto-yliopistossa vaatesuunnittelussa sekä aloittanut myös kesken jääneen maisterin. Tiesin, että haluan tehdä maisterintutkinnon, mutta jossain muualla. Ajatus Taideyliopistosta heräsi, kun ystäväni Inka Bell tuli Taideyliopistoon taidegrafiikan osastolle opiskelemaan. Meillä molemmilla on perheet, joten näin hänen kauttaan tutkinnon olevan mahdollinen myös perheellisenä. Inka kertoi Taideyliopiston hyvistä fasiliteeteistä ja rohkaisi minua hakemaan.
Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta tai pääsykokeista?
Maisterinopintoihin ei ole pääsykoetta, vaan tutkintoon haetaan motivaatiokirjeellä ja portfoliolla. Hain opintoihin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla minusta tuntui, etten osaa kirjoittaa. Kun luin jälkikäteen motivaatiokirjeeni, minusta tuntui, että kirje ei ollut ollenkaan minunlainen. Hakiessani uudelleen päätin kirjoittaa motivaatiokirjeen itsevarmalla ja omaäänisellä otteella. Silloin kirjeestä tuli mielestäni hyvä ja pääsin haastatteluun. Haastattelu tuntui rennolta. Olin oma itseni ja haastattelusta jäi hyvä mieli. En osannut odottaa mitä haastattelun jälkeen tapahtuisi, mutta toivoin tietysti parasta ja lopulta kävi hyvin ja pääsin opiskelemaan.
Mikä on opiskelussa parasta?
Minusta kaikkein parasta on ollut ihmiset, joihin olen täällä tutustunut. Meillä on ollut alusta asti todella hyvä yhteisö ja yhteishenki. Ilmapiiri on todella kannustava ja auttava. Tulin Taideyliopistoon tavallaan kuvataidemaailman ulkopuolelta. En ollut maalannut pitkään aikaan, vaan olin tehnyt muotoilua ja piirtänyt. Ryhmässäni oli paljon ihmisiä, jotka halusivat auttaa ja jakaa omaa tietoaan. Tuntui, että pääsin heidän avullansa nopeasti alkuun. Olen myös oppinut täällä paljon. Taideyliopistossa on mielestäni todella hyvää opetusta, erityisesti materiaaliopin opetus on ollut iso ja mullistava asia.
Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Haastavinta on ollut ymmärtää, että kaikki aika yliopistossa ei ole varattu maalaamiselle. Maalaamista kuitenkin edellytetään ja iso osa itsenäisistä opinnoista koostuu maalaamisesta. On ollut haastavaa löytää tasapaino ajan käytölle ja olla huolehtimatta siitä, milloin voi käyttää aikaa maalaamiseen. Jännitin aluksi, milloin ehdin rauhassa edistämään taiteellista työtäni, mutta aikaa on aina järjestynyt.
Mieleenpainuvimpia kokemuksia opintojesi aikana?
Malla Tallgrenin materiaalioppi oli minulle kaikista mieleenpainuvin kokemus. Materiaalit ovat olleet lähtökohtia tekemiselleni vaatesuunnittelussa ja muotoilussa. Myös kuvataiteessa minusta tuntuu tärkeältä ottaa haltuun materiaalit, joita alan työstämään. Materiaalioppi oli minulle tärkeä avaava kokemus, josta olen saanut paljon irti.
Toinen mieleenpainuva kokemus on ollut Kuvan Kevät -projekti. Projekti on irtonainen muusta koulussa tehtävästä työskentelystä. Mielenpainuvaa kokemuksessa oli yhteisöllisyys, teoskokonaisuuden syvällinen miettiminen sekä teoksen esitteleminen.
Miten kansainvälisyys näkyy/on näkynyt opinnoissasi?
Osallistuin kurssille, jota ohjasivat vierailevat luennoitsijat Kerstin Brätsch ja Debo Eilers Kaya -kollektiivista. Poikkitaiteellista taidetta tekevät Brätsch ja Eilers työskentelevät New Yorkissa ja Berliinissä. Kurssi järjestettiin Kallio-Kuninkalassa ja kurssille oli mahdollista hakea kaikilta opetusalueilta. Kurssille oli kutsuttu myös Brätschin ja Eilersin taiteilijaystäviä Saksasta ja Italiasta. Sain kurssin kautta ymmärrystä siitä, millainen taidemaailma on tällä hetkellä muissa maissa. Sain myös kansainvälisten taiteilijoiden näkökulmia omaan työskentelyyni.
Mitä ennakkoluuloja sinulla oli opinahjostasi ja mitä ajattelet niistä nyt?
Minulla ei oikeastaan ollut Taideyliopistosta ennakkoajatuksia. Olin käynyt kerran Kuvataideakatemian vanhoissa tiloissa vierailemassa työhuoneella. Siskoni opiskelee viiden vuoden tutkintoa Kuvataideakatemiassa, mutta olin kuullut hänen kokemuksiansa melko pintapuolisesti. Eräällä eri linjalla opiskelleella ystävälläni oli ollut negatiivisempi kokemus. Ymmärsin siitä, miten suuri merkitys kanssaopiskelijoilla on. Meillä on ollut erittäin hyvä yhteishenki, joten minun kokemukseni on ollut todella positiivinen.
Odotukseni ovat ylittyneet siinä, että en olettanut koululla olevan resursseja antaa opiskelijoille työskentelymateriaaleja. Olin tottunut siihen, että kaikki materiaalit ostetaan itse, joten oli ihanaa saada tämä vapaus, sillä opintojen aikana ei ole mahdollista tehdä töitä.
Mitä haaveilet tekeväsi valmistumisesi jälkeen?
Toivon, että voisin jatkaa Kuvataideakatemiassa aloittamaani taiteellista työskentelyä ja syventyä projekteihin, jotka alkoivat Kuvan Kevät -työn yhteydessä. Minusta olisi myös ihanaa pitää yhteyttä läheisimpiin opiskelukavereihin. Yhdessä tekeminen ja jutteleminen tulee varmasti jollain tasolla jatkumaan.