Kuvataideakatemian dekaani Leevi Haapala: “Vahvistamme yhteissuunnittelua ja näyttelytoiminnan vaikuttavuutta” 

Taideyliopiston Kuvataideakatemia valmistautuu uuteen nelivuotiskauteensa keväällä dekaanina aloittaneen Leevi Haapalan johdolla. Haapala siirtyi tehtävään Nykytaiteen museo Kiasman johtajan paikalta.

Kuva: Petri Summanen

Taideyliopisto oli Haapalalle tuttu jo ennen dekaanin virkaa; hän toimi hallituksen jäsenenä vuodesta 2022 alkaen ja työskenteli vuosina 2014–2015 Kuvataideakatemiassa taiteen ja esittämiskäytäntöjen professorina. Mitä Haapalan silmin Kuvataideakatemiassa on kymmenen vuoden aikana tapahtunut? 

”Akatemia on tehnyt ison loikkauksen kohti Taideyliopistona toimimista. Yhteissuunnittelu ja suunnittelun ennakointi on aivan eri tasolla. On hienoa nähdä käytännössä, miten silloinen opetussuunnitelmauudistus näkyy tällä hetkellä esimerkiksi opetustarjonnassa. Toki nyt aloitimme syksyn uudella opetussuunnitelmalla.” 

Taideyliopiston syksyyn on mahtunut paljon visiointi- ja suunnittelutyötä. Toimintaa suunnitellaan neljän vuoden sykleissä ja muutaman kuukauden päästä on alkamassa uusi nelivuotiskausi. Kuvataideakatemian osalta kantavana teemana uudelle kaudelle on yhteissuunnittelun kehittäminen.  

”Toiminnan perusteet eivät muutu: panostamme opetukseen ja tutkimukseen. Toiveeni on saada hyödynnettyä vielä paremmin perustoiminnan tuloksena syntyvää taidetta ja vahvistaa opetusalueiden yhteistyötä ja suunnittelua, jotta ymmärrys taideopetuksesta ja sen metodeista kasvaisi. Jatkuvasti muuttuvassa toimintakentässä on keskeistä, miten opetamme opiskelijoita myös työelämään. On tärkeää sujuvoittaa Taideyliopistona toimimista ja toisaalta ylläpitää vahvaa akatemiaa. Taloudellisten resurssien supistuessa toimimalla yhdessä pystymme toimimaan kestävämmin.” 

Toivon, että opettajat ja opiskelijat uskaltavat käsitellä ajankohtaisia aiheita taiteensa kautta ja tehdä teoksia, jotka puhuvat tästä ajasta

Kuvataideakatemian nelivuotiskauden yksi painopisteistä on kansainvälisyys. Kuvataideakatemian opettajakunnasta noin 10 % ja opiskelijoista 20 % tulee muualta kuin Suomesta ja trendi on kasvava. Haapala näkee sen osoituksena laadukkaasta opetuksesta, akatemian maineesta ja suomalaisen nykytaiteen vakiintuneesta paikasta kansainvälisellä taidekentällä.  

”Meillä Suomessa on vahva taiteen traditio, uskallusta ja omaperäinen tapa ajatella. Olemme tehneet Kuvataideakatemiassa pitkäjänteistä työtä kansainvälistymisen eteen ja vaalineet yhteistyötä partnereidemme kanssa. Meillä on paljon annettavaa kansainväliselle taidekentälle. Jatkossa vahvistamme edelleen Visiting Professor -ohjelmaa, joka tuo opetuksemme ja tutkimuksemme tueksi kansainvälisesti kiinnostavia pedagogeja ja taiteilijoita Saastamoisen säätiön tuella.” 

Yksi Taideyliopiston strategian kuudesta kärkitavoitteesta on, että taide on osa ekologisen kestävyyskriisin ratkaisua. Kuvataideakatemian osalta materiaalien vastuullinen käyttö on olennainen osa kestävää ajattelua. Haapala ajattelee, että ekologisuuden tulisi olla sisäänkirjoitettu kaikkeen tekemiseen, mutta sen teemoja on pidettävä esillä aktiivisesti.  

”Koulutuksen näkökulmasta opetamme käyttämään vastuullisesti materiaaleja ja kehittämään tuotantotapoja, jotka ovat kestäviä myös tulevaisuudessa. Tähän liittyvät monet akatemiamme käytännöt: esittäminen, resurssit seinien rakentamiseen, panostus maata pitkin matkustamiseen. Ekologisen ja taloudellisen kestävyyden rinnalla on vahvistettava myös sosiaalista kestävyyttä ja toiminnan kehittämistä kumppanien kanssa.” 

Haapalan yhtenä päämääränä on avata Kuvataideakatemiassa syntyvää taidetta ja ajattelua vielä enemmän ulospäin ja osallistua näin myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. 

”Toivon, että opettajat ja opiskelijat uskaltavat käsitellä ajankohtaisia aiheita taiteensa kautta ja tehdä teoksia, jotka puhuvat tästä ajasta ja näin muodostaa suoran linkin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hyviä esimerkkejä tästä on loppuvuotemme näyttelytarjonta. Endless Drop -näyttely käsittelee nuorten kokemaa pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta tulevaisuuden edessä. Sen jälkeen avautuva näyttely pohtii, kenelle alkuperäiskansojen taide kuuluu.” 

Vielä tämän vuoden aikana Mylly saa uuden galleriakonseptin, kun Myllyn toisessa kerroksessa sijaitsevalle Myllytorille rakentuu uusi tila lyhytkestoisimmille opiskelijoiden omille ja kurssien myötä syntyville näyttelyille puolivuosittain tehtävän näyttelyhaun myötä. 

”Sörnäisten ja Kallion alueella on paljon alumniemme taiteilijavetoisia paikkoja ja tavoitteena on, että olemme keskeinen toimija luovan alueen toiminnassa. Toivon myös superammattilaisyleisöä katsomaan, minkälaisia kuvataiteilijoita kentälle on tulossa. Myllytorista tulee pulssi siihen, mitä akatemiassa tapahtuu niin opiskelijoiden kuin opettajien teosten kautta. Se on tilallisesti mittava ja antaa hienon mahdollisuuden hyödyntää upeaa Myllyn arkkitehtuuria taiteen esittämisessä.”