Kunniatohtori Heikki Lehtonen pitää yllä taidekuntoa
Heikki Lehtonen on uudistanut Taideyliopiston sijoitustoiminnan, kerännyt henkilökohtaisesti huomattavia lahjoituksia yliopistolle ja vaikuttanut merkittävästi myös taiteen korkeakoulutuksen rakenteisiin. Hän on yksi Taideyliopiston promootiossa vihittävistä kunniatohtoreista.
Taiteen kautta maailmaan voi jättää pitkän jäljen.
“Usein pelkästään tämä ajatus toimii motiivina lahjoittaa taiteelle”, sanoo Heikki Lehtonen.
Lehtonen on toimitusjohtaja ja pitkän linjan hallitusammattilainen, joka työskenteli Taideyliopiston hallituksen puheenjohtajana vuosina 2018–2021. Edelleen hän vaikuttaa Taideyliopiston tukisäätiön hallituksen puheenjohtajana sekä Taideyliopiston sijoituskomiteassa. Taideyliopiston kunniatohtoriksi Lehtonen vihitään elokuussa.
Tukisäätiön puheenjohtajana Lehtonen tekee varainhankintaa hyvin henkilökohtaisella otteella eli kontaktoi ja tapaa ahkerasti yksityishenkilöitä sekä säätiöiden edustajia.
“En koe sitä raskaaksi, sillä Taideyliopistoa on ihanaa ja mielekästä edustaa. Uskon tämän työn tärkeyteen ja merkityksellisyyteen”, Lehtonen sanoo.
Kilpauimarista taidekuntoilijaksi
Nuorena Lehtonen ei ollut niinkään kiinnostunut taiteesta, vaan kulttuuria paremmin hänelle maistui urheilu.
“Olin kilpauimari, joka saattoi harjoitella yli kymmenen kertaa viikossa”, Lehtonen kertoo.
Harjoittelu tuotti tulosta: nuorukainen nousi maajoukkueuimariksi, saavutti useita uinnin SM-viestimestaruuksia ja voitti vuonna 1976 vapaauinnin Suomen mestaruuden.
Omia taiteellisia ambitioita Lehtosella ei ole koskaan ollut, mutta taide sen eri muodoissa on kuitenkin ollut vahvasti läsnä jo tämän lapsuuden ympäristössä.
“Esimerkiksi isoisäni oli innokas klassisen taiteen kerääjä ja melko taitava piirtäjä itsekin. Isoäitini puolestaan oli laulaja ja laulunopettaja”, hän kertoo.
Kuvataiteisiin Lehtonen puolestaan alkoi saada varsin henkilökohtaista opastusta tavatessaan vaimonsa vuonna 1980.
“Vaimoni on taiteen maisteri ja graafikko. Hän on ollut erinomainen perehdyttäjä esimerkiksi moderniin taiteeseen”, Lehtonen sanoo.
Nykyään Lehtonen pyrkii altistamaan itseään taiteelle säännöllisesti ja myös haastamaan omia käsityksiään siitä. Hän käyttää aiheesta puhuessaan hauskaa termiä taidekunto.
“Omasta taidekunnosta pitää huolehtia hakeutumalla myös sellaisille taiteen alueille, jotka eivät ole itselle niin tuttuja. Taiteen kokemiseen pitää panostaa ja varata sille aikaa”, hän sanoo.
Tuorein taidekuntoa kohottava kokemus Lehtoselle itselleen on ollut kouluampumisen traumoja käsittelevä Kaija Saariahonooppera Innocence. Lehtonen näkee teoksen hienona esimerkkinä siitä, kuinka klassinen musiikki ja ooppera kehittyvät ja elävät edelleen.
Hän sanookin pitävänsä yhtenä taiteen tärkeimpänä tehtävänä sitä, että se hakee myös uusia muotoja, avaa uusia näkökulmia, uudistaa ajattelua ja ruokkii luovuutta.
“Taide tuottaa parhaimmillaan hyvin voimakkaita elämyksiä. Sen pariin pitää vain uskaltaa hakeutua.”
Puhtaasta auttamisen halusta
Diplomi-insinööriksi opiskellut Lehtonen aloitti työt perheen valimoalan yrityksessä jo vuonna 1981. Tuolloin Suomivalimon nimellä toimineesta yrityksestä kasvoi vuosien mittaan kansainvälinen pörssiyhtiö Componenta, jonka toimitusjohtajana Lehtonen ehti työskennellä 22 vuotta.
Kun työ toimitusjohtajana päättyi vuonna 2015, Lehtonen löysi itsensä uudesta tilanteesta: kalenterissa oli tilaa. Samoihin aikoihin Lehtosen ystävä täytti vuosia ja järjesti juhlat, joissa Lehtosen kanssa samaan pöytään istahti Taideyliopiston hallituksen silloinen puheenjohtaja Karri Kaitue.
Taideyliopisto oli tuolloin vasta muodostumassa ja kolmen akatemian yhdistyminen kiinnosti Lehtosta. Miehet keskustelivat aiheesta illan mittaan runsaasti ja Kaitue esitti Lehtoselle lopulta kutsun saapua tutustumaan Taideyliopistoon paikan päälle.
Lehtonen meni, tutustui, kuuli yliopistojen pääoman keruuhankkeesta – ja tarjoutui auttamaan.
“Taideyliopisto oli ajatellut kohdentaa kampanjan yrityksiin, mutta ehdotin kääntymistä säätiöiden puoleen. Tunsin säätiöitä paljon ja tiesin, että monen sääntöihin on kirjattu kulttuurin tukeminen.”
Ajatus osoittautui toimivaksi ja keräystulos oli erinomainen. Ihmiset tulivat tutuiksi puolin ja toisin, ja luottamus Taideyliopiston kanssa rakentui. Seuraavana vuonna eli 2017 Lehtonen valittiin Taideyliopiston hallituksen puheenjohtajaksi.
Vauhtia uudelle opetussuunnitelmalle
Vasta nimitetyn puheenjohtajan varsinainen kausi ei ollut vielä ehtinyt edes alkaa, kun hän jo ryhtyi hallituskollegoidensa kanssa tutustumaan tulevaan työsarkaansa.
“Aivan ensimmäisenä menimme tapaamaan ylioppilaskunnan hallituksen edustajia ja kysymään, mitä opiskelijat Taideyliopistolla muuttaisivat, jos heillä olisi kaikki valta vaikuttaa.”
Opiskelijoiden vastauksissa korostui akatemioiden siiloutuminen. Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden arjessa yhteinen yliopisto ei näkynyt käytännössä mitenkään, sillä yhdistymisestä huolimatta akatemioilla oli edelleen omat aikataulunsa ja opetussuunnitelmansa. Sibelius-Akatemian opiskelija ei voinut esimerkiksi valita kursseja Teatterikorkeakoulusta eikä muutakaan vuorovaikutusta juuri ollut.
Lehtonen pohtii, ettei opiskelu Taideyliopistossa ole ainoastaan teknistä tai teoreettista valmistautumista yhteen ammattiin.
“Uskon, että taiteilijaksi kasvamista edesauttaa taiteen eri muodoille altistuminen, rinnakkainen tekeminen eri taidealojen edustajien kanssa ja mahdollisuus täydentää opintoja oman varsinaisen kentän ulkopuolelta”, hän sanoo.
Lehtosen johtama hallitus ryhtyi edistämään uutta opetussuunnitelmaa. Hankkeessa oli luonnollisesti omat haasteensa, mutta yhteisen opetussuunnitelman mukainen opetus käynnistyy Taideyliopistossa syksyllä 2024.
“Olen todella ylpeä siitä, miten Taideyliopisto on kehittynyt näin lyhyessä ajassa.”
Uusien maistereiden leipomo
Toinen merkittävä uudistus, johon Lehtonen on voimakkaasti vaikuttanut, on ollut luovan kirjoittamisen maisteri- ja kandidaattiohjelmien syntyminen.
Luovan kirjoittamisen koulutusohjelmat otettiin pysyvästi Taideyliopiston opetussuunnitelmaan vuonna 2024. Lehtonen sanoo pitävänsä koulutusohjelmaa hyvin tärkeänä, sillä kirjoittaminen ja tarinallistaminen leikkaavat läpi koko taidealan.
“Olen kerännyt juuri tähän koulutusohjelmaan paljon pääomaa. Saimme ensimmäisenä mukaan Otavan ja sen Kirjasäätiön, pääsimme kokeilemaan koulutusta ja näkemään tuloksia.”
Koulutusohjelmaa tukivat lisäksi useat yksityishenkilöt. Samoin valtion vastinrahakampanjassa Lehtonen ja muut varankerääjät saivat hyviä tuloksia.
Vastinraha tarkoittaa, että yliopisto saa valtion tukea suhteessa sen keräämiin lahjoituksiin – mitä enemmän lahjoitettua pääomaa, sitä enemmän tukea.
Vaikka suurin osa Taideyliopiston kuluista katetaan julkisin varoin, on lahjoitusten merkitys suuri. Lahjoituksilla sekä muilla kertyvillä varoilla on mahdollista paitsi käynnistää uusia koulutusohjelmia, myös toteuttaa vaikkapa kansainvälisiä yhteistöitä.
“Lahjoituksen kulttuuri Suomessa on mielestäni kehittymässä ehdottomasti oikeaan suuntaan”, Lehtonen sanoo.
Suomeen on syntynyt muun muassa merkittäviä säätiöitä, kuten Jane ja Aatos Erkon säätiöja Me-säätiö, jotka ovat tukeneet ja tukevat edelleen taiteen koulutusta tai harrastamista.
Myös yksityiset tahot tekevät nykyään paljon suoria lahjoituksia, kukin omilla resursseillaan. Lehtonen on ollut erityisen ilahtunut testamenttilahjoitusten lisääntymisestä.
“Uskon että tämä osaltaan johtuu tekemästämme sinnikkäästä työstä. Lahjoittavat tahot ovat heränneet siihen, että tämä on erinomainen tapa antaa takaisin yhteiskunnalle ja saada aikaan pitkäkestoinen, myönteinen vaikutus.”
Sijoituspolitiikan uudistaja
Lehtosen puheenjohtajakausi Taideyliopiston hallituksessa päättyi 2022, mutta yhä edelleen hän vaikuttaa Taideyliopiston sijoituskomiteassa, missä aloitti työn vuonna 2018.
“Taideyliopiston sijoituspolitiikka oli ollut hyvin, hyvin varovaista ja tuotoltaan vaatimatonta. Lähdimme ottamaan mallia esimerkiksi Harvardin ja Stanfordin tavasta toimia ja muokkaamaan Taideyliopiston sijoitusomaisuutta sen mukaan”, kertoo Lehtonen.
Uusi sijoituspolitiikka lisäsi erityisesti vaihtoehtoisten ja epälikvidien sijoitusten osuutta. Epälikvidit sijoitukset ovat esimerkiksi pääomarahastoihin kohdistuvia sijoituksia. Niiden kanssa ollaan niin sanotusti pitkään naimisissa, mutta tuotto on lähtökohtaisesti osake- ja korkomarkkinaa parempaa.
“Nyt sijoitusten arvo on noussut merkittävästi ja niiden arvo on lähes 100 miljoonaa. Tuotto on tärkeää, sillä ainoastaan sitä voidaan käyttää Taideyliopiston kehittämiseen – ei koskaan itse pääomaa.”
Muutos sijoituspolitiikassa oli iso, mutta päätös siihen siirtymisestä oli yksimielinen.
“Kaikki ymmärsivät kyllä, että tämä oli tarpeellinen muutos tehdä.”
Viiniä ja taidetta
Tällä hetkellä Lehtonen on Taideyliopiston tukisäätiössä ja sijoituskomiteassa tekemänsä työn ohella aktiivisesti mukana myös muun muassa Viinilehti-konsernin toiminnassa, Viinilehden toimitusjohtajana sekä istuu useiden muiden yritysten ja säätiöiden hallituksissa. Hän nauttii monipuolisesta tekemisestä ja pohtii mahdollisuuksia yhdistää kiinnostuksensa kohteita.
“Olemme Viinilehden toimituksessa miettineet, että voisimme kehittää jonkin viinin ja vaikkapa klassisen musiikin yhdistävän konseptin. Se on projekti, joka vielä odottaa toteuttamistaan.”
Teksti: Elli Collan
Taideyliopiston promootio eli yliopisto-opintojen juhlallinen päätös järjestetään Helsingissä 16.–18. elokuuta 2024. Tilaisuudessa promovoidaan Taideyliopiston akatemioista valmistuneita maistereita ja tohtoreita. Promootiossa vihitään lisäksi kahdeksan kunniatohtoria, jotka edustavat alojensa edelläkävijöitä, taiteen koulutusta tai taiteen yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä edistäneitä vaikuttajia Suomesta ja maailmalta.
Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun johtokunnat sekä Taideyliopiston hallitus ovat nimenneet kunniatohtorit. Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi myöntää.
