Kunniatohtori Hito Steyerl: Laatikon ulkopuolelta
Hito Steyerl on nimetty yhdeksi nykytaidemaailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Kokeellinen taiteilija itse ei ole varma, kuinka hahmottaa näitä ulkoisten tahojen kokoamia listoja. Hän on yksi Taideyliopiston promootiossa vihittävistä kunniatohtoreista.
”Minä en ole sellainen nerotyyppi, joka tekee töitä keskellä yötä”, sanoo Berliinissä asuva elokuvantekijä, liikkuvan kuvan alan taiteilija ja kirjailija Hito Steyerl hiljainen hymy kasvoillaan.
”Aivoni menevät säästöliekille myöhäisiltapäivästä, joten minun pitää aikatauluttaa päiväni, jos haluan saada mitään aikaiseksi.”
Steyerl huomauttaa, että useimmat ihmiset olisivat mieluummin tekemättä töitä, jos heillä olisi siihen mahdollisuus, ja hän itse valitsisi samoin.
Hänellä ei ole mitään romanttisia illuusioita alastaan, vaikka se mielenkiintoinen onkin: Steyerl tunnetaan töistään, joissa hän esimerkiksi kritisoi teknokratiaa ja tutkii digitalisaatiota installaation, valokuvan ja videon menetelmien kautta.
Hän on myös kirjoittanut esseitä kuvista ja äänistä, jotka muodostavat uusia suhteita esineisiin ja joista tulee itsekin esineitä ja jotka tuottavat muita esineitä ja kuvia.
Steyerl toimii tällä hetkellä kokeellisen elokuvan ja videon professorina Universität der Künste Berlin -yliopistossa, jossa hän on myös ollut mukana perustamassa Research Center for Proxy Politics -tutkimuskeskusta.
”Opettamisen lisäksi testailen tekoälyn käyttöä, kirjoitan kirjaa ja valmistelen uusia teknologiaa käsitteleviä teoksia.”
Mielipide julki
Elokuussa 2024 Taideyliopisto vihkii Steyerlin kunniatohtoriksi. Hän oli Kuvataideakatemiassa vierailevana professorina vuodesta 2012 vuoteen 2014 ja sanoo tunnustuksen ilahduttavan häntä vilpittömästi.
”On mukavaa, että tämän huomionosoituksen antaa yliopisto, jossa todella nautin työskennellä. On myös ihanaa saada tilaisuus palata Helsinkiin.”
Steyerl ei ole aina ottanut kunnianosoituksia mielellään vastaan. Vuonna 2021 hänelle olisi myönnetty yksi merkittävimmistä siviiliväestölle jaettavista tunnustuksista, Bundesverdienstkreuz-kunniamerkki, mutta hän torjui tarjouksen.
”Saksassa oli pandemian aikana ongelmia, kuten tietysti useimmissa maissa oli. Minun mielestäni niitä ei hoidettu täällä oikein hyvin.”
Steyerl kirjoitti avoimen kirjeen, joka julkaistiin saksalaisessa Die Zeit -viikkolehdessä. Kirjeessään hän kritisoi Saksan hallituksen sulkutilan aikaisia linjauksia, jotka suosivat kaupan alaa ja koettelivat kulttuuri- ja koulutussektoria. Tästä syystä hän päätti olla ottamatta vastaan Bundesverdienstkreuz-kunniamerkkiä.
”Halusin yksinkertaisesti tuoda mielipiteeni julki”, hän sanoo rennosti.
Omaksumisesta kokeilemiseen
Steyerl syntyi ja varttui Baijerissa. Alue tunnetaan arkkitehtuurinsa ja luontonsa kauneudesta, mutta japanilaissaksalainen Steyerl koki sen yhteisön autoritaariseksi, konservatiiviseksi ja hyvin rasistiseksi.
”Ei se ollut kovin viihtyisä paikka varttua 70-luvulla”, hän summaa.
Steyerlin kiinnostus elokuvaa kohtaan heräsi hyvin nuorena. Hän oli innokas elokuvissa kävijä, joka viihtyi pitkiä aikoja valkokankaan edessä yksinkertaisesti ajastaan nauttien – ilman analysointia tai pyrkimystä oppia mitään.
”Eihän silloin ollut nettiä tai läppäreitä, YouTubesta puhumattakaan”, hän huomauttaa.
”Jos halusi viihdykettä, piti mennä elokuviin, kun ei muutakaan ollut.”
15-vuotiaana Steyerl liittyi länsisaksalaiseen anarkistiryhmään, jonka kanssa hän valtasi talon, minkä jälkeen hänet erotettiin koulusta.
Steyerl kertoo, että hän törmäsi tuohon aikaan ensimmäistä kertaa valtion tarkkailuun, ja tätä teemaa hän on myös käsitellyt laajasti töissään.
”Me olimme vain lapsia, mutta ilmeisesti hallitus suhtautui meidän hyvin vakavasti”, Steyerl nauraa.
”Viranomaiset seurasivat meitä, ja puhelintani kuunneltiin. En tietenkään voi todistaa tästä mitään, mutta sillä tavalla tuolloin toimittiin.”
Koska Steyerl ei enää opiskellut, hänellä oli paljon vapaa-aikaa, jonka hän käytti luovuutensa harjoittamiseen. Hän alkoi kuvata omaa materiaalia Super 8 -elokuvakameralla. Elokuvat olivat kokeellisia, ja ne oli usein kuvattu ilman erityistä intentiota.
”Kuvaaminen oli todella yhteisöllistä. Minulla oli ympärilläni paljon ihmisiä”, Steyerl kertoo.
Steyerlin luovat ideat liittyivät ensin hauskanpitoon kavereiden kanssa, mutta sitten ne kasvoivat kunnianhimoisemmiksi. Muutaman vuoden jälkeen koulusta erottaminen osoittautuikin onnekkaaksi tapahtumaksi.
”Japanese Institute of Moving Image -yliopiston perustajalla, Shohei Imamuralla, oli tapana ottaa sisään opiskelijoita, jotka oli potkittu ulos kouluista.”
Nivelet tuhoava taiteenmuoto
Steyerl muutti Japaniin opiskelemaan elokuvantekoa Imamuran opastuksessa. Hän sanoo oppineensa koulussa monia tärkeitä taitoja, kuten kuinka käsitellä huomattavia kulttuurillisia eroja.
Elokuvanteon ohella hän käytti aikaansa paljon myös toisen kiinnostuksenkohteen parissa.
”Olin harrastunut korealaista kamppailulajia jo Münchenissä, ja Japanissa aloitin Shotokan-karaten. Pidin siitä paljon, ja enimmillään olin salilla viisi tuntia päivässä”, Steyerl kertoo.
”Minusta se on kokonaisvaltainen taiteenmuoto, joka opettaa harrastajaa keskittämään ajatuksensa ja kohtaamaan haasteita, mutta samalla se on todella vahingollista nivelille! Ainakin omani ovat pilalla.”
Steyerl valmistui vuonna 1990. Hän jäi Japaniin ja sai tilaisuuden työskennellä Wim Wendersin avustajana Maailman ääriin -elokuvan tuotannossa. Elokuvaa kuvattiin 11 maassa.
”Se oli minulle hieno tilaisuus”, Steyerl muistelee.
”Elokuva oli aika mammuttimainen, kylläkin kiinnostavalla tavalla – me reissasimme ympäri maailmaa, ja jotkin teknisen puolen asiat olivat todella kiinnostavia. Sonyn teknologiakeskus kehitti tuolloin parhaillaan HD-teknologiaa, ja Wenders testaili sitä myös. Oli kiehtovaa katsella vierestä, kun tätä teknologiaa kokeiltiin sen kehityksen alkuvaiheessa.”
Steyerl sanoo, että häntä ovat inspiroineet ja hänen työhönsä ovat vaikuttaneet sadat ihmiset hänen elämänsä aikana.
”Mutta jos pitää nimetä yksi, mainitsen Harun Farockin.”
Farocki oli saksalainen elokuvantekijä, kirjailija, kansainvälisesti arvostettu nykytaiteilija ja professori, joka teoksissaan tutki esimerkiksi tekstin ja kuvan välisiä käyttömahdollisuuksia. Steyerl teki yhteistyötä Farockin kanssa ja näki hänet mentorinaan.
”Hän oli kokonaisen sukupolven vanhempi kollega, mutta silti suuri inspiraation lähde minulle.”
Teknologian laaja loppuun palaminen
Steyerl on opiskellut myös Wienin Akademie der bildenden Künste -yliopistossa, ja hänellä on tutkinto filosofian alalta. Hänestä filosofia tukee hänen elokuvantekemistään.
”Kun esimerkiksi opiskelin dokumentaarista elokuvantekoa, opinnäytteeni käsitteli totuuden käsityksien dokumentoimista, missä on mukana filosofinen näkökulma”, hän selittää.
Steyerl näkee, että on monia isoja kysymyksiä, joille voi etsiä vastauksia taiteen kautta. Yksi niistä on teknologian vaikutus ihmisten arkeen.
”Teknologia on kehittynyt henkeäsalpaavalla vauhdilla. Koko viestinnän infrastruktuuri on mullistunut, muttei parempaan suuntaan”, hän sanoo.
Hän on ollut erityisen kiinnostunut ihmisten ja kuvan välisestä suhteesta. Steyerl on miettinyt, piiloutuvatko ihmiset kuvapaljouden alle tai muuttuvatko he itse kuviksi.
”Ihmisistä on tulossa digitaalisia versioita itsestään, ja tavoitteena on jopa tehdä netin kuvista todellisuutta ja tehdä ulkonäöstä täydellinen, jotta se vastaisi sitä, mitä näytetään netissä.”
Vaikka Steyerl onkin kriittinen, hän ei ole täysin teknologiavastainen. Hänestä nopea datalaskenta on hyvä asia, sillä sen avulla parannetaan tietojenkäsittelyä ja tunnistetaan malleja, mikä voi olla hyödyksi esimerkiksi lääketieteen alalla.
”Mutta minusta yhteiskunnan edistys vaatii myös muiden asioiden huomioonottamista.”
Steyerl sanoo havainneensa pienoista uupumista asian tiimoilta, mitä hän kuvailee ”laajalle levinneeksi teknologian loppuun palamiseksi”, koska digitaalinen maailma on villi ja alati muuttuva.
”Tieto sekoittuu uutisten kakofoniaan, johon ei voi automaattisesti luottaa. Teknologinen kehitys tarkoittaa myös sitä, että meidän pitää jatkuvasti oppia uusia asioita”, hän sanoo.
”Ihmiset kokevat hallitsemattomuuden tunnetta, koska kaikki muuttuu koko ajan. Tämän myötä ihmiset hakeutuvat runouden tai tuntoaistiin perustuvien aktiviteettien pariin, kuten tekstiilien kutomiseen.”
Vaikuttamista ei voi mitata
Kansainvälinen nykytaiteen lehti nimeltä ArtReview nimesi Steyerlin taiteen alan vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi vuonna 2017. Viime vuonna hän oli listan kakkonen. Steyerlin mielestä tällaiset rankinglistat eivät palvele mitään tarkoitusta.
”En oikein tiedä miten tällaisia ulkopuolisten asettamia kategorioita pitäisi ylipäätään ymmärtää. Ne muistuttavat jotain rinnakkaista kvanttitodellisuutta. Ehkä jotkut ihmiset asuvat siinä todellisuudessa, mutta minä en ole osa sitä.”
Hänen mielestään vaikuttaminen ei ole millään tapaa sellainen muuttuja, jota voisi mitata.
”Vaikuttamista voi tapahtua odottamattomilla tavoilla”, hän muistuttaa.
”Yksittäinen taiteilija voi vaikuttaa toiseen, ja lopputuloksena on yhteyksien verkko. Ei tällaiseen tapahtumasarjaan voi soveltaa jotain mitattavissa olevaa kriteeriä.”
Teksti: Jouni Kantola
Taideyliopiston promootio eli yliopisto-opintojen juhlallinen päätös järjestetään Helsingissä 16.–18. elokuuta 2024. Tilaisuudessa promovoidaan Taideyliopiston akatemioista valmistuneita maistereita ja tohtoreita. Promootiossa vihitään lisäksi kahdeksan kunniatohtoria, jotka edustavat alojensa edelläkävijöitä, taiteen koulutusta tai taiteen yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä edistäneitä vaikuttajia Suomesta ja maailmalta.
Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun johtokunnat sekä Taideyliopiston hallitus ovat nimenneet kunniatohtorit. Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi myöntää.
