Kunniatohtori Lia Rodrigues: Etuoikeuksien mukana tulee vastuu auttaa muita
Tanssija ja koreografi Lia Rodrigues on yksi Taideyliopiston promootiossa vihittävistä kunniatohtoreista. Teatterikorkeakoulu kunnioittaa Rodriguesin työtä, joka tekee tanssista ja taiteesta saavutettavampaa kaikille.
Brasilialainen Lia Rodrigues (s. 1956) aloitti pitkän uransa klassisen baletin tanssijana. Hän oli 1980-luvun alussa osa Maguy Marin Dance Company -tanssiryhmää, joka on yksi nykytanssin pioneereja Ranskassa. Vuonna 1990 palattuaan Rio de Janeiroon hän perusti Lia Rodrigues Dance Companyn. Vuodesta 2004 lähtien tanssiryhmän kotipaikka on ollut 150 000 asukkaan Maréssa, joka on yksi Rio de Janeiron suurimmista faveloista eli elintasoltaan alhaisista kaupunkimaisista asuinalueista.
”Synnyin São Paoloon keskiluokkaiseen valkoiseen perheeseen. Olin sellaisessa asemassa, jossa pystyin valitsemaan tanssin ja taiteentekemisen, ja tästä etuoikeudesta tulisi seurata vastuita. Haluan tarjota mahdollisuuksia ihmisille, jotka eivät voi tehdä samanlaisia valintoja elämässään. Tavoitteeni on demokratisoida taide ja tuoda se kaikkien ihmisten saataville”, Rodrigues selittää.
Kun Rodrigues aloitti oman tanssiryhmänsä, hän halusi rakentaa uransa naisen näkökulmasta.
”Ennen tanssiryhmäni perustamista minusta oli tullut äiti, mikä muuttaa kaiken naisen elämässä. Kysyin itseltäni, miten tehdä taidetta äitinä. Minun piti taistella asemani puolesta. Kehitin Panorama-festivaalin vuonna 1992 ja toimin sen johtajana 14 vuotta, koska halusin luoda meille taiteilijoille mahdollisuuksia ja lisätä taiteilijoiden välistä dialogia.”
Panorama-festivaalista onkin tullut yksi vaikutusvaltaisimmista taidefestivaaleista Brasiliassa.
Tanssiryhmä, taidekeskus ja tanssikoulu keskellä favelaa
Rodrigues perusti Centro de Artes da Maré -taidekeskuksen Marén favelaan 15 vuotta sitten yhteistyössä Redes da Maré -kansalaisjärjestön kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin yhteistyö johti myös Escola livre de Danças da Maré -tanssikouluun, joka toimii taidekeskuksessa rinnakkain Lia Rodrigues Dance Company -tanssiryhmän kanssa. Kaikki tanssiryhmän kantaesitykset järjestetään taidekeskuksessa, ja joka kerta paikalle saapuu noin 300 paikallista asukasta ja ihmisiä eri puolilta Rio de Janeiroa.
”Tanssikoulussamme on yli 300 oppilasta, jotka asuvat Marén favelassa. Kaikki, mitä tarjoamme, on maksutonta. Nuorimmat oppilaat ovat kahdeksan vuotta, kun taas vanhimmat 80 vuotta. Opetamme kaikkia tanssimuotoja hiphopista balettiin, ja haluamme, että opiskelijamme löytävät oman tapansa liikkua ja tanssia. Meillä on yksi noin 20 oppilaan ryhmä, jonka tavoitteena on ammattitanssijuus, ja yhteistyömme Fondation d’entreprise Hermès -säätiön kanssa antaa meille mahdollisuuden myöntää heille kaikille apurahoja”, Rodrigues selittää.
Vaikka tanssikoulu, taidekeskus ja tanssiryhmä luovat Marén favelan ihmisille erilaisia mahdollisuuksia, Rodrigues ei silti usko, että taide voi muuttaa yhteiskuntaa.
”Monet yhteiskunnalliset seikat huolestuttavat minua, mutta taiteen ei tulisi olla vastuussa yhteiskunnan muuttamisesta. Tämä on sen sijaan koko yhteiskunnan ja erityisesti hallituksen velvollisuus. Tästä huolimatta taidekeskuksen perustaminen ja taiteen tekeminen antavat Maréssa asuville ihmisille enemmän vaihtoehtoja, joiden väliltä valita sekä pääsyn taiteen pariin. Tarjoamme tanssikoulun oppilaille opetusta, jossa puhumme heidän roolistaan kansalaisina yhteiskunnassa ja esimerkiksi sukupuolen ja rasismin teemoista”, Rodrigues selittää.
Hän uskoo, että kaikki tekomme ovat poliittisia.
”Yritän pitää utopian ja pragmatismin tasapainossa teoissani taiteilijana ja kansalaisena. Hankkeet, joiden parissa olen työskennellyt Marén favelan alueella yhteistyössä Redes da Maré -järjestön kanssa vuodesta 2004 lähtien, ovat olennainen osa työtäni, ajatteluani ja aktivismiani. Ne muuttavat minua persoonana, taiteilijana ja kansalaisena. Tämä käy minulle poliittisesti järkeen. Löydän sieltä ihmisiä ja projekteja, jotka antavat minulle toivoa – ja nimenomaan taistelunhaluista toivoa. Joka päivä opin tapoja luoda, järjestäytyä ja vastustaa.”
Lia Rodrigues Dance Company kiertää ympäri maailmaa
Nykyään Rodrigues asuu Rio de Janeirossa, mutta hän opettaa ympäri maailmaa, ja hänen tanssiryhmänsä kiertää kansainvälisillä lavoilla. Ryhmä on esiintynyt Euroopan maineikkaimmilla festivaaleilla, esimerkiksi Pariisin Festival d’ Automne -festivaaleilla, Brysselin Kunsten Festival des Arts -festivaaleilla sekä Venetsian biennaalissa.
”Rio on taiteellisen työskentelyni tukikohta, mutta meidän pitää tehdä kansainvälisiä kiertueita, sillä toimimme kiertueilla ansaittujen rahojen turvin. Itse en enää tanssi, mutta suunnittelen ryhmän koreografiat.”
Viime vuonna Lia Rodrigues Dance Company kiersi Eurooppaa esittäen Rodriguesin uusinta koreografiaa nimeltä Encantado.
”Encantadossa yritän selvittää kuinka lumota maailma utopiaan, jossa inhimillisen ja ei-inhimillisen välillä ei ole eroa. Nykyajan ympäristöhaasteiden vuoksi meidän kaikkien pitää miettiä ympäristöä ja ottaa samalla huomioon epätasa-arvoisuus ja etuoikeudet. Niin kuin vuonna 1988 murhattu brasilialainen ay-aktivisti, sosialisti ja ympäristönsuojelija Chico Mendessanoi:’Ekologia ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta on vain puutarhanhoitoa’. Alkuperäisväestöjen viisaus on aina pitänyt sisällään maapallon kallisarvoisinta tietoa. Meidän pitää kuunnella. Heidän äänensä ja elämänsä ovat hävityksen partaalla. Avataan vihdoin mielemme ja harjoitetaan radikaalia kuuntelua”, Rodrigues kehottaa.
Taidepedagogiikka on menossa inklusiivisempaan suuntaan
Rodrigues on seurannut tanssikoulutuksen alaa jo 50 vuotta. Hän mainitsee, että hänen metodeihinsa on vaikuttanut brasilialainen pedagogi Paulo Freire. Freire tunnetaan parhaiten kirjastaan Sorrettujen pedagogiikka (1968), jossa kirjoittaja toteaa, että pedagogiikassa oppijaan tulisi suhtautua tiedon kanssatuottajana.
”Tanssiryhmässäni yhdessä tanssiminen on tapa opettaa. Esityksen valmistaminen kestää noin yhdeksän kuukautta, minkä aikana opimme toisiltamme ja kehitämme toisiamme yhteistyön kautta”, Rodrigues sanoo.
Hän ei luennoi usein, mutta hän järjestää työpajoja. Tänä vuonna Rodrigues sai apurahan opettaakseen koreografiaa Berliinin Freie Universität -yliopistossa. Yliopistossa opettaessaan hän ja opiskelijaryhmä muodostavat piirin, jossa kaikki istuvat ja keskustelevat yhdessä.
”Jokainen opetustilanne on vähän erilainen, ja joskus teemme myös joitain harjoituksia. Teemme demokraattisia ryhmäpäätöksiä koreografisista ongelmista. Keskustelemme yhdessä teoreettisista aiheista, mikä lisää ymmärrystämme sekä aiheesta että toisistamme.”
Rodriguesin mielestä taidekoulutuksesta on tullut hänen uransa aikana inklusiivisempaa. Identiteetti- ja sukupuoliteemat otetaan nykyään huomioon, ja tämä muutos on hänelle erittäin tervetullut.
”Olen alkanut harjoittaa työssäni radikaalia kuuntelua. Meidän tulee kuunnella transseksuaaleja ja muunsukupuolisia henkilöitä ja oppia heiltä. Meidän tulee oppia muiden ihmisten kokemuksista, ottaa muut mukaan joukkoon ja hyväksyä heidät”, Rodrigues sanoo.
Yhtäläisyyksiä Teatterikorkeakoulun pedagogisten metodien kanssa
Rodrigues ei ole koskaan ollut Suomessa eikä hänellä ole mitään yhteyksiä Taideyliopistoon, ja hän oli hyvin yllättynyt ja otettu saadessaan Teatterikorkeakoululta tämän huomionosoituksen.
”Nuorena opiskelin historiaa Universidade de São Paulo -yliopistossa, ja olen erittäin onnellinen, että yllättäen vanhemmalla iällä saan tämän kunniatohtorin tittelin. Luin Taideyliopistosta ja selvisi, että lähestymme pedagogiikkaa hyvin samoilla tavoilla. Yliopisto haluaa myös tehdä taiteesta inklusiivisempaa ja nähdä taiteen merkityksen maailmassa”, Rodrigues sanoo.
Suomi ja Brasilia ovat hyvin erilaisia niin kokonsa, väestönsä kuin myös tasa-arvotilanteensa näkökulmasta.
”Taideyliopistolla on uskomattomat resurssit verrattuna favelassa sijaitsevaan tanssikouluumme. Mutta eromme tuovat meidät yhteen. Meidän tulisi oppia toisiltamme ja jakaa ideoita”, Rodrigues sanoo.
Teksti: Päivi Brink
Taideyliopiston promootio eli yliopisto-opintojen juhlallinen päätös järjestetään Helsingissä 16.–18. elokuuta 2024. Tilaisuudessa promovoidaan Taideyliopiston akatemioista valmistuneita maistereita ja tohtoreita. Promootiossa vihitään lisäksi kahdeksan kunniatohtoria, jotka edustavat alojensa edelläkävijöitä, taiteen koulutusta tai taiteen yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä edistäneitä vaikuttajia Suomesta ja maailmalta.
Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun johtokunnat sekä Taideyliopiston hallitus ovat nimenneet kunniatohtorit. Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi myöntää.
